poimintoja kirjasta: Nooan arkki / Seppo Niemelä

Kertomuksen vedenpaisumuksesta kirjoitti Raamattuun Mooses. Tämä vedenpaisumus tapahtui 1656 vuotta Adamin syntiinlankeemuksen jälkeen (ei hänen luomisensa), eli vuonna 2347 eKr. (Huom. paratiisin päivän pituudesta ei ole varmaa tietoa. Jos Paratiisi oli pohjoisnavalla, missä aurinko ei laske, saattoi vuorokausi vaihtua vain silloin kun oli täydellinen auringonpimennys. Kuitenkaan Paratiisissa ei ihminen vanhennut iällisesti. Ajanlasku täytyy aloittaa syntiinlankeamisesta, koska silloin alkoi 7000 -vuotinen aikakausi, jossa elämme ja sitä edeltävä 7- päiväinen aikakausi tuli täyteen ja päättyi.) Vedenpaisumus on ollut maapallonlaajuinen tapahtuma, mitä myös löytöjen todisteella voidaan päätellä.

Ennen vedenpaisumusta vuoden pituus oli 300 vuorokautta. Nooa hallitsi 120 vuotta kuninkaana ennen vedenpaisumusta ja hän oli 480 vuotias tullessaan kuninkaaksi Seetin sukuhaaraan. Nooa siis oli 144 000 vuorokauden ikäinen tulleessaan kuninkaaksi.

Vuosisatoja maan sisässä näkymättömissä olleen arkin rungon muoto tuli näkyviin 157 metrin pituisena ja 4-6 metrin korkuisena, laivan muotoisena kohteena esiin toukokuun puolivälissä 1948 tapahtuneessa maanjäristyksessä. Arkin löysi 22 -vuotias lammaspaimen Reshit (Reshit tunnetaan myös hepreankielessä ja on yksi Jeshuan arvonimistä, Reshit tarkoittaa alkua). Sanotaan vuonna 700 eKr. että arkki oli kolme kerrosta syvä. Lausuma on siksi erikoinen, koska sen mukaan arkkiin pääsi vain laskeutumalla sinne ylhäältä - mikä viittaa siihen että, arkki oli silloin peittymässä maa ja jäämassoihin. Arkki löydettiin Araratin vuoristoista Mahser- vuorelta (1 Moos 8:4 monikossa), mutta ei itse Araratin vuorelta, vaan 27 kilometriä siitä etelään. Aluksen hylky on 1920 metrin korkeudessa merenpinnasta.

Arkki ei ollut uppouma-alus. Arkki kellui rauhallisesti vedenpinnalla [s.80]. Arkki ei ollut alus, jonka olisi ollut määrä kulkea paikasta toiseen, se oli suunniteltu kellumaan vedenpinnalla ja ajelehtimaan [s.92].

Muinaiset rabbit ovat tarkoituksella siirtäneet osan jakeista toiseen paikkaan (myöhemmäksi) päästäkseen selittämästä vedenpaisumusajan hankalaa 300 -päiväistä vuotta aikana, jolloin vuodessa oli jo ollut - niin kauan kuin muistettiin - 360 päivää. Rabbeilla oli tarkoitus tällä siirrolla listä päivien määrää, mutta siirrosta jäivät jäljet nykyiseen Raamatun tekstiin. Raamattu ei sanallakaan puhu siitä, mitä tapahtui 11 ja 12 kuukauden aikana - ilmeisesti näitä kuukausia ei ole olemassakaan. Todellinen aika arkin sisällä oli 310 päivää. Rabbit poistivat (1 Moos 7:18 jaetta seuranneen) tekstin Nooan ikkunan avaamisesta ja lintujen lentojaksot, jotka molemmat tapahtuivat ennen arkin pysähtymistä. He lisäsivät poistetut tekstin jakeet (nykyiset 8:6-7) sen kohdan jälkeen, jossa mainitaan arkin pysähtyneen ja vuorten huippujen tulleen näkyviin. Piviä lisääntyi tällä siirrolla 40 päivää. He lisäsivät kyyhkysen lentojaksot (nykyiset jakeet 8:8-12) edellisen lisäyksen perään. Päivien määrä lisääntyi taas 21 päivää. Yhteensä 371 päivää.

Satoi 40 päivää. Sade alkoi 17.2 [1 Moos 7:12] PÄIVIÄ 40
Sitten Nooa avasi ikkunan [1 Moos 8:6]
Nyt linnut päästettiin lentoon
Vedet vallitsivat maanpäällä 150 päivää [1 Moos 7:24]
Arkki pysähtyi (mutta ei tullut maihin)
Ajoanakkuri tarttui kiinni 17.7 [1 Moos 8:4] PÄIVIÄ 110
Aika 17.8 mennessä PÄIVIÄ 30
Aika 17.9 mennessä PÄIVIÄ 30
Aika 1.10 mennessä. Vuorten huiput! [1 Moos 8:5] PÄIVIÄ 14
Aika 30.10 mennessä x) PÄIVIÄ 9
Vuoden 1 päivä. Arkki rantautui [1 Moos 8:13] PÄIVIÄ 1
Aika 1.2 mennessä PÄIVIÄ 30
Aika 27.2 mennessä. maa oli kuivunut. [1 Moos 8:14] PÄIVIÄ 26
-----------------------------------------------------------------------------------
Yhteensä PÄIVIÄ = 310
x) Kertomus ei mainitse enää kuukausia 11 ja 12.

Jos vuosi oli 300 päiväinen, niin silloin maapallon on täytynyt olla lähempänä aurinkoa kiertävällä radalla. Ennen vedenpaisumusta maan kiertoradan keskisäde auringosta on 131,2 miljoonaa km, joka vastaa nykyisessä aurinkokunnassa paikkaa lähellä maan ja Venuksen ratojen puoliväliä. Venuksen radan keskietäisyys auringosta on 108,2 miljoonaan kilometriä. Jos merkitsemme luvulla 0 Venuksen rataa ja 100:lla maan nykyistä rataa, niin maan rata ennen vadenpaisumusta saisi tällä asteikolla luvun 56. Siirtyessään kauempana auringosta sijaitsevalle radalle, maa siirtyi samalla kylmemmälle alueelle. Tämä aiheutti kylmenevissä ilmamassoissa vielä olevan vesihöyryn lahtumisen - ja maan päällä satoi 40 päivää ja yötä. Samalla ilmanpaine laski ja maan akselin kallistumisen takia syntyivät vuodenajat. Syntyi myös sateenkaari NOOAN LIITON merkiksi.

Nooan Liiton ehtona on: "Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa..". Missä maa pysyy? Paikallansa? Missä on maan paikka? Maan paikka on luonnollisesti sen omalla kiertoradalla. Onko mahdollista että maa vielä siirtyy toiselle kiertoradalle? Maa tulee siis siirtymään uudelleen radalle, joka sillä oli ennen vedenpaisumusta ja vuodesta tulee jälleen 300 päiväinen. (Jes. 13:13, Matt 24:29, Hag. 2:6-7, Luuk 21:35-26, Hebr 12:27, Jes 24:19-20, Jes 13:12) Lopputulos on ihana tuhatvuotinen valtakunta (Psalm 104:5, 96:10).

Maapallo on kiertoradallaan saanut uuden asemapaikkansa, etäänpänä auringosta ja akseli hieman vinossa, kuten tiedämme. Tällöin seuranneissa jälkitilanteissa on trooppisia alueita kohdannut ydintalvi avaruuspakkasineen. Kasvi- ja eläinkunta sanana täydessä merkityksessä on paikoitellen jäätynyt pystyyn vieläpä kesken aterioinnin, kuten jotkut mammutit, joita on löytynyt esim. Siperiasta ruoka suussa syväjäätyneinä. Vähitellen maapallon tila alkoi vakiintua uudessa asemassa. Mantereet löysivät nykyiset ratansa. Muodostui vesistöjä, jokia ja järviä ja merin elämä siksi uuteen eloon. Avaruuspakkasetkin hellittivät, mutta navoille sentään jäivät nuo tänäänkin siellä lepäävät jättimäiset lumen ja jään varastot. Vuodenaikojen vaihtelu oli varmaan uutta arkissa eloonjääneille.

Maapallo riuhtaistiin irti "perustuksiltaan" ja kiidätettiin uuteen asemaansa. Sen maakerroksia seulottiin kilometrien syvyyksiltä kilometrien bahvuisten vesimassojen seassa (vedet olivat peräisin avaruuden vesivaipasta, maan alata ja päältä) valtavassa puristuksessa ja liikkeessä tuliperäisen toiminnan seuratessa toistaan. Ennen vedenpaisumusta maapallolla on vallinnut aivan erilaiset ilmastolliset olosuhteet nykyiseen verrattuna.

"Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, huomasivat jumalien pojat ihmisten tyttäret ihaniksi, ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat" (1 Moos 6:1-2). Oli olemassa kahdenlaisia ihmisiä; Toiset elivät väkivaltaisesti (Kainin suku) Jumalan tahdosta välittämättä, toiset (Seetin suku) Jumalalle uskollisina lapsina (Jumalan poikina).

Ennen vedenpaisumusta Jumalan lapset ja ihmisten lapset sekaantuivat toisiinsa, ja tuli syntiä, aivorikoksia, moraalittomuutta. Nyt myös tässä ajassa uskovat ovat sekaantuneet maailmaan ja moraalittomuuksiin, ja siitä tulee Jumalan viha ja rankaisu, joka hävittää nykyisen ihmiskunnan.

Sen jälkeen, kun kaikkitietävät päättäjät antoivat kansalalaisille luvan ryhtyä käyttämään viisaiden kemistien valmistamia keinolannoitteita, kasvi- ja hyönteismyrkkyjä, peliä oikeastaan voitiin pitää jo menetettynä. Eläväksi tarkoitettu kasvualusta on lähes kuolleessa tilassa. Eläimille syötetään elotonta myrkkyjäämäistä rehua. Teollisuus valmistaa ihmisille ravintoarvoltaan jopa kehnompaa ruokaa kuin, mitä eläimet [lemmikit] saavat. Kaikki tämä näkyy valtavissa sairaustilastoissa. Kukaan ei tiedä kuinka paljon ihmisiä sairastuu ja kuolee kovien lääkkeiden joko suoranaisiin tai sivuvaikutuksiin, jonka hoito joskus menee potilaan edelle ikävin seurauksin.

Maan siirtyminen uudelle kiertoradalle siis tapahtuu seitsemän vihanvuoden kuluessa, mahdollisesti puolikkaan jälkivaiheen aikana. Silloin kaikki jäävuoret sulaa, maa lämpenee, maanpäältä häviää ilmakehä ja aurinko porottaa vapaasti, kunnes alkaa vesi kohota maasta ja tulee uusi ilmakehä. Mantereet liikkuu kaikki paikoiltaan, laava purkautuu maasta vapaasti, maanosat ja vuoret sortuu, koko maapallo tärisee. Kun Nooa oli aluksessa, niin arkin kelluessa, ei tärinää voinut havaita, koska se vaimensi. Mutta vihan aikana, ei ole näin. Vuoret kattuu ja sulaa, maat hajoaa ja kukaan ei voi pelastua. Ei ole vettä maan päällä, jossa voisi olla tietämättömänä katastrofeista. Kun vihan aika on lopussa, maa on siis kuin kokonaan käännetty nurin. Kun Messias tulee Ölyjymäeelle halkeaa maa. Silloin varmaankin maa pysähtyy uudelle kiertoradalle ja se aiheuttaa halkeaman. (Jes 24:6)

Ihmisen maapallolla tekemät muutokset hajotetaan, maa käännetään nurin hyvin syvältä, jäävuoret sulavat, satellittiromu tippuu alas, vuoret madaltuvat, ydinvoimalat tuhoutuvat ja saaria katoaa. Maa valmistetaan ottamaan vastaan tuhatvuotinen rauhan ja rakkauden valtakunta. (Ilm 16:20- 21 - talentti 21,25-53,12 kg) Messias on pelastusarkkimme, voimme päästä ylöstempaamisiksi, ettemme jää vihanaikaa maan pinnalle, kun maapallo siirtyy paikoiltaan ja entiset tuhoutuu.

Sinä päivänä ei ole valoa: loistavat tähdet sammuvat. Se on oleva yhtämittaista päivää Luojalle on se tunnettu ei vaihdu päivä ja yö ja illalla on oleva valoisaa (Sak 14). Israel on tuhatvuotisessa valtakunnassa pohjoisnavalla, jossa ei aurinko laske ja siitä syytä ei näy kuuta ja tähtiä. Maapallo lähentyy vihanajassa aurinkoa siirtymällä rajusti eri kiertoradalle vihanaikana, ja järkkyy suurien pommituksien takia, maapallon tärinän, heittelehdinnän ja epävakauksien takia, sekä kallistuu toisin kuin nykyään. Myös ihmisen ikä pidentyy 1000 -vuotiseksi eri ilmaston olosuhteen vuoksi. Eli maa palautuu samalle kiertoradalle, kuin ennen vedenpaisumusta.

Veikkaisin täten, että Paratiisi sijaitsi pohjoisnavalla alkujaan. Kun Adam ja Eva karkoitettiin sieltä, he eivät enää asuneet maapallon pohjoisosassa, jossa oli yhtä mittainen päivä ja yö, lukuunottamatta auringonpimennyksiä, vaan he asuivat etelämpänä. Paratiisi oli lienee erittäin suuri paikka asua, eikä pieni puutarha ja se oli ilmeisesti täysin eristetty muusta maailmasta asutushistorian aikana vedenpaisumusta edeltävältä ajalta syntiinlankeemuksesta asti. Paratiisi hukkui vedenpaisumuksessa. Paratiisi ei liene ollut Israel kuitenkaan sijainniltaan, vai olisiko? Luen muuten Apogryfi-kirjoituksia saadakseni jotain palasia tähän aiheeseen.



Yksi pari kustakin lajista

Ja kaikista eläimistä, kaikesta lihasta, sinun on vietävä arkkiin kaksi kutakin lajia säilyttääksesi ne hengissä kanssasi niitä olkoon uros ja naaras. Lintuja lajiensa mukaan, karjaeläimiä lajiensa mukaan ja kaikkia maan matelijoita lajiensa mukaan tulkoon kaksi kutakin lajia sinun luoksesi, säilyttääksesi ne hengissä.

Puhtaita eläimiä ja epäpuhtaita eläimiä, lintuja ja kaikkia, joita maassa matelee, meni Nooan luo arkkiin kaksittain, uros ja naaras, niin kuin Jumala oli Nooalle käskyn antanut. Kaikki villieläimet lajiensa mukaan ja kaikki karjaeläimet lajiensa mukaan ja kaikki matelijat, jotka maan päällä matelevat, lajiensa mukaan ja kaikki linnut lajiensa mukaan, kaikki lintuset, kaikki, mikä siivekästä on. Ja ne menivät Nooan luo arkkiin kaksittain, kaikki liha, kaikki, jossa oli elämän henki. Ja ne, jotka menivät sisälle, olivat uros ja naaras kaikesta lihasta, niin kuin Jumala oli hänelle käskyn antanut.

Seitsemän paria uroksia ja naaraita

Kaikkia puhtaita eläimiä ota luoksesi seitsemän paria, uroksia ja naaraita

, mutta epäpuhtaita eläimiä kutakin yksi pari, uros ja naaras. Niin myös taivaan lintuja seitsemän paria, uroksia ja naaraita, että siemen säilyisi elossa koko maan päällä.

Joku ehkä kysyy, että kuinka kaikki eläimet siellä paikalla oli? Miten jääkarhuja ja pingviinejä saattoi olla siellä missä oli flamingoja? Vastaus on että kaikki elivät samoissa olosuhteissa, sillä koko maailma oli ihanteellinen kaikille tasapuolisesti. Eläimiä oli siis kaikista lajeista kaikkialle maapalloa tasaisesti jakautuneena. Mutta miksi toisessa kohdassa mainitaan Jumalan käskeneen otettavan vain yhden parin kutakin ja toisessa kohdassa taas otettavan seitsemän paria? Kyllä Nooa sitten otti vastaan ilmaisesti vain parin jokaisesta eläimestä.

Kun puhutaan kahdesta, niin mainitaan "kaksi kustakin lajista". Mutta kun kirjoitetaan seitsemästä, niin mainitaan "vain parit". Mitähän tämä tarkoitti? Seitsemää paria kutakin lajia ei tullut eläimiä arkkiin Sanan mukaan. Mutta olisiko sitten kysessä esim. seitsemän erilaista pääskylajia, seitsemän eri lammaslajia, seitsemän eri käärmelajia tai seitsemän eri hevoslajia? Kun kaikki elollinen hukkui maan päältä, niin mitäpä jos käärmeitä oli vain seitsemää lajia arkissa, niin risteytyivätkö ne sitten keskenään, niin että niitä erilaisia lajeja on tänä päivänä satoja. Ei! Siitäkään ei voi olla siis kysymys. Toinen ihmeteltävä asia, on, että kuinka arkkiin mahtui monia tuhansia erilaisia eläinpareja? Eläimet eivät voineet olla ainakaan täysikasvuisia, vaan nuoria. Mitä siis tarkoitti seitsemän paria?

Kaksien parien kohdalla mainitaan, että ne tulivat itse arkkiin. Mutta seitsemän parin kohdalla oli neuvo, ottaa seitsemän paria, mutta ei mainita arkkiin menon tapahtuneen automaattisesti. Toiset siis tulivat itse Jumalan saattamana, ja toiset (kesyt) otettiin, valittiin ja vietiin sinne ihmisten saattamana? Oliko ne seitsemän paria siis lemmikkejä ja karjaeläimiä, joita ihminen kaitsi? Lampaita, vuohia, kyyhkysiä tai lehmiä? Ja oliko ne muut kesyttämättömiä villieläimiä? Ei mainita että ne seitsemän paria samasta lajista otettiin arkkiin, vaan ne otettiin luokse. Ne siis otettiin arkkiin ihmisten seuraksi ja lähelle. Ilmeisesti Nooa sai itse valita ja ottaa mieleisensä niitä luokseen. Arvellakseni että ne oli ravintoeläimiä sekä uhrauseläimiä, joten niistä todellakin otettiin seitsemän paria. Muita eläimiä ei otettu ja valittu, vaan Jumala valisti ja toi ne sinne, ja Nooa ohjasi ne eri osastoihin kuin lemmikki ja karjaeläimet.

Mutta sitten taas siinä hämmentää jakeen loppu, jossa mainitaan kaikki taivaan linnut. Eivät ne voineet olla kotieläimiä. Joten olisipa mielenkiintoista tietää, kuinka tämä on todella tapahtunut. On suuri ero siinä, että onko arkissa lastia kuusi kertaa enemmän (painosta ja tilavuudesta) eläimiä kuin jos niitä olisi vain yksi kustakin lajista paria.




lähde: Raamatun tietosanasto / Heikki Palva

Vedenpaisumuskertomuksen tehtävä Vanhassa testamentissa on saman tapainen kuin muidenkin vanhojen yleis-itämaisten kertomusten. Ne olivat kaikki soa aikansa yhteistä kulttuuriperintöä. Jos ne eivät olisi saaneet Jahve-uskoon sopivaa asua, olisi aikanaan voitu jäädä hämmentyneinä kyselemään, eikö Jahvella ollutkaan mitään osuutta maailman luomiseen ja sen varhaishistoriaan, koskapa kaikki niitä koskevat kertomukset puhuivat muista jumalista. Kysymys vedenpaisumuksen historiallisuudesta ei ansaitse huomiota. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Mesopataniassa olisi ollut tulvia, varmasti niinkin tuhoisia, että ne ovat voineet antaa erityisen aiheen laajalle levinneelle kertomukselle. Mutta yhä selvää on, ettei sellaista koko maailman laajuista tulvaa ole koskaan ollut, josta vain Nooa perheineen pelastui. Sitähän eivät Vanhan Testamentin omatkaan traditiot mitenkään voi edellyttää.


Tämä kirjoittaja ei käsitä yhtään asioista mitään. Pitää taruna koko asiaa. Siten että se olisi hengellistetty, eli ihmiset olisivat keksineet laittaa käskijäksi Jumalan ja keksineet että Hän olisi määrännyt tälläisen asian toteutettavaksi. Ikävää että tälläiseen kirjaan on päässyt tälläinen asiaankuulumaton kohta. Hän ei ole päässyt osalliseksi tiedoista tarpeeksi laajalla tavalla, tuodakseen oikean totuuden valoon. Tässä vedenpaisumusta koskevassa osassa siinä kirjassa, hän antaa paljon rivitilaa muiden jumalien liittymisistä ajoittaisiin tulviin mesopotanian alueella. Eli hän rinnastaa tämän Raamatun asian tukeutuvan muihin alueellisiin tulviin, joista ei Raamatussa lainkaan puhuta. Se maailma joka ennen Nooa oli, siinä ei ollut tulvia. Jatkan lainaamista kirjasta:

Mesopatanian vedenpaisumuskertomuksista pisin ja parhaiten säilynyt on Gilgamesh -eepoksen 11 taulu. Jumalat keksivät panna toimeen suuren tuhotulvan. Yksi heistä, Ea, paljasti kuitenkin suunnitelman Suruppakin kaupungin asukkaalla Utnapishtimille ja kehotti tätä rakentamaan kuution muotoisen aluksen, varaamaan paljon ruokaa ja ottamaan mukaansa eläimiä. Hänen oli pelastettava myös ammattitaito, ja siksi hänen oli otettava alukseensa eri alojen ammattimiehiä. Tulva tuli, sitä kesti viikon ajan. Sitten alus pysähtyi Nisirvuorelle. Todetakseen oliko vesi laskenut Utnapishtim lähetti aluksesta ensin kyyhkysen, sitten pääskysen ja vihdoin korpin. Kun tämä ei palannut, Utnapisthtim avasi aluksen ja asteli ulos. Ensimmäinen yö oli uhrata jumalille.


Kuten huomaat tälläinen kertomus, kuten edellä on kirjoitettu, mitätöi tuon Raamatun kertomuksen Nooasta ja vedenpaisumukesta. Siinä asetetaan tämänlaisen tarun rinnalle Nooan tarina. Ja se saa siten yhtä pienen huomion osakseen. On erittäin häpeällistä laittaa taru ja tositapahtuma rinnakkain ja verrata tarun asioita luonnollisesti tapahtuneisiin asioihin. Tällä tarulla ei ole historiallista dokumentaatiota, sillä se ei ole ainutlaatuinen, vaan se on Raamatun vedenpaisumuksen jälkipyykkiä ja pilkkaa, joka on jonkun keksijän kirjoittama. Sillä eihän sellaista tapahtumaa voinut todistaa, muutoin kuin vain uskomalla se sellaisenaan tai elämällä sen todistusaineiston aikana.

Uskon tähän maapallon siirtymiseen toiselle kiertoradalle. Suosittelen lukemaan sen Nooan Arkki -kirjan. Millä muulla tavalla vedet olisivat sataneet taivaankannesta maan päälle, kuin sillä menetelmällä että maapallo joutuu vauhdin viemäksi? Toisaalta jäähtyminenkin saattoi vedet pudottaa alas, koska lämpimässä vesi on höyrynä, ja kylmässä höyry tiivistyy ja tulee raskaaksi ja sataa alas. Planeetan siirtymiseen uudelle asemapaikalle päivien määrässä, kului aikaa yhteensä ainakin saman verran kuin vettä satoi. Kun tapahtumat menevät takautuvasti, niin maan piiri paistuu ja korventuu, eli suurin osa lihasta maan päällä menehtyy kuumuuteen ja säteilyyn (ilmestyskirja kuvaa tätä). Sama vesimäärä, jonka alastuloon meni 40 päivää ja yötä, sen vesimäärän ylöshaihtuminen vie aikaa varmasti 40 vuotta. Ilman sitä vesikerrosta maan päällä, maailman väestö ja ihmiskunta ei pärjää sillä entisellä / uudella kiertoradalla niin lähellä aurinkoa.




Seuraava lainaus: http://www.freewebs.com/suuritulva/index.htm

Professori Henry Morris selostaa teoksessaan The Genesis Flood suurten vesimassojen mahdollisuudesta säilyä avaruudessa seuraavaa: "Noin 130 kilometrin yläpuolella oleva vyöhyke on hyvin kuuma, 40 celsiusasteesta mahdollisesti 1700 asteeseen saakka, ja sitä kutsutaankin tästä syystä termosfääriksi. Korkea lämpötila on tietysti pääehto suuren vesihöyrymäärän säilymiselle. On myös tunnettua, että vesihöyry on tuntuvati kevyempää kuin ilma. Täten ei fysikaalisesti ole lainkaan mahdoton sellainen käsitys, että valtava kuuma höyryvaippa on kerran ollut ilmakehän ylimmissä kerroksissa."Tästä vesimassojen olemassaolosta avaruudessa kertoo Ensimmäinen Mooseksen Kirja 1:7 seuraavasti:

"Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä."

Kun tällainen vesivaippa on aikoinaan ympäröinyt maata ja kun se on äkisti pudonnut alas, kuten todisteet osoittavat, niin olisi siitä seurannut myös ilmaston äkillinen muutos

. Niistä vesistä jotka olivat taivaanvahvuuden päällä johtui koko maapallolla vallinnut kasvihuoneen kaltainen kostea, lämmin ilmasto. Valo läpäisi vesivaipan, joka hajotti lämpösäteet kaikkialle. Vesivaippa suojasi myös lämmön haihtumasta avaruuteen. Kun sitten nuo vesimassat syöksyivat alas, muuttui tietysti myös ilmasto. Se kylmeni äkisti.  Todisteet osoittavat jäätikköjen ilmestyneen katastrofaalisen äkisti.

Todistukset osoittava että aikana, jolloin lauhkea ilmasto vallitsi napaseuduilla saakka ja maa oli täynnä lämpöä rakastavia kasvi- ja eläinlajeja, tuli lunta, jäätä ja vettä niin paljon, niin äkisti ja niin ilmastoa jäähdyttävästi, että suuret määrät luomuksia tuhoutui suoraa päätä: niin laajalti, niin rajusti, että se päätti yhtäkkiä erään geologisen aikakauden ja aloitti toisen."

Eteemme aukeaa tämän mukaan muinainen maapallo, joka tasalämpöisine ilmastoineen ja rehevine, moninaisine kasveineen levittäytyi kauaksi pohjoiseen, napaseudulle saakka. Tuo aika, josta nyt puhumme, oli todellisten jättiläisten aikakautta ei ainostaan kasvi- vaan myös eläinmaailmassa. Mutta tuho ei ole kohdannut ainostaan mammutteja. Trooppiset virtahevot, sarvikuonot ja hyenat sekä pohjoisemmassa elävät karhut, porot, myrskihärät, ahmat, tunturipöllöt, riekot jne kuolivat kaikki samassa äkillisessä mullistuksessa. Edelleen noilta pohjoisilta seuduilta on löydetty sellaisten eläinten fossiileja, joita ei nykyään tunneta, kuten sarvikuonon kaltaiset titanotheriumit, hevosta muistuttavat hyracodonit, lehmiä ja antilooppeja muistuttavat tasavarpaiset kavioeläimet, jättiläissiat, suuret koirat, sudet ja sapelihammastiikerit, erilaiset kamelit sekä vedessä elävien monet eri muodot, joista mainittakoon 23 metriä pitkä valaan tapainen zeuglodon.

Kasvillisuuden ja olosuhteiden on täytynyt olla ennen suurta katastrofia erittäin suotuisat. Suurten trooppisten imettäväisten olisi aivan mahdotonta saada ravintoa nykyisessä Pohjois-Siperiassa. Tästä sanoo Howorth: "Ne eivät voineet syödä ruohoa maan pinnalta niinkuin härät. Ne elivät puitten lehdillä ja pienillä oksilla ja mehukkailla ruoilla ja pitkällä heinällä." Jotkut ovat ajatelleet että eläimet ovat siirtyneet pohjoiseen, mutta Howorth huomauttaa tähän, että "Me emme voi uskoa puiden tekevän siten." Mammuttien kanssa on hautautunut ne komeat metsät, jotka kerran ympäröivät niitä