Jo on aika astua merelle luovimaan, senkin aikajakson jälkeen, jonka elää sain
minkä tähden menetin oman toivoni, ja uskalsin taas luovuttaa itseni Herran etehen.

Hän tuli ja onnistui eläytymään minun tilanteeseeni, ja siksi hän nyt kiinnitttää minut
tukeensa, joka hämmästyttää minua yhtä paljon, kuin mitä se merkitsee minulle.

Tuoko Hän minulle yksinkertaisen uskon, vain kaiken minkä Hän itsessään tietää,
että se on minulle oikeaksi havaittu, ja tämän tähden sopivaa minulle.

Minä kuitenkin kiiruhdan Häntä kohden, koska Hän muuttaa tilanteita sopivan otollisiksi.
Ei siis kuten minä voisin tehdä ja Häntä auttaa, sillä mitä voisin, se olisikin turhaa.

(Nämä sanat ei ole minun omia. Minä vain kirjoitin ne mitkä automaattisesti tuli mieleeni)

http://vuodatus.net/site/control/editblog?id=270152&start=190