Kuningas Saul puuskui vihaa Daavidia Jumalan voideltua vastaan.

Ja Daavid, joutui lepyttämään Saulia soittamalla hänelle kielisoittimilla. Saul rakasti Daavidia, mutta hänessä oleva henkivalta oli tuhoaja, joka tahtoi tappaa tämän Daavidin, sillä hän oli Jumalan voideltu. Saul ihmisenä ei vihannut häntä, vaan rakasti. Mutta se paha henkivalta vihasi Pyhyyttä, sitä mikä oli Jumalasta asettunut Daavidin sisälle. Daavid joutui monesti pakenemaan henkensä edestä Saulia, siis ei häntä itseään, vaan sitä henkivaltaa mikä siinä kuninkaassa vaikutti ja hallitsi. Daavid ei kuitenkaan vihannut koskaan Saulia, vaan kunnioitti häntä, vaikka hän sai tilaisuuden tappaa tai vahingoittaa tätä kuningasta, hän ei silti tehnyt sitä Herran tähden.

Tämä asia nousi tässä hetkessä ajatuksiini. Pitääkö meidän uskovien olla pahan lepyttäjiä, vai mitä? Vai pakolaisia. Vai nousta pyhään vastustamiseen pahan henkivaltaa kohtaan, rukouksin ja ojentavin sanoin.

Jopa kun Daavid soitti Saulille soitintaan, enää sekään ei lepyttänyt häntä, vaan se soittokin ärsytti häntä vihaan.

Näin voi olla tänä päivänäkin. Sanoitpa hyvää tai pahaa, kaikki ärsyttää. Jotkut sanovat että uskovassa ei voi olla pahaa henkeä. Mutta minä kallistun sille kannalle, että kyllä voi olla. Ainakin sen juuri. Mutta totta on että Pyhän Hengen temppelissä ei voi asua riivaaja ja Jumalan Henki. Sen tähden vasta uskoon tulleen on totisesti täytyttävä Hengellä, että paha juuri ei pääse enää versoamaan.

Mitä siis tässä tilanteessa uskovan pitää tehdä?
Paeta nuolia, vai lepyttää (joka ei auta), vai alkaa murtamaan vihollista?

Kuten Daavid oli varmasti suurissa ristiriidoissa, voi olla että tänäänkin sitä joutuu siihen tilanteeseen, että kuinka valita? Mikä on viisasta? Kuningas Saul, oli ollut Jumalan voideltu, mutta voitelu poistui ja tuli tilalle pahoja henkiä. Daavid kunnioitti Saulia Jumalan alkuperäisen valinnan tähden kuitenkin. Ei Saulin itsensä tähden, vaan Jumalan valinnan tähden.

Uudessa Testamentissa, Sana ilmoittaa että jos joku uskova on puhdistettu ja tulee luopioksi, tulee sijalle 7 pahempaa henkeä mitä oli ennen ollut. Kun siis ihminen tulee uskoon, jossa on jokunen paha henki, lähteekö ne pois heti paikalla? Raamatussa pahat henget lähti kouristellen? Noh, lähteekö ne nykyään hienosti vaivihkaa. vai jääkö ne sisimpään piileksimään? Pyhän Hengen tuli ja Kirkkaus ajaa sellaiset ulos. Siksi parasta on elää täydessä Jumalan Voiman latingissa joka päivä.

Niin, jos joku missä vaikuttaa paha henki, sisäisesti tai ulkoisesti, julkisesti tai salassa. Ja sinua vastaan, mitä teet. Ajatteletko että se paha on se ihminen, vai se henki? Jos ajattelet että se on ihminen, niin voitko saada sen omin sanoin talttumaan? Vaikka se ei olisi ihminen itse. Mutta jos käytät Jumalan Sanaa kaikissa tapauksisssa , jossa on voima, se tuo aina tuloksia. Ihmisen sana ja näkemys, on leikkikalu ja kiihoke pahan henkivallan käsissä. Mutta Jumalan Sana, tuo pelon, ja pimeys väistyy.

Jumalan Sana puhuu neitsyeistä. Kaikilla on Pyhän Hengen lamppu, kaikki he ovat Pyhän Hengen temppeleitä. Mutta toiset eivät ole täyttyneitä, vaan sammuneita, he jäävät alas. Heissä joissa on Pyhän Hengen öljyä, he menevät yläilmoihin Karitsan häihin. Jeesus sanoi, niille tyhmille neitsyeille, ettei hän tunne heitä. Miksi?

Siksi että heissä on vain jumalisuuden ulkokuori, mutta sisimmästä puuttui voima, valo, öljy, eli Pyhä Henki. Tällä sanalla perustelen että valvomaton uskova avaa ovensa pimeyden valloille, jos hänessä on sen juuri olemassa. Pyhällä Hengellä täyttyminen on ainoa tae, että ihminen pysyy kieleltään puhtaana ja samoin sydämeltään.