Oikeesti mulla ei ole tipan tippaakaan huvia elää maan päällä. Vain jos mulla olisi rakastettu
mies, niin tahtoisin elää. Mutta koska ei ole ja ei koskaan tulekaan olemaan, muuta kuin
Jeesus, ja Hän on taivaassa. ja mun ruumis kituu ja mun tunteet hiukuu puutteesta, ja uni ei
tule, ja ikävä kalvaa sisuksissa kaiken aikaan, ja koko aika mä joudun kurittamaan mun
tunteita, pakottamaan ne olemaan kuin niitä e olisiskaan.

Ja mä joudun ottamaan Jeesuksen korvikkeeksi, arvatkaa on ko se helppoa? Sisimmälle on,
mutta näkyvät aistit on elin voimaiset ja nääntyvät ja haluavat. Joten joudun, siis mun on
pakko paastota, että saan ne masennettua ja hillittyä, koska paastossa myös hormoonit
vähenee. Ja oieesti mulle käy vaikka pääsisin koska vaan taivaaseen. Koska uskon että en
ole täällä maailmassa onnellinen koskaan. En usko että ikinä saan puolisoa jota paljon.

Olen liian ruma, liian laiska, liian vanha, liian ruma ihosta, liian sitä ja tätä... kaikkea liikaa
tai liian vähän. Mutta hengellisesti on toisin, ja se on tärkeintä. Ja sen tähden puolison pitää
olla hengellisesti sellanen jota katson ylöspäin, sekä olemukselta olla tosi karismaattinen ja
komea. Eikä missään tapauksessa ruoka-ahamatti. Miehen pitää elää itsekurisesti! Koska
minä paastoan paljon, tai haluan elää niukalla ruualla, ja se ei yksin onnistu.

Ja mulle on ulkonäkö hirmu tärkeä asia. On sisinkin. Mutta kieltämättä ulkonäkö on
puoliruokaa. Olemus ja itsevarmuus, ja rohkea ja luotettava, aloitteentekijä se olla pittää.
Mutta mulle ei koskaaan käy hyvin. Kaikki sellaset jotka on väärän tyyppisiä kokee vetoa.
Kaikki jotka haluaa vahvaa naista tuntee vetoa. Mutta en minä halua todellakaan olla se
vahvempi, siitä olen totta tosiaan saanut tarpeekseni. En halua toistaa virhettäni.

Mutta ei mua kiinnosta elämä, yritän vaan tulla päivä toisnsa jälkeen jotenkin toimeen. Mutta
koko aika mulla on hirvittävän tyhjä ole sisällä. Ihan koko aika. Mun on koko aika tehtävä
jotakin, että unohdan kalvavan tunteen. Mutta aina se tulee ajoittaan hirveen pakottavana ja
vatsan nurinkääntävänä tunteena, niin että alan vaan itkeä.. ei halua elää... on niin vaikea
jaksaa... mutta ruumis on niin himoineen niin vahva. En halua niin.... kumpa keho antaisi
vaan periksi ja pysähtyisi.

Ei mulla ole mitään. Kukaan ei foorumille mua kaipaa. Kukaan ei ihmettele, jos tulen sinne
alkaa välittömästi kivitykset ja haukut. Ja täällä kun kirjoitan, niin ei juurikaan tule palautetta,
tuntuu että ihan kaikki on yhtä haileeta. Haluan elämäni loppuun asti julistaa. Mutta
surkuttelen sitä että näin on. Ajattelen että kun lähden pois kokonaan, niin jotain huomataan
puuttuvan, ja että osataan arvostaa ja haluta sitä takaisin, vaikkakin liian myöhään.

Kun olisi edes hivenen rohkaisua.. mutta kun ei ole ketään..ei ketään.. mä vaan yksin..mutta
en mie haluakaan ihmiseltä mitään. Vaan ihmiseltä jonka katta Jumala puhuu ja toimii. Joka
puhuu Jumalan Sanoja. En minä halua tehdä tätä Jumalan työtä yksin. Minä haluan
kumppanin sitä varten, joka nostaisi ja rohkaisi. Mutta näin on valitettavasti.. on vaan niin
kurja olo, niin tukahtunut olo.

On aivan selvä että mun koko elämä on murhetta, aina on oleva niin, aina on ollut niin. En
voi uskoa että mitään hyvää minulle voisi tapahtua. Mutta kuitenkin haluan että muilla on
hyvin. Ja haluan tehdä hyvää. Vaikka minä tyhjenen aina, aina on luopumista, aina on
tukehtumista. Puhun maallisesta näkökulmasta, en hengellisestä. Mutta koska ihmisenä olen
tottunut suruun ja pettymyksiin ja piinoihin, on niin selvä, että on vain Jumala ainoa joka on
turvapaikkani. Vaikka minun ihmisolemukseni ei siitäkään onnea saa, mutta voin sen heittää
pois, ja unohtaa sen joksikin aikaa.

Mä en saa rakastua, luottaa ja uskoa mihinkään. Mä en saa uskoa hyvää, mäen saa
unelmoida, mä en saa laittaa toiveita tähän maailmaan. Koska aina käy niin että minä petyn.
Joka ketan käy niin. Aina on käynyt niin. Rakastan unelmia, mulla on tosi luova mieli. Ja
mulla on erittäin tunteellinen elävöityvä sielu. Mutta mä en saa enää unelmoida mitään. Mun
pitää kieltää kaikki mitä ihmisyyteeni kuuluu, koska kaikki on petosta. Mitään ei tapahdu
minulle, ei mitään hyvää ikinä maallisessa merkityksessä.

En ole niin typerän pinnallinen, että harrastus, toisiin ihmisiin sitoutuminen tai tavara tai
ruoka tai media antaisi minulle elämäntarkoituksen. Se on vain rakkaus. Minä en tunne
muuta rakkautta kuin Jumalan rakkauden. Minun koti on siellä. Ei täällä. Minun kotini on
rakkaani sydämessä. Kyllä haen lauluista tunnekokemusta. Täytyy mun hieman kokea hyvää
oloa jotenkin. Vaikka laulut saa mut kyllä itkemään, oikeastaan kaikki saa mut surulliseksi.

Eikä mulla ole jäljellä enää ketään jolle voin puhua, johon voin luottaa. Ei mulla ole
emotionaalista miesystävää lähellä. Ei mitään isähahmoa, vaan kylkiluista miestä, jolla on
sydän. En käy missään kylässä. Minua ei kiinnosta näytellä iloista. Minua ei kiinnosta
kuunnella hölynpölyä. Mä en halua sisimpäni menevän sekaisin. Mä en halua ihmisohjattava,
mä en halua antaa juoruille aihetta. Mä olen mieluiten ihan yksin, koska silloin ei tapahdu
mitään mikä rikkoo ja hämmentää.

En halua että kukaan saa minua langetettua maailmaan riippuvaiseksi. Rakkauteen haluan
tulla riippuvaiseksi, ja ihanan komeaan mieheen, jolla on piirteet sellasen ihanat ja koko
olemus ja persoonakin.. mutta koko unelma saa mennä roskakoriin. Koko tulevaisuuteni
maalliselta näkökannalta saa kuolla. En näe tulevaisuutta, en näe toivoa. Mutta usko on
kaikki, mitä muuta tarvitsen, kunhan vaan liha, ja ihmisolemukseni pysyy neutraalina.

En kerää säälilä tässä missään tapauksessa, puran vaan pahaa oloa. Mitä sekin hyödyttää?
Minä en halua keneltäkään ihmisneuvoja ja ihmisaloitteita. Minä en tarvitse sitä. Minä tarvitse
sitä että minua rohkaistaan uskossa, olemaan vahva ja voittamaan itseni heikkouteni.
Vaikkakin se merkitsee minun vähenemistä radikaalisesti. Minun ei pitäisi tiedostaa itseäni,
vaan ainoastaan Jumalan vaikutuksen minussa. Itseni tiedostaminen tekee minut surkeaksi.
Haluan pukeutua Jeesukseen, en itseeni. Mitä se hyödyttää, elää turhaan itselleen ja itsessään ?

http://vuodatus.net/site/control/editblog?id=269773&start=190