Asia joka tänään iltapäivällä alkoi mielessäni askarruttamaan, oli ydinsisällöltään sellainen; turhamaisuus ja välttämättömyys. Ja mainiten turhamaisuuden ominaisuuksista esimerkkejä, voin sanoa että länsimaalaisuus edustaa turhamaisuutta. Jopa on muotia olla turhamainen. Ja jos ihminen kieltäytyy turhamaisuudesta ja tyytyy välttämättömään, niin se on epänormaalia käyttäytymistä.

Välttämättömyyksistä tuli seuraava ajatus mieleen; monilla ihmisillä ja kansoilla, ei ole varaa välttämättömäänkään. Miksi me siis elämme turhamaisuudelle liiastamme, kun toisille ei edes riitä välttämättömyyksiin edellytykset. Välttämättömyys tarpeet, ovat kohtuullisia. Turhamaisuus ja puute ovat kummatkin kohtuuttomuuksia, ja ne tulisi tasata, niin että kaikkialla vallitsisi kohtuus.

Mitä on turhamaisuus? Turhamaisuus on aineellisuutta, nautintoja, elämyksiä ja se on myös ajanhukkaa Jumalan valtakunnan työstä pois. Kaikki mikä keskittyy omimiseen ja itsekkyyteen on turhamaisuutta. Kun ihminen taas elää Jumalan tahdon mukaan, niin silloin hän lakkaa elämästä turhamaisesti, ja laittaa liiat Jumalan valtakunnan työhön, niiden eteen, joilla ei ole välttämätöntä aineellista, eikä hengellistäkään.

Kun joku uskova ostaa kalliin auton halvan sijasta - se on turhamaisuutta. Kun joku uskova laittauttaa kampauksensa kampaajalla - eikä itse tai ystävällään - se on turhamaisuutta. Kun ihminen majoittautuu  kalliiseen hotelliin, halvan sijaan - se on turhamaisuutta. Kun ihminen hankkii asunnon velaksi ahneudessaan - se on turhamaisuutta ja kohtuuttomuuta. Mitä ikinä ihminen haalii ja omii - se on turhamaisuutta.

Miksi me emme tyydy välttämättömään, sillä se on suhteellista ja tervettä. Jos joku hyvin ansaitseva ihminen antaisi tuloistaan Jumalan valtakunnan työhän esim. 70% varoistaan, sitä ihmistä pidettäisiin aivan sairaana ja epänormaalina. Se on aivan luonnollisen tajun vastaista, ja yleensä se viittaa luonnollisesta näkökulmasta siihen, että ihminen on itsetuhoinen tms.. Mutta Jumalan Sanan opettaa kohtuullisesta elämäntasosta.

Mitä me teemme sille maailman väestölle, joka ei saa välttämätöntä aineellista hyvää, evankeliumin siivittämänä. On paljon maailmassa lähetysjärjestöjä, jotka huolehtivat ihmisten hengellisestä ja fyysisestä tarpeesta. On niin helppo vaan avustaa sitä kautta vähäosaisia, ja antaa liiastamme pois, ja jos tahtoo, niin siitä normaalista välttämättömyydestämmekin osa pois. Turhamaisuus on syntiä.

Eikö se vain olekin niin, että on syntiä uskovan elää yltäkylläistä elämää, ja samalla tiedostaa että maailmassa monet kärsivät aineellisesta puutteesta. On myös väärin omia evankeliumi itselle, ja nauttia tunne-elämyksistä kokouksissa, ja muualla on hengellinen pimeys ja kuolema. On olemassa hengelliset ja aineelliset tarpeet. Ja aina hengellinen merkitys on ensisijainen. Mitä sinä aiot tehdä?!!!