Olin ollut alkeen 2½ vuotta sitten eräällä kristillisellä keskustelufoorumilla. Kirjoitin siellä pääasiassa hengellisiä asioita, tosin joskus erehdyin kirjoittamaan sellaistakin mikä ei niin Jumalalle mieluista ollut, lähinnä lihanmielisiä ajatuksia. Valtavirta siellä aktiivista ihmisistä harjoitti aktiivisesti lihanmielen linjalla olemista, ja jyrkästi tuomitsivat kaiken hengellisen opetuksen ja nuhtelun ja etenkin sen esilletuojan, joka kosketti sanoillaan tuota lihanmielessä elämistä ja sitä korostamista. Aktiivisia kirjoittajia oli ainakin sata, ja niistä lisäkseni alle viisi pysyttäytyivät raittiissa opetuksessa ja kannanotoissa.
       Vastustus oli ilman muuta erittäin kovaa, jos nousi tuota lihallista evankeliumia vastaan tai nousi vastaan sitä että eletään vastoin Jumalan tahtoa. Oli uskovia, jotka olivat alussa aika siistejä linjaltaan, mutta reiluvuoden kuluttua kauhukseni, he olivat menneet aivan alas. Heitä ei enää johtanut Jumala, eikä he itsekään, vaan sielunvihollinen, jonka talutusnuoraan he jäivät. He eivät enää kuunnelleet ketään muuta kuin paholaista, eli sitä ääntä, joka tuntui heidän lihastaan mukavalta. He syyttivät jopa että Raamatulla päähän lyöjät olivat syyllisiä heidän seurakunnasta eroamiseen, asenteihinsa Jumalaan sekä elämään tai lankeiluihinsa.
     Varoittelin joitakin siellä ja sain sanomia joillekin, kuinka tulee käymään. He nauroivat kaikelle ja pitivät niitä vain sairaan houreena. Tunsin erään naishenkilön joka muutama päivä sitten tuli eteeni. Hän oli alussa raikas uskova siellä foorumilla, missä aikoinaan oli. Hän oli hyvin hienotunteinen, arka ja ujo. Mutta huomasin, että yleinen ilmapiiri innosti häntä, ja hän alkoi jäljitellä muita. Pian hänestä tuli sen foorumin yksi törkynlevittäjä suustaan.
      Hän erosi seurakunnasta ihmisten ja pettymyksien takia, hurmahenkisyyteen vedoten. Alkoi puhua rumin sanoin, alkoi halventaa ihmisiä, arvostella karismaatikkoja, hurmahenkisyyttä ja yleisesti kaikkea hengellisyyttä. Hän muuttui vuodessa totaalisesti toisenlaiseksi henkilöksi. On tällä hetkellä kulunut noin vuosi siitä kun tämän henkilön taas kohtaisin muutama päivä sitten. Ja se mitä ennakoin (tiesin), se tapahtui. Hän on tänään luopio kokonaan. Täysin luopio ja matkalla kadotukseen.
    Ei tarvitse muuta kuin mennä valtavirran mukana, muuta ei tarvita. On olemassa foorumeita ja paikkoja, joissa kun ihmiset kokoontuu, niin samaan aikaan sinne kokoontuu niissä ihmisissä olevat saastaiset henget. Ja jos niitä saastaisia ajatuksia kuuntelee ja lukee, ne alkavat vaikuttamaan vastaanottajassa sokeutta. Nämä riivaajista saastuneet syöväntartuttajat, sitten väittävät terveitä palavia Jumalasta latautuneita uskovia,  sairaiksi pöpipäiksi, ja jos heillä olisi valta he toimittaisivat sellaiset mielisairaaloihin ja itse eläisivät riettaudessa ja matkalla ikuiseen tulijärveen.
      Mikäli on hengellisen foorumin ylläpitäjä tms., jossa on tarkoitus tuoda erityisesti Jumalalle kunniaa, se edellyttää sitä ehdottomasti, että mikään haureuden ja riettauden kavala henki ei pääse sinne tunkeutumaan kirjoituksen tai sanan muodossa. Tätä varten on olemassa mm. sanojen sensuroinnit joka on huippuhieno asia, mutta myös meillä on olemassa Jumalan Sana, joka on väkevä ja erottaa turmeluksen ja puhtauden toisistaan. Meillä on jatkuva puolustussota paholaisen virityksiä kohtaan!
      Vielä lisänä taitavuuteen tarvitaan Jumalan Hengen armoitukset. Ei toimita oman analyysin ja viisauden mukaan, koska se vie ihmisen kadotukseen, vaan toimitaan Jumalan taidon ja viisauden Hengen mukaan. Mitä on ihmisen viisaus? Se on sitä, että ihminen joka on pimentynyt, ei näe, ja väittää Jumalan Valtakunnan todeksi eläjiä ja saarnaajia tyhmiksi ja hulluiksi. Ei kannata kovin tavoitella omaa viisautta, sillä se vie ihmisen iankaikkiseen kadotukseen. On parempi saarnata Sanaa tuimasti ja kovaa, kuin sallia kenenkään elää leväperäisesti. Ei ole lihanmielinen sana ja elämäntapa, koskaan vienyt ketään Jumalan Pyhien kasvojen eteen, eikä tule edelleenkään viemään.
     Ihminen olla vain Jumalan tiellä tai olla paholaisen tiellä. Jumalan tienkulkija ei kasva, jos hän mutkittelee kahdella tiellä. Jos uskova jää paikalle pälyilemään niin varmaa on että siihen tulee korpit ja peikot rinnalle houkuttelemaan synkeyteen ja ihmisen on pakko valita, koska hän ei vain voi jäädä siihen, muuten hän kivettyy. Elottoman, jähmettyneen, paatuneen ja passiivisen kiven helposti paholainen saa korjattua siitä. Mutta jos marssi on eteenpäin katsoen Jumalaa ja Hänen lupauksiaan, niin ei ole hätää mistään ja vauhti etenee Jumalan tuntemisessa.
     Jumalalle ei kelpaa kaksimieliset ja kaksikieliset, eikä kaksisydämiset ihmiset. Jos joku saarnaa Jumalan Sanaa, niin on parasta kuunnella ja uskoa se. Jos joku profetoi Jumalan Sanaoja, on sitäkin kunnioitettava pelolla. Jumalan pelko eli kunnioittaminen on viisauden alku, näin Salomo on kirjoittanut Sanassa. Salomo oli Jumalan viisas ihminen, sillä Jumala antoi Hänelle sitä, kun hän sitä pyysi ja tarvitsi. Jos Salomo olisi halunnut ihmisviisautta, sitä hän ei ole voinut saada ylhäältä, koska Jumalalla ei ole muuta tarjolla kuin sitä minä Hän itse on, sillä Jumala on itse viisaus ja Pyhyys.
     Ne ihmiset jotka ovat luopuneet Jumalasta, Sanan mukaan Jumala vihaa heitä. Jumalan tuomio on sellaisten yllä. Ja jos he johdattavat jonkun ansaan, kuten tämä uskonsisar johdatettiin, he tulevat saamaan siitäkin palkan / osuutensa, tosin viimeisellä tuomiolla he sen näkevät (aivan kuten joku ihminen johdattaessaan, jonkun Jumalan lapseuteen saa vastaavalla tavalla Jumalan Kunniaa ja kirkkautta palkaksi). Ja tämä sisar eksyttää tänään monia harhaan ja saa palkan totisesti jokaisesta sielusta, jonka hän on eksyttänyt pois Jumalasta. Ja se tulee olemaan hirvittävä tuomio sille sielulle.
edit