Jos paha tulee sinua syyttämään, niin torju se Jumalan Sanalla. Älä omilla sanoilla, omalla asenteella ja lihallisuudellasi. Jos edustat itseä - aina häviät - joka kerta. Näin toimi Jeshua kun Häntä paha tuli vaivaamaan erämaassa. Ei Hän käynyt jaarittelemaan ja neuvottelemaan pahan kanssa, tai sitten uhoamaan sille tai haukkumaan sitä. Hän vaan sanoi Jumalan Sanaa, ja sillä se lähti.

Mikäli menisin johonkin asiaan sekaantumaan itsessäni, omavoimaisuudessani ja ylpeydessäni - niin tekisin siinä itselleni vahingon. Joissakin tapauksissa saattaisin tulla ihmisten orjaksi pelosta käsin. Seurakunta elämä on minulle vaikea asia, koska joutuisin siellä välittömästi kamppailuun lihan ja hengen mielen kanssa. Voin kadottaa siellä hengellisen näkökulman ja tutkia asioita pinnallisesti. Saatan tulla ihmisten orjaksi, eli alan ajatella, mitä he ajattelevat minusta, ja saatan aistia sitä ja tätä, ja tulla araksi.

Pyhä Henki on minun sieluni hoitaja, parantaja, varustaja, rakentaja, purkaja jne... Hän on ollut 17 vuotta sitä uskollisesti. Vaikka ihmiset ovat pettäneet, Hän ei ole koskaan tehnyt sitä. Ja Hän pysyy aina uskollisena, sille joka Häntä pelkää, kunnioittaa ja rakastaa. Hän on kaikki mitä tarvitsen. Joskus saatan tarvita jonkun jolle puran asioita, ja tiedostaa että joku ihminen rukoilee silloin puolestani. Mutta tämä tapahtuu vain hätätilanteessa, ja silloin on yleensä kyseessä vihollisen hyökkäys minua kohtaan ja silloin saan siitä tilanteesta voiton.

En tarvitse fyysistä seurakuntaa - miksi? Me uskovat olemme Messiaan seurakuntaa, osa sen ruumista. Ja seurakunnassa aina julistetaan Jumalan Sanaa, rukoillaan ja kommunikoidaan. Minulla on palvelustehtävä (puhua keskustelufoorumilla ja laittaa tänne näitä kirjoituksia), ja se on se että seurakunnan on herättävä ja uudistuttava, ja tultava ulos maailmallisuudesta. Mentävä Jeesuksen tykö ja rakastuttava Häneen uudestaan. On lopetettava tämä pelleily, jossa eletään mukaellen maailmaa. On valittava Jumalan Valtakunta ja sen tavoittelu tai sitten kokonaan ei.

Jumala siis on tinkimätön totuudesta, Hän ei ole lepsukka, Hän ei käy kauppaa ihmisen kanssa, Hän ei ole suvaitsevainen, Hän ei hyssyttele syntiä, Hän ei salli syntiä, Hän ei hyväksy syntiä, Hän ei hyväksy että joku asia nousee Häntä tärkeämmäksi Hänen palvelijansa/ orjansa elämässä, Hän ansaitsee kaiken Kunnian, Hän on radikaali, Hän on Pyhä, Hän on oikeamielinen. Meillä uskovilla on niin kauhean pieni Jumala käsitys Jumalasta. Minullakin on. Mutta tahtoisin että Hän olisi vielä todellisempi kuin tänä päivänä on. Todellakin sitä tahdon.

Koen että olen alaston, jos en ole Hänen läsnäolossaan. Jos en tunne Hänen läsnäoloaan, Hänen Pyhän Hengen läsnäoloa koko aika, niin olen aika levoton, ja silloin etsin Hänet taas näköpiiriini ja sitoudun Häneen uudestaan, enkä anna periksi. Tämä lähentää minua Häneen. Hän aina on tavoiteltavissa, mutta ei koskaan Hän ole itsestään selvyys. Hänen on oltava sydämessä ja mielessä ykkönen. Hänen tahtonsa on oltava minun tahtoni. Hänen mielensä on oltava minun mieleni. Minun vaan täytyy aina ja aina purata itseäni, antautua Hänelle, ja aina pääsen Hänen syvempään tuntemiseensa sisälle.

Tänään sain erään vision. Kun ihminen elää Jumalassa ja puhuu Hänessä, elää Hänen elämäänsä Hänen kauttansa, Pyhässä Hengessä, ihminen voi koko aika tuoda Jumalan ilmoitusta ja sanaa esille, Hänen valtaistuimeltaan suoraan. Hän puhuu suoraan ajatuksiini ja vaikuttaa mieleen. Tämä on todellista totta, ei satua. Se on realisuutta, tässä ja nyt. Mutta se on matka, Hänen tuntemiseensa ja itsensä vähentymiseen. Uskoni ei ole näivettynyt, vaan kirkastunut kirkastumistaan, vaikka en ole käynyt seurakunnan kokouksissa. Silloin kun elin seurakunta elämässä, silloin todella nuivetuin. Joskus uskovan elämässä täytyy kavuta vuorelle yksin, jossa on Jumalan läsnäolo ja kirkkaus.

Historian suurimmat Jumalan palvelijat, aina Raamatun kertomuksista asti ovat olleet yksinäisiä ja erotettuja Jumalalle. He ovat palvelleet ihmisiä ihmisten joukossa, mutta eivät ole jääneet sinne joukkoon tai sitten he ovat olleet kansanjohtajia. Jotkut vanhan liiton profeetat, kuten Eeli, Samuel & Hanna elivät koko ikänsä pyhäkössä. Näitä ihmisiä on tänäkin päivänä. Kaikki eivät ole ihmisten orjia ja kanssapalvelijoita, kaikki eivät ole ... niin se vaan on. Ei siihen voi itse vaikuttaa, kun Jumala on niin tehnyt, se vaan on silloin niin.Jumalalle erotettu on pyhitetty. Erotettu maailmallisuudesta, erotettu erikoista tehtävää varten, joka on ylhäältä.

Pyhitetty ihminen elää ns. pyhäkössä, eli Jumalan läsnäolossa koko elämänsä. Hän ei elä maailmasta käsin ja maailmalle. Vaan palvelee Jumalaa kaiken aikaa. Ja Jumala tietää sitten mikä on kenenkin tehtävä, Hän sen tietää ja päättää. Joka ikinen uskova, voi valita tämän mahdollisuuden ja kutsumuksen. Mutta se että siihen sitoutuu, se tarkoittaa ja edellyttää sitä että annat Jumalalle täydet oikeudet puuttua elämääsi jokaikisellä sektorilla. Annat Hänen raivata elämästäsi kaikki asiat pois, mitkä on Hänen ja sinun tielläsi. Niin konkretiassa, kuin sydämessäsi.

http://vuodatus.net/site/control/editblog?id=269945&start=20