Olen niin lukossa että!  On aina vain raskaampaa rukoilla, sisälläni on suuri tukos. En pysty itkemään, itku ei tule. Minua pitää loukata tai sääliä, että itkisin, tarvitsen siihen ihmistä. On suuri tuska ja ahdistus sisällä. Jeesus ei ole saanut minua itkemään, eikä Pyhä Henkikään, joskus on pisara tullut, se ei ole itkua. Minun on saatava itkeä, muuten en pääse ahdistuksesta eroon. Ahdistus saa minut hulluksi. Kuka ärsyttäisi minut vihaan ja puhdistavaan itkuun??  Voisin itsesääliin hautautua ja pinnistää sieluni itkemään, mutta tiedän oloni kurjiintuvan sen jälkeen.

En pysty rakkaudessakaan itkemään, sillä olen tyhjä rakkaudesta. Onko viha syövyttävä minut taas. Menenkö itsehalveksuntaan, koska on tuska sisällä, joka ei irtoa. Tuska tekee oloni vihatuksi, torjutuksi, loukatuksi ja arvottomaksi. Kuka auttaisi tällä kertaa minua. Kuka voisi olla Jeesuksen käsivarsi. Vihaan ihmisiä, jotka eivät välitä minusta tai peruvat lupauksiaan. Tarvitsen ihmisiä, muuttuakseni toiseksi. Tarvitsen Jeesuksen sijaisia, jotka olisivat vierellä, niin kuin Jeesuskin olisi. Mutta Jeesuksella oli paljon tehtävää maailmassa, ei Hän olisi ehtinyt, tutuilla on ainakin aikaa, on jossain pääkopassa vikaa, jos ei välitä