[ Joh 3:8 Tuuli puhaltaa missä tahtoo, ja sinä kuulet sen äänen, mutta et tiedä mistä se tulee ja minne se menee — niin on jokaisella joka on Hengestä syntynyt." ]

Herätykset ovat minä ja Jumala keskeisiä. Ihminen ja Jumala. Ei joku ja Jumala. Vaan minä ja Jumala. Tämä on Jumalan kohtaamista, ihminen itse pelkkänä itsenään ja Jumala Hänen kanssaan. Ei ole muuta kuin avuton minä, Jumalan edessä. Sanotaan sitä sitten minä tai Jumala-keskeisyydeksi, niin sen pitää olla. Ehkä minä keskeisyyttä karttavat, voisivat kohdata oman pienen minuutensa myös suuren Jumalan edessä.

Olisi hyvä, jos ihmisestä tulisi Jumala keskeinen. Mutta ihmisisitä ei ole mikään hyvää. Ei minä- keskeisyys, eikä Jumala- keskeisyys. Vasta se on hyvä ihmisistä kun on toisiin imeytynyt kuin iili tai lapamato. Eikä se ole Jumalan tahto. Useat pitävät toisia eri asteellla uskossa olevina. Ei kenenkään tarvitse olla eri asteella. Asteet määrätään Jumalan Sanassa. Onko kuuma vai viileä, vai penseä? Joka on täynnä Jumalan Henkeä on sillä asteella, että toinen kuuma voi vain kokea samaa astetta itsessään.

Minä olen tällä asteella kuin olen. Se jota ymmärrän on myös oltava samalla Jumalan taajuudella ja samassa Hengessä. Ei se ole iästä kiinni, ei mistään maailmallisesta normista. Asia on kiinni Jumalan olevaisuudesta, siitä kuinka on kiinni Jumalassa, ja kuinka täynnä Jumalan Henkeä. Siis johonkin nuoreen minulla voi yhteys, ja voin kokea samaa taajuutta, ei se ole todellakaan kiinni tai johtuvaa fyysisestä iästä. Jumalan valtakunta ei ole tätä maailmaa. Tämän maailman normit ei kestä. Ne luhistuvat Jumalan edessä.

Eri aste, on myös Pyhityksen astetta. Kun on täynnä Jumalan Henkeä, on todella asettunut Pyhitykselle alttiiiksi. Sillä täynnä Jumalan Henkeä, on täynnä Pyhyyttä ja viisautta ja tietoa. Ja ne jotka ovat täynnä, heillä on yhteys, heillä on sama tieto, ymmärrys, näkemys ja kuuliaisuus. He ovat panneet pois oman itsensä, ja pukeutuneet Jumalaan absolyyttisesti. Heillä on yhteys, ikään, ihonväriiin, ja kokemukseen kuulumatta ja riippumatta.

He ovat palavia, he ovat samassa asteessa Jumalan edessä. He eivät ole psyykksiesti ja emotionaalisesti ja inhimillisesti samassa, mutta hengellisesti ovat. Sen tähden, on tärkeintä pukeutua Jumalan Henkeen, ei omaan vajavaisuuteen. Sillä vajavaisuus, erottaa. Mutta Jumalan Henki yhdistää. Haluatte kenties, olla samalla ymmärryksen ja viisauden tasolla kuin joku muu.

Mutta kuka voi ymmärtää sitä joka on Jumalan Hengessä ja Jumalan Sanaa ja viisautta itseensä imenyt. Eikä ole enää sama ihminen kuin ennen, sillä ihminen joka on ollut Jumalan edessä paljon, tietää, että ei itse ole itsessään yhden vertainenkaan. Millään muulla ei ole merkitystä kuin Jumalalla. Ei muulla. Missään muussa ei ole elämää ja yhteyttä kuin Hänessä.

Joka tahtoo olla samalla taajuudella kuin Jumala ja Herra Jeesus, kieltäköön itsensä. Paastotkoon ja rukoilkoot, erakoitukoon tarvittaessa, mikäli ihmisorjuus on laittanut paulan. Joka tahtoo tuntea ristin Herran, kieltäköön itsensä, ja myöntäköön Herran ja Hänen Sanansa aktoriteetin. Laittakoon oman tahtonsa lakkotilaan.

Sanon vielä sellaisen asian, että ne jotka eivät ole mitään, ovat hajonneita astioita, jotka ovat täysin toivottomia ja muusseja ihmisten hajottamia, ja näennäisesti toivottomia. He eivät ole suinkaan Jumalalle toivottomia. Vaan se joka ei mitään ole, siitä Jumala tekee uuden, sillä siinä ei ole mitään vastarintaa, ei omaa ominaisuutta estämässä Jumalan uutta luovaa työtä.

Ne ihmiset joita Jumala on eniten käyttänyt, eivät he ole käyneet kymmenien vuosien sielunhoito-nyyhkyterapiota läpi. Eivät. Ei Paavali mennyt sellaiseen, ei Pietari, ei Johanneskaan. Ei David Wilkeroson, ei Smith Wigglesworth, Ewalds, Kuhlman - eivät!!! Eivät. Kun ihminen on tuuska, ei hän halua tulla välttämättä ihmisenä eheäksi, vaan tahtoo että Jumala tekee Hänestä kanavan. Koska se ihminen tietää, että korjaus on mahdottomuus.

Tiedän uskovia, jotka ovat käyneet terapioita, ja ovat jääneet Jumalan käytöstä pois. Ovat hukanneet elämäänsä ja vuosiansa siihen että ovat halunneet tulla egoilta vahvoiksi ja ihmisen tasoisiksi. Mutta minä en halua sitä. Minä haluan olla rikki ja hajonnut. Jos minä olisin omasta mielestä hyvä ja kunniallinen ja sivistynyt, hyvin sosiaalinen, ja aktiivinen, en minä tarvitsisi enää Jumalaa. Ei Jumalalla olisi mahdollisuuksia käyttää minua. En halua hukata elämääni sellaiseen.

Tässä olen Jumala, käytä minua, näitä murskasia paloja omasta egollisuudesta, joka ei halua olla muuta kuin kuvasi, tee minusta palvelijasi, enemmissä määrin. Eivät terveet ja täydelliset tarvitse parantajaa. Ei heissä ole Jumalalle aineksia uudeksi muotoilemiseen. Tiedättehän paljon minusta, jos olette lukeneet kirjoituksiani, tiedätte mikä olen ja mitä olin. Tulin tosiaankin nyt sieltä eteenne vähäksi aikaa esille. Osittain koetellakseni itseäni. Ette te tarvitse minua. Teillä on Jumalan Sana, teillä on se. Teillä on totuus. Teillä on elämä ja tieto.

Voitteko elää Jumalan Sanasta? Voitteko uskoa siihen? Voitteko luopua perinnäissäännöistänne? Voitteko tutkia Sanaa, kuten uutta aluevaltausta, nälkäisenä ja epätoivoisena? Voitteko paastota, voitteko? Ei siihen kuole! Olen paastonnut itse kymmeniä kymmeniä ja taas kymmeniä päiviä peräjälkeen. Enkä ole kuollut fyysisesti. Mutta ihmisenä olen mitätöitynyt. Ja mikä ihana asema se on kun niin tapahtuukaan, silloinhan se tarkoittaa että Jumala tulee olevaisemmaksi. Tämä on Jumalan tahto ja salaisuus.

Ei neljänkymmenen päivän nestepaasto ole mitään, ei se ole mitään, jos elät samaan aikaan katsoen televisioita, tupakoiden ja puhuen rumia, ja ollen ihmisistä riippuvainen. Jos paastoat, tulet menemään erämaahan, yksinäisyyteen ja tulet kokemaan ahdistuksia ja pelkoja. Mutta et tahdo luovuttaa, vaan olla sitkeä ja voittaja.

Voitko paastota yhden päivän? Voitko Pyhittää tulevan pääsiäisin Herralle? Vai syötkö kanaa ja karitsaa, mättäät namuja ja ruokaa, vaikka olisit joka ikinen päivä jo saanut syödä yltäkylläisyydessä. Voitko olla joulun syömättä? Voitko olla uudenvuoden syömättä? Voitko olla laskiaisen syömättä? Voitko rikkoa tabuja? Voitko olla muuta kuin maailman orja, voitko olla toisenlainen? Voitko?!

Kun paastoat ja elät Herralle, et ikinä ole enää sama ihminen. Sinä muutut. Ja sinä totut siihen ja mukaudusut siihen. Koska lähellä Herraa on hyvä olla, haluat aina ja usein tavoitella Häntä ja niin paljon jopa että kiellät jopa aistinautintosi, jotka kietovat mieltäsi ja tahtoasi, jotta saat olla lähemmin Herran yhteydessä. Voitko antautua Herralle? Et sinä kuole kun paastoat. Tai kuolet minuudellesi. Mitä sinä pelkäät?

Onko niin että että haluat palkita itseäsi tiettyinä aikoina, esim. pääsäsisenä erikoisherkuilla ja laitteluilla? Mitä palkitset? Miksi? Oletko niin hyvä? Ja niin pinnallinen? Miksi? Miksi et laita pottiasi Jumalan eteen, miksi et tavoittelisi Häntä? Miksi et? Etkö halua Häntä, etkö tahdo tuntea Häntä? Etkö halua omistaa Hänen tuntemistaan? Etkö halua armolahjoja, katoamattomia lahjoja, Hengen suurempaa todellisuutta elämässäsi, Pyhän Hengen läsnäoloa.

Etkö tahtoisi enemmän katoamattomuutta, kuin sitä mikä on maailmasta? Etkö? Minä olen nyt ilmaisesti täynnä tälläistä Sanomaa. Ilmeisesti pakkaus purkautuu sisimmästäni tälläisenä, kun en ole pitkään aikaa - viikkoihin puhunut mitään, muuta kuin kurjuudestani ja alemmuudestani. Enkä kadu tätä.Teinpä tai söinpä en ole onnellinen. En ole onnellinen ollessani lihassa. Vaan kun pääsen lihasta eroon, olen onnellinen sitten vasta. Näin puhui myöskin apostoli Paavali.

On tärkeää olla Pyhän Hengen ohjauksessa. Ei omassa. On tärkeää puhua puhua Jumalan Sanoja, ei omia. On tärkeätä edustaa Jumalan Valtakuntaa, ei maailmaa. On aina annettava Kunnia Jumalalle, ja aina valittava Hänet ensin. Mitä minä halua, sitä ei halua Jumala, vaan ensin Hän, sitten minä, mutta miks minun pitäisi haluata jotain omaa, koska Hän on niin paljon suurempi kuin käsitykseni. Tottelen Häntä. Henki ajoi Jeesuksen erämaahan paastoamaan. Jeesus liikuttui Hengessä.

Jeesus saarnasi Hengen voimassa, Hän paransi Hengen ja Sanan avulla. Hän ei toiminut itsessään, vaan Jumalan kuuliaisuudessa. Näin pitää myös Hänen seuraajiensakin toimia.