Me joskus selitämme Jumalalle asioita, mutta mutta... mutta.. pälä pälä pälä.... Mutta Jumala sanoo, että YKSI vain... YKSI asia vain... YKSI asia. Hiljene, ja kuuntele, vain YKSI asia minulla on, ja vaikene. Hän pureutuu ydinasiaan, ei epäolennaisuuksiin. Ne on Hänelle merkityksettömiä. Ne pitäisi olla meille myös merkityksettömiä, vain yhtä Hän pyytää. Vaikene Herran edessä, ja lakkaa olemasta jotain, lakkaa selittämästä, luulemasta. Hiljene, ja kuuntele sydäntäsi, sulje silloin kaikki muut aukot, ja anna vain Hänen hengittää sinun yllesi.

Raivaa kaikki epäolennaisuudet pois edestäsi, avaa Herralle tie. Raivaa kaikki omat asiasi, oppisi, asiasi, ajatuksesi pois Hänen tieltään. Anna Hänen auransa avata sinut, niin että Hän pääsee ulottamaan katseensa sinun sisimpääsi, ja niin sinä paljastut Hänelle ja Hän paljastaa itsensä sinulle. Tästä on kyse, kaikki mitä olemme, sanomme, mihin itse pyrimme, se tulee sivuuttaa, ja keskittyä Jumalan näkökulmaan ainoastaan.

Meidän oma asiamme on vain likainen vaate, verho Hänen edessänsä. Kaikki meidän hyveemme, ajatuksemme, halumme, tahtomme, luulomme, ne edustavat meitä, ja kaikki mikä edustaa itseämme, se on Herran edessä vain likainen verho. Ja Hän tahtoo puhua sen takaa meille, että me itse nostamme sen verhon/ peitteen pois edestämme ja niin annamme Hänen luodata sisimpäämme oman katseensa, oman tutkivan silmänsä. Ja niin kaikki mitä me silloin olemme, on menettänyt kaiken merkityksensä Hänen olevaisuudessaan. Ja niin silloin Hän on YKSI AINOA, ja sitä Hän odotti vain saada ilmaista meille vaikenemisemme hetkellä.

http://vuodatus.net/site/control/editblog?id=285680&start=0