Mutta olen asiaan melko perehtynyt myös elämäni kautta, koska kykenen asettamaan itseni sellaisiin rajoihin, joissa minun on mahdollista tutkia jopa tuollaisia asioita ja tuntea myös itsessäni jotakin lopulllistakin. Minä en pelkää kuolemaa, koska olen prosessoinut sen jo läpi. Ainakin arvelen niin.

Mutta kuitenkin olisi tästäkin hyvä puhua suoraan. Eli Jumalan moraalista käsin ja ihmisen etiikasta. Sekä ei uskovan taholtakin tästä asiasta. Ja miten jos joku on täysin elämänhaluton, voiko esim. sellaista ylipäätänsä pakottaa mihinkään väkisin elämiseen, mikäli ihmisellä ei esim. ole huoltajia, koska on aikuinen tai ole puolisoa, tai ei ole lapsia. Näiltäkin kanteilta tulisi asiaa puntaroida.

Itse olen paljon näitä asioita mietiskellyt. Ja voin kuvitella myös miten sellainen ihminen jolla ei ole mitään, voi kadottaa elämänhalunsa. Ja todellakin on suurempi väkivalta tulla väliin, kuin antaa kypsyä hiljakseen omaan ratkaisuunsa, mikä ikinä elämässä onkaan tarkoituksena tai saavutettavana.

On hyvin tärkeää että kenellekään ei tehdä suurempaa vahinkoa kuin hän ei salli. Lääkärikunta tekee mielestäni tekee jo tarpeeksi vahinkoa, mikäli asioita ei selvitetä kunnolla tahon ja tahon osalta. Ketään ei saa pakottaa mielestäni.

Mutta erikseen määrittelisin sen että jos on huollettava alaikäinen tapaus, tai tapauksella on itsellä huolletavia lapsia, tai tapauksella on mies päänä, joka päättää ja näin tietenkään ei salli koska toinen on omaa lihaa ja häntä rakastaa paljon.

Sitten on vielä asian laita ei uskovan kannalta sekä uskovan. Sekä motiivi, onko se mikä? Nämä asiat ovat käsittämättömän tapauskohtaisia. Niihin ei käy samat konstit ja avut. Kaikkiin pitää suhtautua tapauskohtaisesti.

Mikäli ei ole viisas ja osaa samaistua ja kunnioittaa toista, tekee paljon suurempaa vahinkoa käsiteltävälle taholle, kuin sillä että antaa olla. Sillä usein aika tuo tasapainoisen ratkaisun. Kaikki häslinki sekoittaa ja tuhoaa. Ihminen voi niin paljon tehdä hyvyydessäänkin vahinkoa henkisellä taholla tapaukselle.

Minä osaan puhua näistä, nämä on hyvin mielenkiintoisia asioita. Itse itseni koetukselle laittaneena, tiedän erään kannan. Ja silloin pahinta olisi ollut jonkun tietoviisaan neron väliin, olisin suorastaan vihastunut hirvittävällä tavalla. Koska hän ei olisi sitä käsittänyt.

Sillä on todella paljon asianhaaroja ja motiiveja, jotkut tutkii, jotkut eivät jotkut hätäilevät, jotkut menee korvikkeisiin, jotkut kadottavat yhteyden itseensä, jotkut on vielä radikaalisempia, jotkut kadottavat uskon, jotkut löytää Jumalan jne....

Voitte jatkaa asian spekulointia tältä kannalta. Hyvä kun sain kirjoittaa hieman omia ajatuksiani, oman elämäni koetuksien pohjalta. Minua kiinnostaa itseäni paljon psyykkiset ja henkiset ääritapaukset, ja mielelläni tutkin niitä laittamalla itseni likoon

On myös niitä jotka eivät usko lääketieteeseen, vaan ainoastaan Jumalaan. Jotka ovat ehdottomasti vakaumukseltaan sellaista vastaan. Tälläisia Jumalan miehiä ja naisia on ollut vuosisatojen ajan. mm. Smith Wiiglesworth, joka ei kuollut umpisuolen tulehdukseen ja verenmyrkytykseen, vaan Jumala paransi Hänet ja piti vastakin huolta.

Tulisi aina ihmisen vakaumusta kunnioittaa. Mutta sitten on niitä jotka pitää suurta ääntä ja toitottaa eettereistä että nyt teen sitä ja tätä. Sitä näkökulmaa en totisesti tajua, enkä halua tutkiakaan. Vaan kaikki mikä on hiljaista tietoa, se minua kiinnostaa.