En voi ja tule kirjoittamaan ilman ravintoa ja innoitusta. Ja olen opetuslapsi, joka otan kaikki koulutuksena vastaan, eli kun tulee joku kysymys, alan heti työstämään sitä. Enkä tule lopettamaan kirjoituksiani, enkä kirjoitustyyliäni. Vaan ei kaikki ole vääräoppisia, joilla on eri näkökulma. Jos en syö sikaa, olen tavallisesta uskovasta, vääräoppinen, kun en niin tee ja sillä tavalla kirjoitan kehoittaen, ja samalla myös kaikki Messiaaniset juutalaiset ovat sitä, sillä hekään eivät syö sitä sen epäpuhtauden ja Jumalan säätämyksen takia. Olen siis karkoitettu eräältä foorumilta, sen tähden että kirjoitan vastoin helluntaiseurakunnan oppia, vaikka en opeta Jumalan Sanaa vastaan, kuten minun väitetään kirjoittavan. Eli en saa siellä kirjoittaa mitään opetusta, mitään hengellistä Sanaa, sillä kaikki ne ketjut lukitaan totaalisesti. 

Olen eronnut helluntaiseurakunnasta kuluneen viikon aikana pitkän pohdinnan tuloksena, jonka ratkaisua tämä  tilanne selkästi joudutti. En tietenkään ole minkään ihmisopin tai minkään lauman niin sanottu kloonijäsen. Vaan pyrin siihen että Jumalan Henki opettaa ja kouluttaa minua, niin että en olisi kenenkään ihmisen koulutuksen varassa, tai ketään muuta ihmistä muistuttava. Sillä tavalla on paljon enemmän avaraa ja tilaa kasvaa uskossa, koska se ei riipu ihmisessä. Monet lampaat syövät samoin, puhuvat samoin, juoruavat samoin, määkivät samoin toistensa kanssa. Itse en tahdo minkään lauman klooni, matkija tai kontrolloitu, joka en uskalla mennä eteenpäin, vaan että olisin jonkun ihmisen kontrolloitavana pelosta käsin.

Se miten olen kasvanut tähän asti uskossa, ei ole minkään seurakunnan ansiota, kukaan ihminen ei ole päätäni kääntänyt ja opettanut minua, vaan Pyhä Henki on kaiken aikaansaanut. Hän on opettanut minua. Olen toki lukenut hengellistä kirjallisuutta. Mutta en voi olla enää pulloruokinnassa, olin sitä noin kaksi ensimmäistä uskonvuottani. Olen senverran kauan ollut erämaassa, ja tottunut vain Herran läsnäoloon ja Hänen omaan ravintoonsa. Hän on siis kouluttanut minua ja opettanut minua. Ja en siis tule minkään seurakunnan kanssa muodostamaan yhteisiä (metodi, tyyli tai asetus-) käsityksiä, vaan tulen noudattamaan Jumalan Sanaa sillä tavalla kuin se vain on mahdollista, mahdollisiman alkuperäisinä, myös käytännön tasolla.

1. Joh 2: 27. Mutta te — teissä pysyy se voitelu jonka olette saaneet Häneltä, eikä teillä ole tarvetta että kukaan opettaisi teitä, vaan niin kuin se sama voitelu opettaa teitä kaikesta, niin se on myös totta eikä ole valetta, ja niin kuin se on opettanut teitä, niin pysykää Hänessä.

Ja kukaan ihminen ei voi saada minua perääntymään, ellei Herra kehoita siten. Ja uskoani on yritetty murentaa, olen kokenut erittäin paljon vihollisen lyömistä ja solvaamista ns. uskovien kautta foorumeilla, jotka elävät selkeästi synnissä sonejensa mukaan, ja myös tässäkin nousee se tosi asia selville, että auktoritäärisen aseman saaneetkin ovat minua vastaan. Joten ihminen ei ole koskaan hyvä. Mistä vain tulee pahaa, edestä ja takaa, joka puolelta. On kaksi mahdollisuutta, pälyillä ja pelätä kaikkia (tuttua, on koettu), tai sitten olla Herrassa, ja vaikka mitä tapahtuisi, niin pitää otsa lujana ja olla Herrassa luja ja vahva. Tiedän mitä on vainoa ja kiusa. Tiedän mitä ihminen on. Tiedän että vahvinkin Herran soturi on pelkuri, ja jos ei luota Herraan, niin epäilee kaikkia ja pitää kaikkia veljiä ja sisaria vihollisina.

Mutta tätä se nykyaika tekee. Vaikka ei vihaakaan, niin silti he ovat uhkaavia, heissä itsessä on niin paljon itseä , joka on vastakkain Jumalan mielen kanssa, että heistä tulee tämä pahakin esille, joka on ensin mielessä. Ja itsekään en ole siitä vapaa. Silloin on vain yksi mahdollisuus, olla Herrassa kokonaan ja puolueeton ja lojaali, ja ainoa puolue on Jumalan sana, eikä seurakuntakarsina, jota johtaa ihminen eikä Messias. En kirjoita helluntaiseurakunta-kaavan mukaan, vaikka olin hellari. En noudata mitään tyyliä, vaan kirjoitan juttelemalla, aivan kuin puhuisinkin. En pidä muodollisuuksista ilmaisuista. En pidä vesitetystä Evankeliumista, nykyajan diagnoostiskasta, en pidä tämän maailman malleista ja sen toimintatavoista.

Olen ulkopuolella leirin, sellainen opetuslapsi. Ja mitä Herra tekee, siitä ei saa kunniaa mikään seurakunta, pastori, sisar tai veli. Vaan yksin Herra, kukaan ei tule pokkaamaan kunniaa, en minäkään. Olen niin heikko lihassani, että siitä syystä en voi olla seurakunnan alainen. Olen niin altis ihmispeloille ja sen aiheuttamille refleikseille, että se ei käy ja sovi minulle. Herran kanssa keskenään ollessa, vältyn kaikilta kiusauksilta ja peloilta, jotka saisivat minut tolaltani ja syyllisyyteen, katsomaan olosuhteita ja omia reaktiotani, Herran sijasta. Jos olisin ollut paljon seurakunnissa, niin olisin ihmisten orja, tai luonteeni perusteella se ei olisi mahdollistakaan, silloin eläisisin jatkuvassa sodassa ja kamppailussa itseni kanssa. Seurakunnassa ei ole minulle palvelupaikkaa ja tule olemaankaan. Mutta sitä ei tarvitakaan. Seurakunta ei ole rakennus, Messiaan ruumis ja seurakunta ei ole riippuvainen monesta yksiköstä, vaan yksi ihminen saa olla Hänessä kiinni ja palvella Häntä vaikka itsenäisesti.

Ja ilmaisesti kovin tahtoo että menisin sielunhoitajalle terapioimaan, mutta en tarvitse sellaista. Tai että menisin seurakuntaan kuuntelemaan Sanaa, ja olisin vain ottava osapuoli. Mutta elämäni ja historiani, huomioonottaen se on mahdotonta. Minulla on jo yksi Herra ja opettaja ja Pyhä henki ja yksi kirja, Elävä Jumalan sana. Moni joka käy seurakunnassa (tavan mukaa), siitä huolimatta katsoo televisiota, juoruaa, tekee syntejä, riitelee kotona, sapattina tai pyhänä kokouksen jälkeen laittaa heti riidat pystyyn, mölytoosat auki, ehtoollisen jälkeen menevät heti hesburgeriin tms.. Mutta ei sitten elä käytännössä sitä saarnaa läpi, mieti sitä. Vaan käy kuin kaukalolla, ja röyhtäisee perässä ja unohtaa kaiken. Tekeekö siis seurakunnat parempia ihmisiä meistä? - ei tee!

Moni käy seurakunnassa vain treffailemassa ihmsiä, tai sitten sen tähden että kun on aina käyty, ja jos ei käy, niin juorutädit alkaa puhua, onkohan se enää uskossa? - siis ihmispelon tähden. Minun paikkakunnalla on tälläisiä ihmisiä, jotka pitävät minua luopiona, koska en käy seurakunnassa. Mutta he eivät aavistakaan miten lähellä olen Herraa ja mitä olen saanut oppia ja tuntea Häntä. Mutta en pyri sitä esille tuomaan, ja en sitä varten mene seurakuntaan, että todistaisin heille, että olisin palava. En sinne menisi koskaan ihmistä varten, vaan Jumalaa. Monet uskovat käyvät hakemassa eu- paketteja, joilla on omat autot ja talot. Siksi kun heillä on siihen oikeus, mutta tekevät varmasti syntiä. Seurakunnat on täynnä paatuneisuutta, syntiä ei nähdä ja todeta, se ei ole kauhistus. Vaan jos saa jotain ilmaiseksi, niin otetaan se, vaikka ei ole todellista tarvetta. Synniksi ei nähdä luonnollisia viettäjä enää, katkeruuksia, kaunoja, masennuksia tms... kaikki on diagnistisoitu sairaudeksi ja siis on kaikki on yleistä kansansairautta, joka on hoidettavissa maallisesti. mutta maallisilla asioilla, ei hoideta syntejä.

Julistanko siis tässäkin väärää oppia? Jos puhun radikaallisesti totuutta, niin se on jotakin, mikä rikkoo turvalliseksi koetun raamin, johon on totuttu. Seurakunta ei ole missään raamissa ja karsinassa, Jumala ei ole määriteltävissä minkään muodon tai rajan mukaan. Jumalan totuus on meille haitallista ja vaarallista, sillä se rikkoo kaikki meidät omat kuvitelmamme, ihanteemme, perinteemme ja perustuksemme. Jumalan totuus on suvereenisen Pyhää, ja meidän tulee elää Jumalalle, ei kirjaimelle. Jos olisin mies, niin saisin kirjoittaa hengellisiä krjoituksia, mutta koska olen nainen, olen eriarvoisessa asemassa, miehen mielipiteen ala-puolella. Mutta en ole sitä suinkaan, sillä yläpuolellani vain on Herrani Yeshua, joka on pääni ja paimeneni, sen tähden että en ole naimisissa. Tämä kirjoitus vaikuttaa monessa sitä, että he näkevät minut ylpeänä, muuta sillehän en voi mitään, se on sellaisten näkemys ja se saa ollakin niin, lihan miellyttäminen ei ole minun asiani. Minulle on annettu totuuden miekka, ja se ei ole mikään pehmeä survinrauta, vaan terävä.

Jokaisella meillä on parannuksen tekoa, ja muuttumisen tarvetta,- vai oletko samalainen ihminen, kuin kuukausi sitten, vuosi sitten. Oletko muuttunut uskossa vuodessa radikaallisesti mieleltäsi, niin että se on ylettynyt konkreettiselle tasolle? Meidän kuitenkin lakkaamatta muuttua, eikä jäädä paikoille. Jos olet arvostettu ja jalustalle nostettu, oletko parempi ihminen, arvovaltaisempi, oikeassa asioissa, tiedät totuuden enemmän kuin muut? Vai onko joku, joka on lapsi, olla sinua korkeammalla, joka on yksinkertaisempi uskossa, - olla lähempänä Herraa? Mitä yksinäisempi ihminen, mitä vähemmän on ihmisten piirittämä ja hallitsema, - sen lähempänä on Herraa, - sen enemmän Hän osallistuu elämään, - jos sallimme sen. Jos elämä olisi vain ihmisiä, niin näkisimme vain heidät, - ja kadottaisimme harvinaislaatuisen läheisyyden Herraamme.

Tahtooko Herra että olemme puhdasoppisia, vai puhdassydämisiä? Täydellisiä vai erehtyväisiä? Hyvin käyttäytyviä ja kasvonsa ja kulissinsa pitäviä, vai kenties itsensä likoon laittavia, jopa tunteita myöten, itsensä epäonnistumisen nojalla? - se on rohkeutta se. Minä uskallan sanoa asiat suoraan, tiedän mitä on olla pohjalla, ja se joka on ollut pohjalla, voi sanoa kaiken suoraan, sillä hän tietää että voi joutua sinne uudestaan, mutta se on tuttu paikka. Jos olet jalustalla, kuka sinua opastaa ja opettaa, ihminenkö, joku korkeampitahoinen uskova, vai voitko olla Herran suorassa opetuksessa? Voiko silloin joku halpa-arvoinen olla suorassa Herran opetuksessa, hänen Hengessänsä ja voiko sellainen olla puhdas ja oikeassa, ilman seurakunnan opetuksia ja ihmisten kontorolloivaa valtaa yllänsä?

Js joku on halpa-arvoinen, niin onko niin että Herra ei voisi häntä käyttää? Niin että mikään, mikä on halpaa, ei voisi tuoda esille muuta kuin halpaa ja huonoa. Taas jos olisi jalustalla, niin sellainenko aina edustaa jalointa ja parasta ensiluokkaista tietoa ja kokemusta? Luultavasti jalustalla olevat eivät koskaan pääse erämaihin, he eivät koskaan tunne nääntymystä ja nälkää, siten että he löytävät virrat syvältä erämaan uumenista niin sekö öljy on sitten käyttökelvotonta?  Vaistoatko Pyhän Hengen tuoksua, joka tuoksuaa Pyhityksen tulessa? Jumalalle ihana tuoksu nousee alttarilta, sydämen alttarilta, kun sydän palaa Hengessä suloista uhria. Mutta suloinen tuoksu vaatii, meidän uhriamme. Ilman uhria ei ole tuoksua. Ilman Pyhää Henkeä emme tuoksu. Erämaan kelvottomat ihmiset alkavat tuoksua Häneltä, kun he löytävät Herran kasvoista kasvoihin. Mikä siinä on olennaista? Uskollisuus ja rakkaus Häneen.

Niin montaa ihmistä sitoo maailma ja omaisuus. Kiitä Jumalaa, jos saat olla vapaa, jos sinulla ei ole autoa, osaketta, ravintoa riittävästi, vaurautta hoitaa terveyttäsi riittävästi, rikkautta. Kiitä silloin siitä Herraa, olet silloin rikkaampi, kuin tuo jolla on kaikki menestyminen ja tieto. Jos sinulla taas on paljon omaisuutta, siis jos haluat tehdä Herran tahdon, niin pala palata luovuta siitä mitä sinulla on ja anna se Jumalalle. Anna kaikki asiat mitä et välttämättä tarvitse Hänelle. Se jolla ei ole ihmisviisautta, käytöstapoja, lahjoja, menestymistä, se joka on kurja ja halpa, se on Jumalan edessä rikkaampi, kuin se jolla on kaikki kohdallaan. Se jonka turva on Herrassa, eikä itsessä, on Herran erityinen lapsi ja lähellä häntä. Joka siis on lähellä häntä, eikö Hänessä olisi jotakin tuoksua ja Jumalan tekoa? Ei omaa vanhurskautta, ei suosiota, ei kykyä, ei halua, vaan kaikki on Herran ja hän on Herrassa, sillä ilman Häntä ei mitään olisi.

Mutta tämähän kirjoitus tässä, ei ole hyvä asia, sillä en saisi kirjoittaa tälläistä. Minun pitäisi kirjoittaa vain inhimillisiä turhia höpinöitä, tai sitten kirjoittaa helluntailaisen oppikirjan mukaan. En ole mkään höpisijä, vaan olen hengestä syntynyt, ja kaikki mitä teen ja sanon sen täytyy olla rakentavaa ja hyödyttävää. Mutta minun tyylistäni ei kukaan pidä, siksi koska olen sellainen kuin olen. Olen nainen, ja kirjoitan hyvin voimakkaasti, vahvoilla tunteilla ja hyvin suurella varmuudella. Mutta kukaan ihminen ei voi tulla määrämään minua, sillä tiedän että minut on voideltu kirjoittamaan, ja se on teräksen luja tieto ja varmuus. Mutta en voi todellakaan kirjoittaa, ellei tule inspiraatiota. Ja parhaat kirjoitukset aina syntyvät siitä ja silloin, kun minua ahdistetaan ja puristetaan ja ajetaan pois. Vaikka minua ei tietoisesti ajeta pois, niin tiedän että pahat henget haluavat minut pois. Ihminen ei aina tiedosta, mikä hänessä vaikuttaa ja miksi, mutta Jumalan Henki osoittaa sen, mikä on sen tarkoitus.

Olen kokenut kerran, että eräs uskova löi minua hengessä väkivaltaisesti. Hän vain huitaisi kättä minun suuntaan ja sanoi jotain pahaa. Mutta välittömästi tunsin hirvittävän lyönnin ja vihan sisällä, ja melkein horjahdin siitä, sisaisesti koin sen niin vahvasti, kuin todella olisi mäjäytetty sisälle. Sanoin siitä hänelle, mutta hän piti sitä typeränä asiana ja höyrypäänä kuvitelmana. Mutta tiedän että se oli totuus. Hän ei tiedostanut sitä itse, sillä pahat henget eivät ilmoittele aikeitaan, ne vaan toimivat ja hyväksi käyttävät ihmisen sokeaa vihaa. Jeesus Messias sanoi, että jokainen vihaaja on murhaaja. Ja tämä on aivan totta! Tätä asiaa tässä ja nyt monet pitävät Raamatun vastaisena sanana, sillä Raamattu ei suoraan siitä mainitse täten ja siten sitä ei voi vahvistaa Jumalan Sanalla. Se mitä kirjoitan on totta, mutta se on myös kirjaimen tuntijasta humpuukia ja he nauravat sille, sillä he eivät sitä usko ja tiedosta.

Olen myös tuntenut hengessä kun joku uskova on mielessä ajatellut tyrkätä minut, niin olen joutunut varautumaan ottamalla tukea jostakin kiinni, mutta kuitenkaan tämä ei toteuttanut sitä. Kun hän näki tarraamiseni, sen hän sanoi että ei hän tee sitä, että älä pelkää. Kuitenkin tiesin että hänellä oli kiusaus siihen, ja kenelläpä ei siinä tilanteessa olisi ollut. Jos nyt tässä kirjoituksessa on Sanaa joka on Jumalan Sanan ja pyhyyden vastaista, niin kirjoittakaa kaikki kohdat ylös, niin vastaan niihin kykyni mukaan. Tiedän kyllä, että minua pidetään harhaisena ja vääränä opettajana, fariseuksena ja tunnetasapainoltani epävakaana. Valitettavasti minussa on olemassa tunteet ja ne on hyvin herkät, tekeekö ne sitten minusta epäuskottavamman Jumalan palvelijan, kun ne joskus alkaa kiehua asiasta, joka menee yli käsityskyvyn?

En ole mikään tasapainoinen ihminen itsessäni, minussa ei ole mitään hyvää, ja ansioita, mitään roolia, tai maskia (paitsi Messias). Ei mitään muodollisuutta tai tasaisuutta. Olen ennalta arvaamaton elämässäni, hyvin impulssinen. Mutta sekö tekee minusta väärän julistajan? Pitäisikö minun koko aika olla täydellinen, itseni hallisteva, ja olla kiusauksien ulkopuolella, kaikkien maailmallisten pusertimien ulkopuolella? Valitettavsti se ei ole läheskään aina mahdollista. Kun ihminen putoaa monttuun, niin siistä ei nousta samantien, vaan se on liukas, ja siitä on vaikea nousta. Vasta kun lakkaa taistelemasta, ja jää sinne montun pohjalle likaan ja limaan, tulee apu ylhäältä, silloin kaikki kurkottajat ja työntäjät ovat kaikonneet. En puhu kaunosanallisesti (lihanmielisesti) aina, vaan erittäinkin jyrkästi ja suoraan. Käytän joskus erittäin raadollista kieltä, kuvatessani syntiä tai ihmisen olemusta. Sekin saattaa ärsyttää.

Uskon että siihen on monta syytä, miksi minun ei tahdota kirjoittavan luentoja ja hengellisä lausuntoja helluntalaisilla keskustelufoorumeilla. Koska en kirjoita hienotyylisesti ja sujuvasti , ja käyttäytymiseni ei ole tasaista ja itsevarmaa, vaan aina hengellistä. Minuahan on myös epäilty näyttelijäksikin, eli että kirjoitan toisin kuin elän.  Eli opettaminen on sallittua vain niille, jotka ovat saaneet seurakunnalta virallisen suosituksen tai miehille. Jos siis en saisi kirjoittaa tavallani, niin mitä sitten siellä tekisin? - sillä ei minua kiinnosta höpinät ja löpinät. Mitä sellainen hyödyttää ja rakentaa, korkeintaan se voi paisuttaa lihaa, joka tykkää kerskata itsestä.

Jos lähtisin höpisemään turhuuksia, niin kylväisin itseeni silloin syntiä, koska puhuminen omasta näkökulmasta on aina syntiä, sitä ei voi harrastaa ilman synnin osallisuutta. Ja kun alan kirjoittamaan vastauksia, niin en voi sille mitään kun alan kirjoittamaan erittäin vakavasti, perusteellisesti ja hengellisesti. Se menee automaattisesti siihen. Kun luen jotakin, automaattisesti minussa menee vaihteet Jumalan näkökulmiin ja alan siltä kannalta asioita tarkastelemaan. Se on niin vahvaa, en voi muuta, en voi ja en tahdokaan mitään muuta. Olen tavallaan itseni aivopessyt, kun olen aina ja aina totuttanut itseni ajattelemaaan asioita hengellisesti ja se on hyvä asia. En siis viljele omia ajatuksia, sillä sitä mitä viljelen sitä myös olen. Jeesus Messias on minun mallini ja esikuvani. Sellainen kuin Hän oli maailmassa, sellainen tulee minun olla, varsinkin suhteessa Taivaalliseen Isään.

Jeesus ei edustanut itseään, vaan Jumalaa. Hän ei puhunut inhimillistä Evankeliumia (jollaista ei ole olemassakaan), rakastanut inhimillisesti - vaan agapella (Jumalan rakkaudella, joka on Pyhää, vakaata ja pysyvää).  Jos minä joskus tulen palvelemaan Herraa konkreettisesti, en tule olemana minkään seurakunnan leivillä ja minkään seurakunnan omistuksessa, ja en koskaan tule antamaan seurakunnalle siitä kunniaa, mitä Jumala tekee! Tulen palvelemaan Häntä ulkopuolella leirin, ulkopuolella karsinoiden! Minulla ei ole mitään mainetta, muuta kuin kurja maine, jos tässä teen itsestä typeryksen, sillä ei ole väliä, koska olen sitä. Ja en yritä ollakaan mitään hyvää ja fiksua, koska en ole sitä ja se ei kuulu minulle. Kunnia kuuluu Jumalalle, minulle kuuluu pilkka ja nöyryytys. Ja se on niin aina oleva ja niin sen pitää ollakin. En minä ole itseäni opettajaksi kutsunut alunperin, vaan muut ovat sen tittelin antaneet minulle.

En minä halua olla opettaja, en minä ole evankelista, en minä ole profeetta, mutta silti olen kaikkea niitä. Itse olen pitänyt kirjoituksia luentoina ja prosesseina, mutta muut ovat ne nimittäneet opetuksiksi, joten kai se niin on, että ne on sitten opetuksia. Mitä sitä kieltämään sitä, kun niin ne todetaan olevan. Tuntuu siltä että minulle on annettu enemmän kuin tavalliselle naiselle on annettu, ja kykyä ei toisaalta ole toimia sen mukaan. Tavallaan minut on asetettu johonkin, mihin pitäisi miehen asettua, ei naisen. Ei naisen tulisi olla tälläinen, kokea tälläistä kutsua. Mutta en voi sille mitään. En voi varmaankaan mennä naimisiin. Kun muutun koko aika ja kasvan, se tulee koko aika epätodennäköisemmäksi, sillä koko aika seula pienenee ja mahdollisuudet pienenee. Eli, vaan pyhityselämä vie siihen tilanteeseen, että on mahdotonta enää löytää sopivaa, jonka kanssa voi palvella ja jolla on samat näkemykset ja joka myös menee vahvasti eteenpäin Herran johdatuksessa.

Jos joskus menen naimisiin, niin tulen tekemään Jumalan valtakunnan työtä ulkopuolella seurakunta karsinoiden, kahdestaan työpareina. Tiedän että niin pitää tapahtua, mutta se on aika mahdotonta että ikinä se tapahtuu. Mutta muuta mahdollisuutta ei ole. Täten asennoidun jo siihen että en saa työtoveria rinnalleni. Puolisoni siis on ensisijaisesti työtoveri. Avioliittoon menen Herran tahdossa. En ikinä oman kompromissin tai halun mukaan. Vaan se tulee totisesti olla Herrasta, sillä tulen tekemään Jumalan Valtakunnan työtä koko loppuelämäni. En tule olemaan seurakunnan tai minkään opiston kouluttama, en tule olemaan kenenkään ihmisen kouluttama. Tulen olemaan absolyyttiseti Jumalan kouluttama ja muovailema. Ja se mitä tapahtuu, se on pelkkää Jumalan työtä ja ansiota, jossa ei ole mitään jäljennöstä muusta kuin Messiaasta ja Hänen Pyhyydestään. Ja tämän sanon ja tiedän ja todistan, sillä tiedän että se on totta ja niin se tulee olemaan. Näin profetoin itselleni.

En ole kenestäkään mitään. Kuten kirjoitin en ole monenkaan mielestä uskossa, jos en käy seurakunnassa. Monesta on mahdottomuus elää uskossa, ilman joukkueita ja laumaa. Mutta minulle elävä usko on mahdollista vasta, kun olen irtautunut muista kiinnikkeistä. En tarvitse laumaa ja laumalla on riittävästi paimenia ja opettajia, eivät ne minua tarvitse siellä. Minä en ole tavallinen nainen, Jumala on tavallaan pakottanut minun elämäni vaikeuksien kautta aivan uuteen muottiin. Menetysten ja muiden kautta, ei ole voinut muuta kuin antautua ja Hän on sitten antanut lisää todellisuuttaan ja siunaustaan minulle sisäisessä elämässä. Vaikka ulkonaisesti elämä onkin todella pysähtynyttä ja kurjaa toisaalta. Jos minut tapaisi kotani, tai missä tahansa, olisin ihan tavallisen tuntuinen ihminen päältä käsin. Mutta se mitä ajattelen, mitä teen ja mitä valitsen se ei ole tavallista. En ole mikään kaunis ihminen, minulla on kurja kasvojen iho, joudun peittämään ihoni virheitä voiteilla, kotini ei ole siisti, vaan sellainen vaan kuin se on.

Kotonani on hengelliset asiat kunnolla esillä, mitään moraalitonta ei ole missään esillä. Lisäksi minulla on vaikea syömishäiriö, mutta osaan hallita sitä, jollakin tavalla, tavallaan se on hyväksin asia, tavallaan se on kurja. En ole mikään ihana ihminen, ihmisenä olen todella kurja, en edes tavallisen naisen tasoinen. Lisäksi olen paljon yksin, joka on hyvä asia, ja kaikki kääntyy yleensä minua vastaan. Tuntuu että elämäni on erittäin vaikea henkisesti, se mitä kohtaan se on aina kovin raskasta, koska olen hyvin hengellinen ihminen, ja järkeni ei ole minussa vahvin osa, vaan tunnemaailma. Ja siitä syystä että en ole kovin järki ihminen, on usko minulle erittäin tärkeä, siis todellakin usko, ei vain uskomus, vaan elävä usko. Joku ajattelee, etä olen aivan sairas että pitäisi mennä hourulaan, kun tälläisiä kirjoittelen, mutta ei se niin ole. Uskoisin että suurin osa ihmisistä uskovistakin ajattelee sillä tavalla.

Olen lukenut myös kirjaa messiaanisuudesta. Ja kun uskova juutalainen piti sapattia tai muita Raamatullisia juhlia, niin "ei juutalaiset" postorit nyrpistivät nenäänsä niille tavoille. Samoin kun juutalaiset eivät syöneet sikaa tai syöneet hapatettuja tuotteita, "ei juutalaiset" pitivät heitä vääräoppisina. Kun itse kunnioitan juutalaisia tapoja, ja suuresti ihailen niitä, niin samaistuessa niihin asioihin syvästi, ja korostaessa niiden ainutlaatuista merkitystä, minustakin tulee vääräoppinen ja saan nenännyrpistelyä osakseni. Mutta sitä on todella samaistuminen Messiaaseen. Messiaaniset taas nyrpistävät nenäänsä pakanallisille juhlille ja sian uhraamismenoille, kuten jouluna tapahtuu. Uskovan tulisi muuttua juutalaiseksi identiteetiltään vähitellen. Sen tulisi olla luonnollinen kehityssuunta, kun vaeltaa juutalaisen Messiaan yhteydessä.

Osa1.             Osa2.