Oletko mielilipiteiden vaikuttama ja marinoima? Vai onko elämäsi omaksuttua, oman itse ajattelun, työstämäisen ja kokemisen kautta? Vai onko niin että olet pelkästään ihmisisitä päin johdettu. Mikään päätöksesi ei kenties ole sinussa kehittynyt, ilman kenenkään ihmisen vaikutteita ja mielipiteitä. Tai sitten tiedät että seura on muuttanut sinua kaltaisekseen.

Oetko peroonallisesti itsenäinen ihminen, vai uskotteletko niin? Olet elämältäsi kenties sitä, mutta ihmisenä oletkin vain heiluri, ja olet sitä mitä olet tänä päivänä, siksi kun muut ovat vaikuttaneet. Muut ovat jopa laittaneet ajatuksia sinulle mieleen. Et ole joutunut itse ajattelemaan, vaan olet ottanut ne vastaan mukisematta.

Oletko ihminen joka uskot huhuihin ja ihmisten reaktioihin? Jos joku tulee kertoen suuren totuuden tai paljastuksen jostakin, reagoit kuten hän, ja muutat heti paikalla käsitystäsi, ja alat myös paheksumaan. Ja sisäsistät ja heijastat sitä eteenpäin. Etkä tiedä, että se on valhe tai vääristynyt kuva. Oletko ihmisten vaikuttama ja ohjaama?

Haluammeko olla ihmisten kaltaisia vai Jumalan kaltaisia. Ketä kuulemme ja kenet omaksumme. Ketä uskomme, ketä ihailemme. Onko sinun asenne, kuin lähimmäisesi asenne, vaan ei Jumalan. Tai sitten se on vääristynyt Jumalan kuva, toisen ihmisen kautta, joka on epätäydellinen.

Annatko liikaa muiden vaikuttaa ja heijastaa jopa kauttansa vääristynyttä tai himmeään Jumalan kuvaa. Mutta eikö olisi parempi itse olla Jumalan vaikuttama suorasti, eikä jonkun ihmisen kautta?

Joku ihminen voi olla toisen uskovan vaikuttama, ja ajatella kuin se ajattelee, ja sen uskovan tausta-vaikuttajana on myös samanlainen himmeä vääristynyt peili. Eikö olisi syytä joskus ihan omaksua alkuupanijan ajatuksia ja luonnetta.

Jeshua sanoi, älkää olko ihmisten orjia ja Minä teen teistä vapaita. Hän haluaa että Hänen lampaansa seuraavat Häntä. Hän haluaa että ihmiset katsovat Häneen, kuin siihen vaskikäärmeeseen, jonka Mooses asetutti Jumalan ohjeiden mukaan ``puuhun``.

Joku voi sinulle sanoa, että et ole nöyrä, jos et kuuntele meitä (minua) ja usko meitä (minua). Ja että on Kristuksenlaista nöyryyttä, ottaa (minun, meidän) moite tai kehoitus vastaan. Ja jos ei kuuntele ja tottele, on ylpeä. Mutta Raamattu sanoo, että enempi tulee totella Jumalaa, kuin ihmistä. Tulee kuunnella Jumalaa.

Mitä sitten on oikea nöyryys? Onko nöyristely nöyryyttä? Ei vaan ole. Se on teeskentelyä. Nöyryys on pohja-asenne, eli se on tai ei ole. Se on kuten rakkaus tai ei ole. Se on hallitsija, ei hallittavissa. Rakkaus on hallitsija, ei hallittavissa. Ne ilmanemismuodot ovat hallittavia. Mutta ilmetä voi ilman nöyryyttä ja rakkautta.

Usein ihmiset katsovatkin vain niihin ilmenemismuotoihin, sanoihin ja tekoihin. Mutta ei siihen mikä on sen aikaansaaja. Se mikä on se tärkeintä. Ei ne ilmenemismuodot. Ilmenemismuodot seuraavat luonnollisesti sitä rakkautta, tai nöyryyttä. Rakkaus ja nöyryys ei ole ihmisponnistelun tuotos. Ne on tai ei ole.

Enimillään niitä heijastamme sanomattomalla olemisella, läsnäololla, katseella. Kaikkein vähiten tekomme heijastavat niitä. Tekojemme taustalla voi olla katkera ja paha ihminen, joka ei rakkaudessa ja nöyryydessä ole. Mutta ne jotka luottavat tekoihin, ne uskovat että teot on rakkautta ja nöyryyttä. Vaikka ne on vain ilmenemismuotoja, toisille ne on vain bluffia.

Rakkaus ei ole itsekäs, nöyryys ei ole itsekäs. Bluffi ei ole sellaista. Se että teemme hyvää, sanomme hyvää, siksi koska haluamme saada sen avulla jotain itsellemme, ei ole epäitsekästä. Mitä tähän sanoisin itsestä. Se vaan on niin, että tulee pukea ylle Jeshuan mieli, ja pitää oma kuolleessa tilassa. Oma mieli pitää olla orja, ja Jeshuan päällikkö. Ja jos oma mieli kukkoilee, sille tulee antaa kuritusta.