Se on kaikista raskainta, kun Jumala sanoo, että et ole vielä valmis. On kuin koskaan ei mikään riiitä. Jos on mennyt vuosi ja on jo muuttunut, niin yhä vaan jatkuu sama työ ja seuraava aste, - loputtomasti ja loputtomasti. Ei koskaan tule valmista, vaan aina Hän sanoo, vielä on kesken, paljon on kesken. Ja se on niin mahdotonta ihmisen valmistaa itseään. Se on vaan niin mahdotonta. Siinä joutuu menemään niin syvälle ja niin piinaaviin tilanteisiin ja puristuksiin. Tunnemaailmamme ei luota Jumalaan ennenkuin, kuin kaikki raunioituu, takerrumme  Häneen koko olevaisuudestamme, ja menetämme luottamuksen itseemme ja kaiken elämässämme, koska silloin vain Hän jää jäljelle, ja me vapaudumme piinasta.

 

Elämä on erittäin erittäin raskasta, ja mitä kauemmin on ollut uskossa, sen ahtaampaa on vaeltaa tiellä. Sen vähemmän on kanssakulkijoita, monet jättäytyvät matkalle, tai eivät suostu jatkamaan perille Jumalan meitä tyhjentävään läsnäoloon, vaan pakenevat lihassa. Monet eivät kestä sitä, että Jumala loppuun asti tekisi heistä kaltaisiaan, vaan he haluavat säästää oman itsensä ja siksi jäävät matkalle jonnekin jälkeen. Kun kulkee Jumalan tiellä vaarallisen pitkälle, jossa oma minuus joutuu tuhoutumaan ja alistumaan, moni ei voi kestää sitä, sillä se pelottaa ihmistä, koska se on luonnonlakien vastaista ja silloin he pakenevat. Monet pakenevat humuun ja riemuun. Monet ovat täynnä tekemistä, saarnaamista, sosiaalisuutta ja askareita. Mutta he eivät kohtaa Jumalaa, vaan Jumalan kuvia. Kuitenkin meidän tulisi etsiä Jumalaa.

 

Eikä Jumala vastaa, että sinä tulet kuukauden päästä olemaan sitä ja vuoden päästä sitä, vaan Hän sanoo, että sitten kun sinä luovutat, sitten kun sinä nöyrryt. Hän ei anna mitään vaihtoehtoja, mutta Hänellä on aikaa ja kärsivällisyyttä. Mutta me voimme todellakin jouduttaa tai viivyttää tätä muutosta. Me voimme jouduttaa; paastota, eristäytyä, rukoilla ja lukea Sanaa. Me voimme myös elää itsellemme, ja kadottaa Jumalan. Me voimme estää Jumalan työn meissä, me voimme loputtomasti paeta Häntä. Mutta Hän silti odottaa että ensin tehdään näin, ja sitten vasta sen jälkeen tapahtuu Minun suunnitelmani seuraava askel - ei ennen tapahdu mitään uutta, sillä mitään uutta ei voi tapahtua, jos me pitäydymme jossakin vanhassa järjestyksessä kiinni. Onko Jumala sinulle sanonut ja näyttänyt kuinka keskeneräinen olet ja olet ollut siitä tuskissasi, että vieläkö... vieläkö...vieläkö...? Eikö jo...? Eikö jo riitä..., minä kun luulin jo...? Mutta olet kuitenkin siitä huolimatta niin pitkällä, että voit vielä jatkaa...

 

Miksi? Siksi koska haluat että elämäsi on hyödyllistä! Siksi koska haluat että ikuisuudessa on elämässäsi merkitystä? Siksi koska haluat että Jumalan maksimaalinen tulos tulee sinussa esille? Siksi koska haluat sitä mitä Jumala haluaa!? Siksi koska et halua sitä mitä ennen halusit, koska olet niin riippuvainen Hänestä, ja et enää sopudu siihen missä ennen olit, ja et voi todellakaan palata siihen! Se on mahdotonta! Olet liian pitkällä, on mahdotonta palata entiseen. On niin paljon kärsitty, niin syvällisiin asioihin päästy, niin paljon revitty rikki ja korjattu, että enää mikään jonnin joutava hauska ei viehätä, vaan se on ällötystä. Kun on tarpeeksi syvällisen koulun ja elämän läpikäynyt, niin kaikki kevytmielisyys jää. Ei kukaan kärsimyksen koulun käynyt, voi enää leikkiä ja unohtaa kärsimystään, kokemustaan ja hintaansa. Ja se tekee elämästä arvokkaan ja ainutlaatuisen.

 

Kärsimyksen koulussa Jumala ei sano sinulle, että annan sinulle sitä ja tätä. Hän ei sano mitä Hän antaa. Hän sanoo, mitä Hän haluaa sinulta. Hän ei sano, että annan sinulle puolison, niin muutut ja hioudut. Hän ei sano, että Hän antaa jonkun käsivarren tai olkapään avuksi, vaan Hän ei tarjoa muuta kuin itsensä. Hän ei tarjoa ihmistä, vaan oman itsensä. Ja ihmisellä ei ole muuta kuin usko Häneeen, täysin luonnonvastainen usko, joka kiduttaa lihaa ja omaa luonnollista mieltä ja tunteita, jotka tahtoisivat takertua luonnolliseen Jumalan kuvaan. Voi kuinka mielellämme me ottaisimme vastaan olkapään ja Jumalan kuvan, mutta Hän ei sitä teekään kärsimyksen koulussa. Koska Hän ei tahdo meidän tulevan veljemme tai sisaremme kaltaisiksi, vaan Jumalan kaltaisiksi. Monet kärsimyksen koulun uskovat ovat mieltyneet kärsimyksiin, kärsimyksestä on tullut heidän matkakumppaninsa ja ystävänsä. He eivät pidä siitä, mutta he ovat siihen tulleet riippuvaisiksi, ja he ymmärtävät että Jumala on siinä juuri mukana läsnäolevana.

 

Joku voi ajatella että kuinka rakastava Jumala voi antaa meidän kärsiä, miksi ihmeessä Hän ei avaa verhoja meille, ja näytä itseänsä. Miksi meidän tulee avata ne verhot ja itse lähestyä Häntä? Miksi meidän täytyy itse nöyrtyä ja tulla Hänen luoksensa? Mutta ajattele niin, että minun ja sinun kärsimys, ei koskaan voi olla samankaltaista kuin Jumalan Pojan kärsimys oli. Hänellä ei koskaan ollut maallista lohduttajaa, eikä Hän tarvinnut ketään. Miksi kuitenkin Hänen tuli kärsiä, vaikka Hän oli täydellinen jo? Miksi Hänen piti nöyrtyä, vaikka Hänessä ei ollut mitään syytä siihen? Entä me, olemmeko me niin syyttömiä ja hyviä, että pääsisimme vähemmällä, ilman kärsimistä? Olemmeko me yhtä riippuvaiset Jumalasta kuin Jeshua Messias oli? Ja vaikka me olisimmekin, niin olisiko meillä oikeutta olla samalla tavalla nöyrtymättä Jumalan edessä kuin Hänelläkin oli, ilman edellytyksiä, vain rakkaudesta ja syvästä kaipauksesta Jumalaa kohtaan?

 

Nöyrrytkö sinä Jumalan edessä rakkaudesta Häneen, vai saattavatko elämäntilanteet sinut nöyrtymään? Jos menestyt ja voit hyvin, oletko silloinkin nöyrä, voitko olla välittämättä tulevista maailman asioista, niin että et ollenkaan niitä tavoittele ja mielessäsi takerru niistä riippuvaiseksi?  Jos takerrut kiinni asioihin, jotka ovat maallisia, niin olet vielä pahasti keskeneräinen, sillä silloin lihasi viettelee ja hallitsee sinua vielä. Oletko sinä Jumalan matkakumppani? Seuraatko sinä Häntä, vai seuraatko omia halujasi; - kenenkä juoksupoika tai tyttö olet? Kuka saa kunnian sinun elämässäsi; - kenenkä jalkoihin palkkasi maksetaan? Vai annatko sinä Jumalalle mahdollisuuden viedä sinua eteenpäin? Et tietenkään tiedä sitä, mitä on tuleva, ellei Hän sinulle sitä esitä. Mutta Hän ei edellytä sinulta sitä tietoa, vaan sitä että pystyt kuuntelemaan Häntä, ja seuraamaan Häntä, toisinkuin ne jotka tekevät asiat juuri toisella tapaa, kuin Jumala on ne tarkoittanut.

 

Kykenetkö silloin kuulemaan Häntä ja erottamaan varmasti Hänen äänensä muista / omista ajatuksistasi? Miten sinä voisit kuulla ja erottaa Hänet sellaisten asioiden taustalla, jotka ohjaavat sinua, sinne minne Jumala ei sinua vie. Näitä ovat liike-elämä, työelämän kiireet ja vastuullisuus, omaisuuden hoito ja monet velvoitteet, äkilliset tapahtumat, ja muut velvoitteet, joita tässä ei ole mainittuina. Jos elämäsi on täynnä kaaosta, hermosärkyä ja levottomuutta, missä välissä ehtisit kuunnella Häntä? Et voi silloin kuulla, jos työsi ja aikasi tulevat sinulle tärkeämmäksi kuin Jumala on sinulle. Miten siis taivutat korvasi kuulemaan Herran ääntä? Voiko Hän puhua sinulle ja vastaanotatko Hänen Sanansa? Vai torjutko Hänet? Kenties oletat kuulevasi oman ajatuksesi kaikuja ja et tiedä, missä Hän on? Mutta Hän lähtee viemään sinua hiljaisuuteen, erämaahan, siellä itse asiassa tulet ymmärtämään Häntä ja kuuntelemaan vasta Häntä. Et voi kuulla, jos äänesi on sekoittunut muihin taajuuksiin, ja jos mielesi on sisäisessä kaaoksessa. Vaan rauhan Jumala puhuu sinulle hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä.

 

Ei Hän liikuta sinua, minnekään minne et halua liikkua ja mennä! Ei Hän koskaan ahdista sinua nurkkaan, vaan sinua ahdistaa oma luontosi ja lihasi. Ne eivät jätä tilaa Jumalalle ja sen tähden ajattelet Jumalan sinua ahdistavan. Mutta mielesi turmeluksessa et voi käsittää, että sinun oma taipumuksesi vastustaa Jumalaa, ja niin kauan kuin sinä vastustat, sinun piinasi jatkuu.  Sinä voit mennä pois, sinä voit kaikota, ja silloin sinä heikkenet ja sinä et enää hehku. Mutta et voi silloin myöskään oppia tuntemaan Häntä, vaan elät vieraudessa Hänen Sanaansa kohtaan. Mutta Hänen Henkensä voima silti edelleen vetää sinua parannukseen. Edellytykset eivät ole suuret, vaan ne ovat mahdottomat. Mutta Hän on mahdottomuuksien hyvä Jumala, ja Hän tekee sen mihin Hän kykenee, sillä ei ole mitään mitä Hän ei voisi tehdä - sinun suostumuksellasi!

 

Mitä sinä tahdot Hänen tekevän? Mitä sinä tahdot Häneltä? Miksi sinä tahdot omia Häneltä asioita? Miksi sinä kuuro ja sokea et pyydä Häneltä sen sijaan silmä ja näkövoidetta? Miksi et pyydä Häntä puhdistamaan ja pyhittämään sinut uudestaan ja uudestaan. Luuletko että sinä olet heti kerrasta muuttunut? Ei! Hän ei tee ja toimi sillä tavalla! Vaan Hän käsittelee ihmissielua osa-alue alueelta. Ja Hän käsittelee ihmistä eri asioiden ja tilanteiden kidutuksessa ja mahdottomuudessa. Voitko sinä puhua noin, voitko sinä tehdä noin, voitko sinä herättää kuolleita, voitko sinä tehdä suuria tekoja, onko sinussa Jumalan ominaisuuksia? Mitä sinussa on? Onko sinussa kuolema itsessäsi, vai herännyt halua, Jumalan puoleen? Mitä sinä haluat Jumalalta tänä päivänä? Miksi pyydät Häntä, miksi opetat Häntä, valistat Häntä? Etkö tiedä että Hän tekee kaiken, Hän valmistaa kaiken, et sinä!

 

Eikö Hän voisi tehdä paljoa suurempia tekoja tänä päivänä kuin sinä pyydät Häneltä?

 

Kärsimys aiheesta ei ole helppo kirjoittaa, sitä asiaa käsitellessä joutuu kovasti menemään syvälle, ja se on vaikeaa. Usein kärsimyksen keskelle joutuu hujauksessa, siihen varautumatta. On noussut jonnekin korkeuksiin ja ajatellut että Jumala antaa nyt sen vastauksen, jota on pitkään odottanut. Ja sitten tuleekin äkillinen pudotus ja Jumala sanookin, ei vielä, ei vielä...sinäkin tarvitset vielä muutosta, et ole vielä valmis siihen, hän ei ole valmis. Mutta te tulette valmistumaan. Jokainen valmistuu yksilötasolla. Jos kumppanisi ei ole uskossa, hän ei valmistu, mutta sinä valmistut. Mitä sinä voit tehdä toisen puolesta, voitko synnyttää hänet, voitko pelastaa hänet tai voitko luovuttaa hänet Herralle? Mitä siis sinä teet, elämäsi suhteen, sinun elämäsi ja sinun perheesi? Mihin sinä viet elämääsi, mihin päin sinä soudat?

 

Annatko airojesi tippua veteen, ja jäät paikoillesi, miksi et vain olisi siinä ja kuuntelisi? Etkö sinä voisi kuulla paljon enempi Herraa, kuin sinun rakastasi, joka on sinun puolisosi? Miksi et harjoita sitä? Miksi luulet niin paljon ihmisestä ja oletat tuntevasi Jumalan kaikki viisaudet ja neuvot sinua kohtaan? Etkö voisi vain olla aivan hiljaa, ja asentua Jumalaa kohti. Herra kyllä ohjaa venettänne, ja Hänellä on tuulikin sitä varten. Vuotaako sinun venheesi, joistakin paikoin, lainehtiiko vesi yli äyräittensä? Miksi et sulje vesikammioita, jotka on sinun sydämesi alla, kätkössä? Miksi et tee niinkuin Herra sanoo, vaan aina kapinoitset Häntä kohtaan? Jostainhan kaikki täytyy alkaa, jonkun täytyy olla kaiken alku ja lähde.