Elävässä uskossa elävä ihminen muuttuu koko aika, kehittyy jatkuvasti, ja katsoo eteenpäin uskossa suunnistaen kohti Jumalaa ja Jumalan täyttyviä lupauksia. Mikäli elämässämme useat asiat pysyvät muuttumattomina, asenteet, mieli, moraali, modernius ja maailmallisuus, saatamme olla pysähtyneitä uskossa ja pyhityksessä. Juuri äsken tuli mieleeni eräs kuva, jossa tämänkaltainen uskova on kuin kala, joka kärsii happivajauksesta, ja aina pulpahtelee haukkomaan pinnalle, kuplan sisäänsä. Kuitenkaan se happi ei riitä etenemiseen, vaan seuraavaan annokseen nousta haukkaamaan happea.
Uskossa elävät ihmiset ovat syvän veden arvokaloja, jotka etenevät aina ja kasvavat voimakkaiksi uskossa. Tapaatko milloinkaan uskovia, jotka ovat yhä samanlaisia kuin vuosi, viisi vuotta tai jopa kaiksikymmnetä vuotta sitten? - ehkä he ovat tulleet paljon suvaitsevimmiksi, aterialistisimmiksi, kunnianhimoisimmiksi ja heikoiksi uskossa? Tai sitten olet tavannut uskovia, jotka ovat kuukausissa muuttuneet hätkähdyttävästi, ja et pysy kärryllä, saatat arvioida että se on jotain uutta ideologiaa, joka kestää jonkun sesongin ajan.
Mutta entäpä jos tämä ihminen ei olekaan turisti, vaan vakain jolaoin kulkemassa Messiaan jalanjäljissä, mihin Hän johdattaa. Näin ollen hän ei haikaile menneitä ja näkyviä asioita, vaan hänellä on uusi näky.Saatat arvioida sen ihmisen hairahtuneen ja syylistää häntä, sillä et saa enää häneen samaa entisenlaista otetta, ja hän saattaa olla aivan eri aallonpituudella tai syvyydellä. Hän saattaa paljon kertoa muutoksista ja näyistään sinua innostaekseen, mutta tunnet että et kykene, sillä et näe asioita samalla tavalla kauaskantoisina tai syvällisin ulottein. Tämä ihminen ui vain syvemmissä vesissä kuin ennen.
Haluatko sinä päästä eteenpäin? Siitä on tosin maksettava kova hinta - kallis hinta! Oma elämä, oma tahto, mieli ja tavoitteet, ne kaikki on alistettava ja menetettävä, niistä päästettävä irti. On kokonaan tyhjennyttävä, menetettävä halu kaikkeen materialistiseen oman itsen hemmottelemiseksi, oman egon kehittämisen ja kaiken omistamisen ja tiedon haalisimeen, mikä ei koske Jumalaa. On myös konkreettisia luovutuksia tehtävä. Kuinka vaikeaa onkaan menestyneen ja rikkaan pyhittyä ja kasvaa uskossa? Sellaisen elämä on kuin ihmisen joka on ottanut ison lainan pankista, ja maksaa vain korkoja loppuelämän ja velka jää aina kuittaamatta, koko aika ollaan ikäänkuin paikalla, lähtötilanteessa.
On myöskin lakattava monista viihdykkeistä ja korvikkeista, laitettava sensijaan tilalle hengelliset materiat ja hengellinen tunnelma. On luovuttavav kokonaan länsimaaliaisesta kulttuurista, ja annettava Taivaallisen identiteetin kehittyä Jumalan Sanassa, rukouksessa ja Jumalan asioiden pohtimessa itseensä. Mikäli on vielä takertunut johonkin jumalattomaan asiaan tai moraalittomuuteen, on mahdotonta kasvaa, silloin yhä kärsit happivajauksesta.
Syvissä vesissä on kammioita ja luolia. Syvissä vesissä eletään uskossa, ei sellaisella hapella, mitä luonnostamme tarvitsemme tai mistä luonnostamme olemme riippuvaisia. Jos katsomme televisiota ja olemme siitä riippuvaisia, kärsimme happivajauksesta. Emme tarvitse sellaisia asioita, ne estävät että pääsisimme syvemmälle, sillä pintavesissä on paljon happea lihallemme ja siellä lihamme viihtyy. Mutta miedät on kutsuttu uskoon ja syvemmälle, vahvistumme, emme enää kykenen kestämään pintavesi, sillä olemme tottuneet syvän veden paineeseen.
Syviin vesiin ei ole tunkua, siellä on usein yksinäistä. Vastakohtana tälle vesi elementille voisi olla rehevä laakso ja karu vuori. Ei voi olla enää sama ihminen, kuin vuosi tai kuukaisi sitten, ja ensivuonna olen taas muuttunut. Mistä tässä on kyse? - mielenmuutoksesta! Tullakseen mielenmuutokseen, ensin tarvitaan pysäkki ja pysähtyminen. Jossa katsotaan mennyttä aikaa ja tätä aikaa ja mahdottomuuttamme, silloin enää mikään ei ruoki elämää ja anna tarkoitusta, koetaan ahdistusta, on paljon rukousta ja epätoivoa.
Epätoivo on kuin synnytystuskaa, ei tiedä mitä on tulossa, ja tuntuu että ei jaksa, epätoivo saa syntyvän asian edestä laittamaan pois esteitä ja sitovia, kahlitsevia asioita elämästä pois, tuntuu että muuten jää pysäkille maksamaan vain niitä korkoja pois. Kun antaudumme Jumalalle, kun laitoimme syntejä pois elämästämme, Hän alkaa antamaan uudenlaisia visioita ja ajatuksia elämää varten, uusia Hänen näkökulmiaan. Usko on kääntymistä ympäri, mennäkseen eteenpäin, on käännytävä totaalisesti. Kaloilla ei ole päänkääntö ominaisuuksia, ne vaan liikkuessaan katsovat eteen ja keilaten hieman sivuja.
Syvissä vesissä ne eivät paljon näe mitään, ne vaan tutkailevat kylkiviivoillaan ja näkevät niiden hohteet. Myös eräs paikoillaan pitävä asia on ystävät ja jopa seurakunta. Ihmispelko on suurin pidättäjä, vaikka enemmän tulisi pelätä Jumalaa. Jumala on sitoutunut Sanaansa, ei omiin lapsiinsa, Hän on sitoutunut itseensä, sillä Hän on luotettava ja vakaa. Ihmistä ei tulisi siis hallita toisen ihmisen, niin että Jumalan ja Messiaan välissä on ihmispelkoa, ja sille ollaan alistuneita. Mikäli Jumala tahtoo viedä meidät syvemmälle, kamppailemme, sillä kohtaamme sillä tiellä yksinäisyyttä, ymmärtämättömyyttä.
On niin turvallista olla pintavesissä muuttumattomina. Eikä silloin koskaan tulla tuntemaan Jumalan syviä tarkoituksia, totuuksia ja salaisuuksia Hengessä. Tiedämme niistä korvakuulolta, mutta ne tuntuvat itsestämme utopistisilta ja tavoittamattomilta. Mutta emme koskaan tavoitakaan niitä itse, vaan Jumala vie meidät syvemmälle sisällensä suostumuksellamme. Silloin emme enää pidätä oikeuksia ja vaatimuksia itsellämme, vaan täysin luottavaisina antaudumme Hänelle. Suostumme kaikkeen mitä Häne tekee ja tahtoo, sillä se on aina parasta mitä Hän tekee.
Silloin emme enää kiinnitä huomiota ihmismielipiteisiin, viihdykkeisiin, tunteisiimme jat järkeemme. Vaan kiinnitämme huomion etenpäin uskossa. Kuljemme Messiaan jalanjäljillä, samaistumalla Häneen koko aika, keskittymällä Hänen, tiedostamalla Hänet, emme universaalia todellisuutta. Hän johtaa silloin uskovan yksinkertaiseen uskoon ja totuuteen sisälle. Kaikki lavastuksemme takaa paljastuu Jumalan näkökulma, ja Jumalan totuus tekee meistä haluttomia jatkamaan valheessa.
Jumala voi todella viedä hetkessä omansa aivan uusiin ulottuvuuksiin. Hän antaa nälän ja näyn ja sitä kannetaan sisällä kuukausia. Sitten että nämä asiat alkaa hahmottua ja toteutua, tulee silloin edestä raivata niitä syntejä pois, jotka nousevat tietoisuuteemme, mutta jos emme irtaudu niistä, kipumme jatkuu sisällä. Nämä asiat mitä Jumala antaa ja tekee meissä, voi olla monia eri suuruisia palasia, jotka ovat haasteita ja tehtäviä, joille täytyy omistautua ja niihin sitoutua ja niitä työstää.
Ne asiat ovat toisiinsa kytkeytyviä, vaikka alussa ne ei näyttäisikään siltä. Ne asiat ovat Raamatun mukaisia ja Jumalan aloitteita. Kun nämä asiat tulee konkreettisesti omaksuttua, ja niihin paneuduttua, voimme olla niin sulkeutuneet sen kehiin, että emme enää vain kykene ajattelemaan samoin kuin ennen. Olemme muuttumassa pikku hiljaa, mutta varmasti. Kun olemme nämä Jumalan istuttaneet asiat ja näyt ottaneet tehtävinä vastaan, niin Jumala taas aukaisee uusia ovia, mutta Hän ei tee mitään epäjärjestyksessä. Ensin on meidän tehtävä oma osuutemme, ja sitten Hän antaa pyhiä asioitansa meille, itse asiassa, emme voi niitä omaksua ilman monelle asialle kuolemista.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.