Varjosit minut sinun ihollasi. Sinä vastasit
minun ääneeni, jo ennenkuinkuin sinua kutsuin.
Tahdoit vetää minut syliisi, kuten lapsen.
Joutuin riensin sinun lämpimään haliisi.

Sinä sulatit minun sydämeni. Teit seinämistäni
kullanhohtoiset. Sinä muistit minua hyvyydestäsi.
Kuulit minua ja veit minua kohti avaraa mäkeä. Toit silmieni
eteen lakeuden maan, sinun jalkosi edeltä tallaaman.

Sinä nousit sinne mäkisen vuoren päälle,
ennen minua. Teit minusta uskonvahvan.
Kannoit minua, silloin kuin haavoituin. Laskit minut
mäen juurelle suojaisan pensaan varjoon.

Ja painoin oman olemukseni sinua vasten. Sinä et
juossut minua karkuuun, vaan astelit minun vierelläni.
Vaikka minä olin juossut ja noussut turhaan.
Silti sinä minua johdatit ja suojasit.

Kuulit minun ääneni, vain sinä Jeesus olet
kaikki minulle. Olet lampaiden paimen.
Sinä olet lohduttaja. Minun ei tarvitse peljätä,
sinä olet minun arvoitukseni.

Kaikki sinun sanasi ovat minulle elävää ja
todellista sanaa. Sinun metsäpurostasi sinä
löysit minulle juoman. Sinun voimajuomasi,
virvoitti minun soluni ja paljasti totuuden.

Sinun jalkojesi juureen painauduin, ja pääni
painon sinuun ja hieta oli minun jalkojeni vieressä.
Sinä turvasit askeleeni, silloinkin. Käskit luottamaan
sinuun vain. Olit kaikkialla misssä minä kuljin.

Sinä toit minut avaralle paikalle. Johdit minut erämaasta
valkeuteen, suojaisaan paikkaan, lähteen äärelle.
Sinä vuodatit minuun elämän. Ravitsit minut. Kukistit
kuoleman minussa. Olet muovannut minusta sinun kaltaistasi.

Sinä riisuit minusta pois pöyhkeyden riimut. Sinä loit
katseesi minuun ilman pienintäkään epäilystä.
Sillä tiesit jo alusta alkaen, mitä tahdot minun
elämällä tehdä ja minne kuljettaa.

Sinä ensi töiksesi veit minut putouksen tykö.
Jossa kuohuva vaahto puhdisti minut syvältä.
Otit kaikki syntini pois sinä Mestari.
Aina olet ollut minussa ja varjellut teitäni.

Olet laskenut taakkani alas minun yltäni.
Olet sijannut minulle vuoteen sinun viheriöllesi.
Sinä muutit minut, nostit ja korjasit.
Olit voimani ja kuulit minut.

Lohdutit minua kun olin suojaisessa kallionkolossa.
Sinä repäisit auki sen luolan suun , ja annoit valosi
tulvia tyköni. Uskalsin taas tapoilla sinun tykösi.
Sinä olit lähelläni, illoinkin kun olin herkkä ja arka.

Sinun viisautesi sanat käskivät minua luottamaan
sinuun. Sinun ajatustesi voima, nosti minut. Ja alati
yhä sinä kuljetat minua. Sinä olet hyvä lammasten
paimen, minun vapahtajani ja pelastajani.

http://vuodatus.net/site/control/editblog?id=269671&start=310