Toisinaan ajattelen muuttavani asioita kerralla konkreettisesti omasta aloitteesta ja halusta, mutta Jumala sanoo; "nyt ei ole vielä sen aika, älä hätäile, vaan odota". Voi olla että joku asia on ollut jonkun toisen henkilön kanssa joiltakin osin selvittelemättä, monien eri mahdollisten seikkojen takia, mutta voi kokea vastuuta että tahtoisi sen heti selvittää. Tai voi olla että on joku käytännöllisempi asia, joka voi olla välttämättömyyskin, mutta kuitenkin siinä on jotakin, mikä ei ole oikealla tavalla. Jumala saattaa silloinkin sanoa; " antaa sen asian olla, aika ei ole kypsä". Joskus on ihmisiä jotka tulevat sanomaan; "muuta tuo asia ja tuo, tai tee näin tai noin", mutta siitä huolimatta Jumala saattaa sanoa edelleen; "nyt ei ole sen aika, mennään Minun aikataulussani tällä kertaa".
Saattaa olla että mikäli ihminen itse tekee asioita omasta aloitteesta, niin siitä ei ensinnäkään saa Jumala kunniaa, ja toisekseen se ei ole kestävää, sillä siinä ei ole Jumalan pelkoa ja kunnioitusta pohjalla, joka tekisi ratkaisusta sitovan. Tällöin on niin, että se ratkaisu on kokonaan omaehtoista ponnistelua. Vaikka asioita ei hetkessä ratkaistakaan, niin kuitenkin on aina oltava valmiudessa Jumalan aikataulun otollisuudessa, tahrattomuudessa omassa sydämessään ja mielessään.
Mutta jos asia, jota aikoo muuttaa, tai ratkaista, siihen liittyy pelkoa, kateutta, vihaa, jotain riippuvuutta tai katkeruutta, silloin ei voi vielä olla aika ratkaista itse asioita. Eli ensin tulisi repäistä kokonaan pois, se mikä mahdollisesti estää että siitä tulisi pysyvää. Kun ensin on kohdannut nöyryyden ja alistuvuuden pohjamudat, silloin voi tulla vasta pysyvä muutos. Toisinaan saattaa olla niin, että ratkaiseminen on estetty sen tähden, vaikka se itselle olisi jo otollinen, niin voi olla että se mitä ratkaisu sitten koskeekaan, se ei ole vielä valmiina edessä, vaan siihen tarvitaan lisää aikaa. Ainakin vähintä mitä silloin voi tehdä, asian edistykseksi, on rukoilla sitä estettä pois, mikä se sitten onkaan.
Saattaa myös olla siten, että Jumalan ensisijainen tarve on kohdata ihminen, ja sallia ihmisen kohdata Hänet, eikä suinkaan tärkeintä olekaan silloin ratkaisut itsessään ja teot, vaan se että ihminen tutustuu Luojaansa, ja silloinhan on itsestään selvää, että nämä ratkaisut tapahtuvat Jumalan järjestyksessä ja vaikutuksesta. Tällöin asiat ei mene eteenpäin, kuten ihminen luuli, vaan siinä joutuukin todella nöyryyden kautta lähestymään asioita. Ja asioiden ja ratkaisujen alusta on silloin tämä Jumalan pelko.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.