Jumalalle pitää antaa täydet oikeudet. Niin kauan kuin on itsellä oikeudet itseensä, niin kauan ihminen itse vastaa itsestään ja on syynalainen. Pitää vaan antaa vastuu Jumalalle. Siirtää Hänelle kaikki vastuu ja syyt. Eikä pitää niitä itsellään. Koska jos ne on itsellä, niin niihin pääsee paholainen käsiksi, koska ihmisen mieli ja liha on liitossa paholaisen kanssa. Mutta kun ihminen antaa kaiken Jumalalle, siirtää vastuun Hänelle, kaikki asiansa Hänen käteensä, ei voi silloin paholainen vetää pidempää kortta. Kukaan ei näes´voi ryöstää isän kädestä ketään.
     Ihminen ei ensinkään tajua itseään, eikä tajua Jumalaakaan. Siksi vain ihmisen on sokeasti annettava Jumalalle kaikki, vaikka ei ymmärtäisikään kaikkea. Ymmärtäisi, miksi jotain tapahtui, miksi olen tämänlainen, miksi elän tässä olosuhteessa, miksi näyttää että mitään ei tapahdu ja kuulu. Onko minussa vikaa, olenko minä siihen syyllinen, tulisko minun muuttaa itseäni, tulisiko minun korjata itseäni, tai luottaa ihmisen määritelmään ja apuun. Tulisiko minun vastustaa Jumalaa, ja olla hyväksyttämättä itseäni, jatkuvan kieltämiseni tai ristiriitojeni kautta.
     Eikö Jumala on luonut ihmisen ja määritellytkin hänet. Mutta jos ihminen ei anna täysiä oikeuksia itsestään Jumalalle, hän silloin ei ole täydellinen, vaan vajavainen. Silloin hän ei elä täydellisessä Jumalan suunnitelmassa ja muotissa, vaan osittain. Kun ihminen on sellainen kuin hän on, niin sellaiseksikin Jumala on hänet luonut. Sitä ei pidä itse yrittää muuttaa, vaan antaa sen sijaan, Jumalan muuttaa. Sillä ihminen ei voi koskaan tehdä itsestä ja elämästään täydellistä, vaan pyrkii aina muuttamaan kaiken, ja silloin Jumalan tahto ei toteudu.
     Jumala suunnitteli ihmisen kohdussa, ja hänen kromosominsa, ja kaikki hienot ihmisen asiat. Jumala on luonut ihmisestä yksilönsä, erilaisen kuin muut ovat. Hänen kuvakseen Jumala loi ihmisen. Ja sitä ihminen on silloin kun hän on Jumalassa, eikä silloin kun hän elää itsekästä mielensä elämää. Tulee tyytyä siihen tulokseen minkä Jumala tekee, eikä prkiä sitä itse muuttamaan. Tulee antaa Hänen tehdä työ valmiiksi ja antaa Hänelle kaikki oikeudet kaikissa asioissa ihmisessä.
     Kun asiat on rikki ihmisen elämässä, ei tule niitä itse korjata, vaan antaa ne olla sellaisenaan ja itse sensijaan antaa itsensä Jumalalle, joka huolehtii sitten muista asioista. Ihminen on sotkenut asioita, ja joutunut sisäiseen kaaokseen. Siitähän ei itse voikaan selvitä, sillä ihminen on niiden alla. Mutta voi sen sijaan päättää, että olkoon tämä kaaos ja sen selvittäminen Jumalan asia, ja minä vain annan Hänelle itseni ja sen ohessa kaiken vastuun Hänelle, ja Hän saa luvan selvittää kaiken.
     Itselläni on ollut sisäinen mielen kaaos elämässä. Jos olisin pyrkinyt selviämään sitä itse, se ei olisi mitenkään onnistunut. Se olisi vienyt minut kuoleman hautaan, ja lopulliseen moraalittomuuteen. Ei auta mikään muu, kuin vain jättää kaikki asiat Jumalalle, tai oikeastaan jättää ne kokonaan taakse, ja pelastua itse niiden alta, jättäytymällä Jumalalle. Ei ihmisellä ole mitään elämää edessä ja valoa, jos hän ei elä Jumalan valossa. Ei ole elämää, Hänen ulkopuolella. Kaikki täytyy vaan antaa Hänelle. Kokonaan kaikki luovuttaa. Ei omalla mielen ja tahdon voimalla, vaan kaikella heikkoudella ja kaikella minuudella. Antaa heikkoudessaan itsensä tulla kohotetuksi Jumalan tykö.

     Jumala olen hajottanut kaiken, olen tullut hajoitetuksi. En osaa korjata itseäni, en osaa peruuttaa sitä mitä olen hajoittanut, en osaa tehdä asioita tekemättömiksi. En itse asiassa voi niille mitään, ne on olleet ja menneet. Mutta ne on tehneet myös omat varjonsa ja ikävät jälkensä puolensa jättäneet mieleen. Niitä ei voi itse käsittää, ja kukaan niitä ei voi käsittää. Niitä ei koskaan voi analysoida, sillä kukaan ei ole niin viisas ja ymmärtäväinen. Ja jos tietäisin kaiken, se tuhoisi minut. Siksi oletkin salannut niin paljon minulta, muuten en selviäisi siitä tiedosta. Ja oman pienuuteni ja tietämättömyyteni tähden tarvitsen Sinua Jumala. Auta minua. Kiitos että kuulet ja olet vielä se sama armollisuus, joka olit kun viimeksi uudistit minut rakkauteesi.
     Isä vuosien päästä ehkä olet antanut ymmärrystä käsittää asioita, tästä hetkestä. Silloin olen saanut niihin Sinun realistisen kuvan. Olen jo käsittämässä asioita entisestä ajasta, kun niitä kysymyksiä jäi jälkeeni. Silloin niiden tietäminen olisi tuhonnut minut. Totuus niistä, miksi niin ei tapahtunut olisi ollut kestämätöntä ja sitä et ilmoittanut silloin, koska olisin vihannut enemmän lähtökohtiani ja sitä että olen niiden kantaja yhäkin. Ja jos silloin kaikki olisi toteutunut, se olisi hukuttanut minut tänä päivänä, siinä ohessa kun olisin tullut hukuttaneeksi ja johdattaneeksi väärään sen mitä olisit voinut silloin antaa. Ja syyllisyyteni silloin olisi ollut enemmän kuin mitä olisin voinut kantaa ja käsittää.

     Voiko ihminen hyvittää kenellekään asioita, joita hän on tehnyt vahingossa? Ihminen toki voi yrittää tehdä niin mutta, aina tapahtuu niin, että asiat vaan sotkeentuu lisää ja lisää. Ihminen ei voi hyvittää mitään, ei kenellekään mitään. Mutta Jumala voi hyvittää kaiken. Jos ihminen ei huoli Jumalasta, hän jää katkeruuteensa ja anteeksiantamattomuuteensa. Pitää vaan jättää kaikki asiat sellaisenaan Jumalan ratkaistaviksi. Ihminen ei ole tarkoitettu päättämään asioita itse, ei myöskään edesvastuuseen. Jumala on edesvastaava, jos ihminen antaa Hänelle kaiken.
      Oletko sinä velkaa Jumalalle, oletko velkaa ihmisille? Etkä voi hyvittää mitään, koska sinussa ei ole hyvää. Hyvitys edellyttää pääomaa ja hyvyyttä. Se edellyttää lähdettä, ja sen lähteen on oltava Jumala, eikä ihminen itse. Ihminen joka on vain tyhjä astia, ei voi hyvittää ja antaa tyhjyydestä mitään, sillä hän tarvitsee itse. Mutta Jumala voi antaa kaiken mitä tarvitsemme. Hyvityksensä puolestamme. Häneen vain täytyy luottaa saajana ja antajana.

Tämä artikkeli on alustusta. edit