Millainen mieliala sinulla mahtaakaan olla todella? Miten suhtaudut elämään ja tulevaisuuteen? Onko elämässäsi tasapaino, vai onko sinulla taivasikävä? Viihdytkö tässä maailmassa erittäin hyvin? Pärjäätkö itsesi kanssa hyvin, vai joudutko kiusatuksi omasta lihan mielestäsi, joka tahtoo vaan aina katsoa huonoihin asioihin tai sitten eksyä harhateille, pois elämän tarkoituksesta?

Ajattele kuitenkin - ehkä muutaman kymmenen vuoden päästä olet taivaan kodissa perillä! Vuodet kuluvat nopeasti. Joku ottaa asuntolainan ja maksaa 20 vuotta sitä, ja siitä korkoja kymmeniä prosentteja päälle ja ei yhtään voi uhrata Jumalan valtakunnan työhön, kun kaikki menee siihen. Ihminen sitten käy töissä, sitä varten että saa rikastua ja omistaa asunnon.

Sitä vartenko niin moni elää - tätä aikaa varten? Miksi? Kun vain niin lyhyt aika on elämämme täällä. Herra voi ottaa kotia koska vaan jonkun meistä. Kun elämme tätä aikaa varten, joudumme kaikkiin stresseihin, ahdistuksiin ja vaivoihin sen takia. Ja niin me lyhennämme itse elinikääämme, koska elimistö ei kestä stressiä, unettomuutta ja kiirettä.

Velka on taakka tunnolla, se jäytää ja painaa. Olen ollut joskus veljelleni velkaa, äkillisen tarpeen takia, mikä ilo ja helpotus on kun on saanut armahduksen. Ei mistään suuresta ole ollut kyse, mutta minulle se on suurta. Todellisuudessa jokainen ihminen on ainoastaan Jumalalle velkaa, ei ihmisille, sillä kaikki tulee Taivaan Isältä. Uskovalla ei ole mitään omaa, ei mitään todellista omaisuutta ja oikeutta. Jumala on luonut kaiken - Hän omistaa kaiken.

Moni ihminen omistaa ja omaa. Mitä Jumala mahtaa ajatellakaan, kun Hänen lapsensa omistaa elämänsä ja olemisensa ja on mielestään rikas, viisas ja älykäs. Mitä Hän ajattelee, että ihminen sanoo Isälleen - EI! Minä päätän, minä haluan, minulla on oikeus, minun Isäni on hyvä, ei Hän halua kiusata minua ja vaatia mitään. Toisin sanoen me vain haluamme omistaa ja nauttia. Mutta niin paljon siitäkin joutuu näkemään vaivaa, että se toteutuisi.

Mitä Jumala antaa? Pyhän Hengen, läsnäolonsa, pelastusvarmuuden, voittovoiman. Hän riisuu ihmisen olemattomiin, Hän riisuu ihmisen aivan kokonaan. Hänen pitää riisua ihminen että Hän voi ihmisen puettaa. Meidän pitäisi sallia se, ja suostua siihen. Voimme todellakin nauttia Jumalan läsnäolosta ja olla onnellisia. Mutta ei onnellisia itsessämme, vaan Jumalassa.

Olen minäkin liikuttuneen onnellinen siitä että saan olla Herrani oma. Ja Hän on niin kovin paljon muuttanut minua. Olen niin onnellinen, että Hän on aina ollut lähellä, ja vienyt monen ahdistuksen kautta minua. Hän on silloin ollut hyvin lähellä, kun olen ollut todella riisuttu. Silloin Hän painaa läheisyytensä minuun, ja saan olla Hänessä kononaan.

Mutta omassa itsessäni olen surullinen ja orpo. Olen itsestäni ja maailmasta kiusaantunut. Minun turvani on olla Herraa lähellä. Paeta maailmaa ja pahaa itseäni, ja kätkeytyä Häneen. Mitä kauemmin on uskossa vaeltanut, sen enemmän joutuu kokomaan omaan kurjuuttaan ja sen enemmän on oltava Jumalan varassa. Sillä sitä riisutumpi silloin on.

http://vuodatus.net/site/control/editblog?id=269878&start=10