Olen Messiaan Jumalan Karitsan Morsian. Minun tulee olla uskollinen ja rakastunut ollakseni Hänen kihlattunsa. Tarkoittaa että en seuraa ketään muuta, rakasta ketään muuta Häntä enempää. Kunnioita mitään Häntä enempää. Sitoudu mihinkään muuhun niinkuin Häneen, enkä luota keneenkään muuhun. Varjelen ja hoidan hengelllistä Pyhää intiimiä syvällistä suhdetta Hänen ja minun välilläni. Olen malttamaton kohtaamaan Häntä. Että en halua elää häpeällisesti, vaan edustaa parhaimmalla tavalla Häntä, Hän ei saa hävetä minua Taivaallisen Isän ja enkelien edessä, vaan olla ylpeä minusta. Että haluan säteillä rakkautta. Että haluan kerskata Hänestä ihmisille. Että en halua kääntää kasvojani Hänestä pois, eli tehdä asioita, joita Hän ei tekisi tai hyväksyisi.

Voi toki olla kihlattu, vaikka ei koskaan hengailisikaan sulhasen kanssa. Mutta silloin ollaan kuin tuntemattomia, eläen omaa salaista elämää. Kun elää lähellä rakastettua, ei mitään salaista syntiä pääse väliin. Joku sanoo että yksi ihminen ei ole Messiaan Morsian. Mutta kyllä mikäli kussakin uskovassa on Pyhä Henki, silloin kukin on Messiaan morsian ja rakastettu. Kutta myös kaikki uskovat ovat yhtä Morsianta sekä myös yksilöllisestikin. Raamattu mainitsee kymmenestä neitsyestä (morsiamet) vertauksen, joka sopii yhteen tämä kanssa. Emmeköhän jokainen ole Häneen liitettyjä ja kihlattuja erikseen, jos meissä kussakin on Pyhän Hengen sinetti?

Ollessa kihloissa Messiaan kanssa, siihen kuuluu osana myös tiivis seurustelu. En ole vain merkitty Hänelle, vaan on myös läheinen suhde, jota tulee hoitaa aktiivisesti, muuten suhde kylmenee. Kihlaus ja sen merkitys pitää olla kuin uunituore, ja sen pitää olla hohtavaa, kuin tuore kulta on. Ilman seurustelua rukouksessa, ylistyksessä tai palvonnassa, me himmenemme. Messiaalle Jeesukselle kihlattu uskova ihminen, ei vain tyydy olemaan sitä nimellisesti ja muodollisesti. Hän on rukoustreffeillä Herran kanssa usein. Hän ei vietä pikavisiittejä rukouksessa, kertomassa mitä hän haluaa itselleen, vaan saattaa tuntikausiakin mahdollisesti viettää seurustellen.

Rakastunut puhuu (lörpöttelee) asiat sulhaselleen ja sulhanen kuuntelee. Mitä on rakastuneen höpöttely ja mitä sellainen henkilö oikeastaan tekee? Hän lepertelee, hän puhuu tunnetasolla, hän kaipaa, hän ilmaisee halujaan ja jonoaa vastakaikua. Hän ei halua ja janoa asioita itselleen maallisesti, vaan haluaa ikuisia asioita, haluaa olla rakastettunsa kaltainen, samanlainen kuin Hän on. Rukous voi olla kuten kuhertelua (hurmosta), eli siinä ei tarvita sanoja, mitään muodollisuuksia, vaan se on vain olemista Herran läsnäolossa. Jos viettää Jeesuksen kanssa näin tiivistä aikaa yhdessä, on erittäin sopivaa, ottaa ehtoollinen siinä ohessa.

Sitten kun olemme seurustelleet Herran kanssa, voimme osallistua Hänen ruumiinsa ja verensä syömiseen ehtoollisessa, se on merkitykseltään intiimi tapahtuma. Jos emme seurustele Herran kanssa, mitä asiaa meillä on Hänen kanssaan, liittyä Häneen tällä tavalla syvällisesti? Jos elät aviossa, niin et kai lienee yhdy puolisoosi mekaanisesti, kylmästi, piittaamattomasti, ilman päivittäistä rakkautta ja kommunikointia. Ehtoolliseen osallistuminen edellyttää sitä että me todellakin seurustelemme Hänen kanssansa ja todella rakastamme Häntä! Emme ilman rakkautta, voi liittyä Hänen ruumiinsa ja verensä osallisuuteen, se on silloin intohimotonta ja kylmää!

Ehtoollinen on syvällinen asia, se on hengellisessä merkityksessä intiimi asia, joka on pyhä, ja siinä me liitymme Häneen hengellisessä todellisuudessa, mutta myös sitoudumme Häneen lihallisessa materiassamme.  Jos me emme elä Hänen tahtonsa mukaan, me teemme väärin ottaessamme ehtoollista. Jos me rakastamme jotakin muuta enemmän kuin Häntä, me teemme silloinkin väärin. Jos me emme ole uskollisia ja kuuliaisia Hänelle, vaan pidämme jotakin asiaa tai henkilöä Häntä merkittävämpänä auktoriteettina, me teemme väärin osallistuessamme ehtoolliselle.

Jos me emme ennen ehtoollista pane asioitamme kuntoon Jumalan ja Jeesuksen kanssa, meillä ei ole mitään syytä ottaa ehtoollista. Jos me emme päätä ennen sitä, että hylkäämme pahat asiat elämässämme, me menettelemme väärin Häntä kohtaan syödessä Hänen lhaansa ja juodessa Hänen vertansa. Jos me elämme lihan vallassa, me emme voi julistaa Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa osallisuutta itsessämme. Siksi meidän tulee pois panna lihallisuutemme, sillä sen seuraus on kuolema. Sen sijaan meidän tulee elää Jumalan Hengen ominaisuudessa (elävinä Jumalan temppeleinä), kuolleina itsellemme ja maailmalle.

Messias on Jumalan karitsa, - mikä siis minä olen, jos en olisi osallinen Häneen tässä Hänen uhriasenteessaan,  jos pyrkisin säästämään itseni pelastamalla maineeni. Hän ei nimittäin säästänyt itseään, vaan antoi itsensä alttiiksi meidän edestämme, ja eikö Hän antanut meille esimerkin omalla elämällään, että suuntamme ja päämäärämme tulisi olla sama, kuin Hänellä oli? Meidän tulee riisua yltämme pois vanha ihminen, ja pukeutua uuteen, ja tässä uudessa luonnossa, me olemme valmiita ottamaan Hänen rakkausateriansa vastaan. Jos emme alennu Hänen nöyryytensä tasolle, emme ole arvolliset osallistumaan ehtoolliselle.

Me emme voi ottaa hapatuksen ominaisuudessa, vastaan Hänen happamattomuuttaan, sillä meissä oleva synnin hapatus tärvelee sen happamattomuuden. Eli kaikki katkeruus, vilppi, ylpeys ja pahansuopeus ovat hapatusta, ja se tulee perata pois meistä sitä ennen kokonaan. Sellaista ei vain laiteta syrjään, vaan se laitetaan kokonaan pois elämästä. Vanhan Liiton aikana sapatiksi piti koko asunto siivota, missään ei saanut olla muruakaan hapanta taikinaa tai leipää. Samalla tavalla meidän tulee kaikki hapatus itsestämme kuoria pois ja sen jälkeen vasta voimme osallistua Herran pöytään. Onko sitten luvallista elää synnin hapatuksessa muina aikoina, paitsi ehtoollishetkessä? Ei tosiaankaan!

Vanhan Liiton asiat ovat esi- ja vertauskuvallisia Uutta Liittoa vasten. Jumalan palveluksen aloite oli silloin lihassa tapahtuvaa ja siitä tuli sitten hengellinen merkitykseltään / vaikuttimeltaan, Uudessa Liitossa sen sijaan aloite on hengellinen, joka saa meissä aikaan lihassa parannuksen tekoa. Raamattu sanoo, että jos emme syö Hänen lihaansa ja juo Hänen vertansa, me emme silloin peri Jumalan Valtakuntaa. Emme peri myöskään sitä silloin, jos vain muodollisesti otamme Hänen ruumiinsa, sillä se ei silloin sulaudu meihin, vaan se tulee tuomioksi meille. Me emme voi vielä synnissä eläessä - tekemättä siitä parannusta, ottaa vanhurskautta ja pyhyyttä vastaan. 

Ensin on parannus, eli vanhan hapatuksen poistaminen ja sitten on vasta vanhurskaus ja uusi happamattomuuden osallisuus Messiaaseen. Apostoli Paavali sanoo, että jos syömme kelvottomasti  Hänen ruumiinsa ja juomme hänen verensä, otamme silloin sen tuomioksemme, eli sen tähden me olemme heikkoja ja sairaita, voimme myös ennenaikaisesti joutua lähtemään pois tästä ajasta. Myös meitä kehoitetaan tutkimaan itseämme ennen ehtoolliselle osallistumista, että emme joutuisi tuomion alaisiksi. Ehtoollinen on myös osa järjellistä Jumalan palvelusta, eli harkitusti päätämme seuloa synnit ja väärät asenteet pois elämästämme tutkimalla itseämme ja tekemällä niistä parannus.

Voimme sitten myös pohtia sitä, että kun otamme ehtoollisen oikein, niin mitä me siitä hyödymme? Siitä aivan varmasti seuraa siunauksia; mahdollisesti terveys, pitkä ikä, tyytyväisyys, johdatus, varjelus ja rauha, on myös mahdollista parantua ja vapautua erilaisista asioista. Tämän johtopäätös on se että ehtoollinen on meidän koko ihmisemme ja hyvinvointimme parhaaksi asetettu (hengellisen ja fyysisen). Myös ottamalla ehtoollista rakkauden yhdyssiteessä Messiaseen,  voin pysyä terveenä ja siunattuna, koska elän ja olen Messiaassa pukeutuneena, sillä Hän on siunaksien lähde. 

Me emme toisin sanoen saa häpäistä Messiaan ruumista, osallistumalla siihen olemalla osallinen jollakin tavalla syntiin, joka erottaa meitä Jumalasta. Ja että emme olisi erossa Jumalasta, niin se taas edellyttää meiltä sitä että seurustelemme Herran kanssa aktiivisesti ja läheisesti. Mikäli emme seurustele, tulee välillemme asioita joita Hän ei hyväksy, ja ne ovat mm. luonnolliset mielipiteet, taipumukset, vietit, ominaisuutemme ja egomme vahvistuminen (eivät ole siis varsinaisia tunnistettavia syntejä). Nämä asiat ovat maailmasta, eivät Jumalasta, ja ne ovat perusluonteeltaan ylpeyden kannattamia / kasvattamia.

Ehtoollinen ei saa olla osaltamme suoritus tai keino saada siunauksia elämäämme, vaan se on meissä oleva Jumalan asettama tarve Pyhässä Hengessä, jonka tähden me haluamme kirkastaa Messiaan elämän meissä. Eli siis tarvitsemme Hänen osallisuuttansa, tarvitsemme Hänen läsnäoloaan ja uskossa sitoutumista Häneen. Tarvitsemme Hänen suojelustaan ja vaikutustaan meissä, sillä muutoin olemme vajavaisia ja varustamattomia. Tarvitsemme myös hengellistä esirukouselämää varten Messiaan ruumiin osallisuutta. Tarvitsemme Messiaan yhteysateriaa, että olisimme yhtä Hänen kanssansa, sopusoinnussa Jumalan kanssa.