[ Joh 14:23 Yeshua vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa Minua, niin hän noudattaa Minun sanaani, ja Minun Isäni rakastaa häntä, ja Me tulemme hänen luokseen ja teemme asuinsijan hänen luokseen.]

Uskon että Jumalan tahdon mukainen seurakunta on sellainen kuin se on Raamatussa mainittuna. Eli seurakunta koostuu, vanhemmistosta, paimenesta (pastori), evankelistoitsa läheteistä (apostolit) armolahjoin varustetetuista profeetatoista, sekä opettajista (saarnaaja). Raamattu ei anna lupaa naiselle toimia paimenena eli pastorina. Nainen voi toimia sensijaan profeettana, evankelistana tai lähettinä. Raamattu opettaa ainoastaan uskovien kasteesta.

Raamattu kieltää pelastumattoman että varsinkin sellaisen pelastuneen käymästä ehtoollisella, sekä ottamasta ehtoollista, tai uhraamasta, jolla on sopimatonta tai tunnustamatonta syntiä omallatunnolla, ennenkuin on sopinut Jumalan kanssa, sekä niiden kanssa joiden kanssa on erimielisyyttä, katkeruutta tai eripuraa. Joka kelvottomasti ottaa ehtoollisen hankkii itselleen tuomion. Näin sanoo Jumalan Sana. Uskovan pitää olla esikuva!

Raamattu opettaa että uskova ei saa syödä epäjumalille uhrattua, tai osallistua jumalattomien pyötäseurueeseen. Minä en tahdo osallistua ehtoolliselle sellaisessa organisaatiossa, jossa suvaitaan pelastumattomien käyvän ehtoollisella. Ehtoollinen ei sovi, epäpyhälle. Koska ehtoollisessa syödään Jeesuksen Pyhää liha ja Pyhä Veri. Joka ei Pyhity, syö ja juo turmiokseen. Näin sanoo Jumala ja Hänen Sanansa, joka on Pyhä.

Kirkko on mennyt täysin metsään Raamatun ilmoituksesta! Kirkkoraamattu ei ole se, millainen on Jumalan tahdon mukainen aito Sana. Kirkko on mukauttanut ja modernoinut kokonaan Jumalan ilmoituksen ihmismielen mukaiseksi. Kirkko ei ole Jumalan asettama seurakunta. Se on korkeintaan herätysliike valtion organsaatio, kuten joku ideologinen yhdistys, johon tulee kuulua.

Jumalan asettama Sana tulee perustaa Jumalan ilmoitukseen ja alkuperään, ei ihmisen ajatuksiin, tai kultturelliin näkemykseen. Jumala ei ole kulturellinen, Jumala ei ole raamitettava. Jumala on Sana, ja Hän raamittaa ja määrittelee ihmisen, ei ihminen Häntä! Se mitä kirkko on aikaansaanut viimeisten vuosikymmenien aikana, on ollut Raamatun vesitystä. Se kirkkoraamatun käännös, on tämän ojaan menneen kirkon aloite. Tätä käännöstä en sulata.

Jumala on suvereeni, Hänen Sanaansa ei saa lievennyttää ja mukauttaa ihmisen mielen mukaiseksi. Vaan aina ihmisen täytyy muuttua Jumalan mielen mukaiseksi. Kuten Jumalan seurakunnan täytyy myös olla aina Jumalan Sanan mukainen ja määrittelemä. Ei ihmisen! Ihmisen pitää nöyrtyä, ei Jumalan. Ihmisen pitää taipua, ei Jumala. Ihmisen pitää taipua Jumalan Sanan kuuliaisuuteen. Ihminen ei saa koskaan taivuttaa Jumalan Sanaa millään perusteella.

Jumalan Sanassa on kaksi aikakautta. Vanha liitto ja uusi liitto. Ei ole muuta. Tämä aikakausi mitä elämme on uuden liiton aikakausi. Ja sen perustus on asetettu Golgatalla. Tämän aikakauden pitää olla uskollinen Jumalan Sanalle! Ei sille mitä on maailmassa. Jumala ei ohjaa uskovaa ja omaa kansaa maailman kulturellisuuteen. Jumala ei ohjaa seurakuntaa villityksiin ja pois kasvojensa edestä. Vaan sen tekee paholainen, joka pukeutuu ja tekeytyy antivalkeuteen.

Jeesus ei opeta vauvakasteesta. Koko Jumalan Sanasta ei löydy siihen siunausta. Jumalan Sana ei opeta missään kohdassa sellaista. Mitä ei lue Jumalan Sanassa, sitä ei pidä sinne laittaa. Jumalan Sanaan pitää luottaa sellaisena kuin se on kirjoitettu. Usko ei ole harrastus, se ei ole filosofia tai kerhotoiminta. Se on ydin koko uskovan elämässä, se on alku ja loppu. Sen sisälle menee koko ihminen, niin että kadottaa itsensä, ja löytää Jumalasta kaiken olemisensa tarkoituksen.

Jumalan Sana opettaa vain uskovien kasteesta, sellaisesta mihin mennään itse ja itse suunsa todistuksella mainitaan jeesuksen Kristuksen olevan Herra. Raamattu tuntee ja tunnustaa vain ainoastaan uskovien kasteen ja nimenomaan upotuskasteen. Ei muuta ole asetettu. Mitä muuta tämä maailma noudattaa, se ei ole Jumalan asettamaa, vaan pelkkää turhuutta, ja elämyksellistä muoti-ilmiötä, kuten esim. lakkiaiset tai muut juhlamenot, jossa koetaan väristyksiä.

Rippikoulut on hyvä asia kirkossa, mutta useimmat nuoret jotka menee konfirmaatioon, pitävät koko juttua naurettavana. Ja selalisten vetäjät, kuinka he voivatkaan, tietäessään totuuden antaa niille siunauksensa ja Pyhän leivän ja viinin. Kuinka onkaan sokeita nykyajan ja ihmisten perinnäis-mukautuneiden leipäpappien opetukset ja johdatukset. Maallinen organisaatio ei ole Jumalan asettama perhekunta, se ei ole Jumalan Sanan asetusten mukainen seurakunta.

Jumalan seurakunta on elävä ja dynaaminen. Se ei ole kaavoittunut ihmisten normillisuuteen. Jumalan seurakunnan inspiroija on Jumala. Ei ihminen. Jumalan mukainen pastori, toimii Jumalan Hengen innoittamana, ei filosofisen tai teologisen pynttäytymisen evästämänä. Ihminen joka ei puhu Jumalan Hengessä, ei puhu eläviä Sanoja. Jumalan Henki on elävä, ilman Henkeä sanoma on kuollutta. Ilman Henkeä, ihmisen Hengellinen sisin, nuokkuu, eikä reagoi Jumalan ääneen ja tahtoon. Sana ei silloin tavoita ihmisen sisintä.

Mitä ikinä ihminen sanoo tämän puheen vastikkeeksi, ei nouse Jumalan Sanasta. Vaan inhimillisyydestä. Koska tämä on totuus. Ihminen pahoittaa mielensä, sillä ihminen on laskenut perustansa tälle ihmisen perinnäisopille. Ihminen loukkaantuu ilman muuta. On todella vaikea herätä ja huomata olleensa vuosia valheellisella perustuksella. Joka ei ole ollut absolyyttisen raikas ja Jumalan Sanan mukainen.

Tälläinen ihminen tyytyy siihen että katolisuus saatiin keikautettua osin uskonpuhdistuksen aikaansaannoksena. Mutta ei tahdota uutta puhdistusta, vaan on jämähdetty tähän hetkeen ja kaavoihin. Vieläpä on vajottu alaspäinkin. Ei suinkaan tavoiteltu Jumalan Pyhiä kasvoja, vaan on kaikkea muuta ihailtu ja suvaittu, kuten Jumalan Pyhä Sana ilmaiseekin mitä on senkaltainen kauhistus. Ensin on himo ja himo synnyttää synnin.

Kirkko kuuntelee ihmistä, ei Jumalaa. Onko tuttua, sinulle se että ihminen on koroitettu? Että ihmiselle annetaan paljon huomiota, kysytään paljon ihmismielipiteitä ja tilastoidaan. Että kirkko haluaa lähestyä ihmistä. Onko tuttua? Minä olen tähän törmännyt. Mutta milloin kirrko alkaa etsiä Jumalaa, milloin kirkon pää vaihtaa pääkseen Kristuksen, milloin kirkon johto vetäytyy systemaattisesti paastoon, ja lakkaa vetämästä omia ryhmiään ja ohjelmiaan.

Milloin kirkon johto havahtuu, ja painaa päänsä säkkiin. Milloin kirkon johto herää. Milloin kirkkojen johto, alkaa etsiä Jumalaa, eikä ihmistä!? Alkaako koskaan kirkossa herääminen?! Kun kirkko kuuntelee ihmistä, voiko se kuunnella myös Jumalaa? Voiko sellainen olla kuuliainen sekä Jumalalle että ihmiselle? Kirkko on vain valtion organisaatioliike. Onneksi tässä maassa on Jumalan asettamia seurakuntia. Joissa on Jumalan asettama seurakunta kuri ja järjestys.

Tosin seurakunnan selän takana on syntiäkin, mutta seurakunnan opetus on oleva raitista, ja seurakunnan järjestystä valvoo vanhemmisto. On oikein että seurakunnassa, edellytetään asioita. Edellytetään raittiutta elämäntavoilta. Sitä että ei mukauduta maailmaan. Tämä on raitista ja todella oikein. Tietyllä tavalla pitääkin olla kireä pipo, ja löyhä sydän Jumala puoleen. Jos on löyhä pipo, voi olla tosi penseä sydän Jumalan puoleen.

Mitä ihmisellä on antaa ihmiselle? Mitä! Pietari sanoi köyhälle ja kurjalle, hopeaa ja kultaa minulle ei ole, mutta sitä mitä minulla on, sitä minä sinulle annan; Jeesuksen Kristuksen nimessä nouse ja käy! Ja niin tapahtui! - Tosin tämän ajan seura ja kirkkokunta jolla on rikkautta, hopeaa ja kultaa, ei anna sitäkään, eikä myöskään Jeesuksen arvoltaa. Koska ei ole mitään annettavaa. Pelkkää sanahelinää vain.

Tämän ajan uskovilla ei ole välittää Jumalaa eteenpäin, koska tämän ajan usko on raamitettu ja ehdollista. Tämän ajan usko ei usko. Ei usko ihmeisiin, yliluonnollisuuteen. Ei paastoa, ei etsi Jumalan kasvoja! Ei luovu itsekkyydestä ja perinnäissäännöistään. Kun uskova, on valmis kuoleman tuskan, nälkää näkemään vapaaehtoisesti, Jumalan etsinnän tähden, tulee herätys. Mutta niinkauan kuin ihminen takertuu pelkoihin, ihmisiin tai oppeihin, Jumala ei voi antaa herätystä.

Jumala on suvereeni. Hän ei anna ihmisen omistaa Hänen ansioitaan, ja ihmeitään. Vain täysin nöyrä, ja itsensä menettänyt omassa silmissään, täysin itselle mitätöitynyt uskova, voi olla ainoastaan Hänelle kelvollinen, sillä Hänen tavoite ei ole tehdä ja saavuttaa mitään, vaan sallia Jumalan vaikuttaa kaikki kaikessa. Ja tämä palvelija asettuu Jumalan arvovallan alle. Se joka on huono epäonnistunut luuseri, joka ei ole suosiki ja omissa silmissä erinomainen, sen Jumala ottaa Kunniansa kanavaksi, koska JUmalan suvereenisuus vaatii ja edyllyttää tyhjän astian.

Jumalan käyttöön tahtovan ihmisen tulee kuolla itselle. Tulee menettää ote itseensä. Tulee haluta alentua. Tulee haluta, vetäytyä pois omista haluamisistaan ja riippuvuksistaan. Kun haluaa herätystä, niin tulee todella antaa kaikkensa Jumalalalle, on oltava itse valmis laittamaan itsensä likoon. Herätys alkaa Jumalasta, joka kutsuu ihmistä itseään. Ja minä ja minä ja minä, eli sinä- olet se josta Jumala haluaa aloittaa. Ja sinä haluat sitä kuten minä, mikäli anot herätystä. Herätys ei ala itsestään, se ei ala, toisista ihmisistä.

Jos nukut, et herää, vaikka kaikki heräisi ympärilläsi. Haluatko että seurakunta antaa hopeaa ja kultaa, mannaa ja vaatteita? Vai tahdotko seurakunnan, joka antaa Jumalan tekoja ja Sanoja? Ei omin ihmisvoimin, vaan Hengellä Jumalan tapahtuu Jumalan teot! Mitä ihminen tekee hyvyydessään, on se punnittava, onko se ihmisen aivoitus, vai Jumalan vaikuttama mieli ja tahto. Teetkö asiasi sydämestäsi, Jumalalle, vai teetkö sen itsellesi?

Elätkö itsellesi, vai Jumalalle. Syötkö, nukutko, vaatetatko, kirjotatko, puhutko, soitatko, laulatko itsellesi vai Jumalalle? Mitä teet itsellesi, teetkö sen juuri tätä aikakautta varten.Vaan sen .itä teet Jumalalle, sen kaiken Jumalan tietää ja palkitsee. Ja mitä teet vähässä uskollisesti, siitä koituu suurempi arvo, kuin se mitä teet paljossa itsesi hyvyyttäsi.