Naisella kuuluu olla aktoriteetti itsensä yläpuolella. Joko oma isä tai aviomies. Täysi nainen ei voi itse olla oman elämänsä auktoriteetti, eikä avioliitossa olla miehen auktoriteetti. Nainen on tehty sillä tavalla, että hän on ailahtelevainen, tunteellinen ja epävarma pysyvien päätöksien teossa. Täysi mies taas ei voi olla kenenkään auktoriteetin alla, koska mies on suoraviivainen ja vakaa ratkaisuissa, toisin kuin nainen joka aina ottaa liian paljon asioita huomioon ja kiinnittää niin moniin huomiota, että se estää oikean ratkaisun tekoa. Naisen ratkaisut eivät ole yleensä kovin pitkänäköisiä ja pysyviä, vaan en ovat joustavia ja tilannekohtaisia, jotka saattavat vaihdella monien eri asioiden vaikutuksesta.

Jumala ei ole luonut miestä ja naista tasavertaisiksi näissä asioissa. Jo Vanhassa Liitossa todellakin mieheltä vaadittiin paljon, ja naiselta paljon vähemmän. Mies oli vastuussa vaimosta ja lapsista. Jos mies teki syntiä, siitä kärsi koko hänen perhe, ei vain hän. Mies siis edusti koko vaimoa ja lapsia, ja mitä mies teki, siihen tuli yhtä lailla vaimo osalliseksi. Mutta jos vaimo teki syntiä, niin miehen tuli suorittaa sovitus siitä tai hyljätä sellainen vaimo ääritapauksissa. Mies saatettiin kivittää ja hänen perhe tuli tuhonomaksi siinä samalla. Mutta ei niin että vaimo olisi kivitetty ja mies sen tähden.

Vanhassa Liitossa suuri hengellinen johtaja, jonka mukaan elettiin oli Mooses. Uudessa Liitossa Paavali vastaa häntä opetuksen osalta (opetus on yhtä kuin Laki). Edelleen Paavali tuo esille kirjoituksissaan miesten ja naisten eriarvoisuutta, mm. osoittamalla kirjeet miehille ja kutsuessaan vain uskonveljiä työtovereikseen. Voimme myös tarkastella Jeshuan suhtautumista naisiin ja miehiin. Samalla tavalla Hän suhtautui erottelevasti näihin sukupuolien rooleihin, mutta ei toki ihmisen sielun arvoa erotellut, oli kyse kenestä tahansa.

Paavali antaa ymmärtää siis kirjeissään, että uskova voi naimattomana palvella Herraa, eli Herra on tämän ihmisen ainoa auktoriteetti. Vai onko näin? Puhuiko hän edelleen miehestä, vai puhuiko hän naisesta? Muistamme myös että Paavali puhui naispuolisen omistajuudesta, kuinka isän tulee kasvattaa tyttärensä huolella ja rakkaudella. Mutta mainitaan että naiset jotka olivat yksineläjiä olivat poikeuksetta vain leskiä, eronneita tai ensitisiä syntisiä. Näin voidaan sanoa, että silloin ei ollut ihanteena se, että naispuolinen olisi elänyt itsenäistä elämää. Paavali myös osoittaa että nämä naiset jotka olivat itsenäisiksi joutuneet, heidän huoltajaksi tuli seurakunta taloudellisella tuella.

Silloin täytyi olla siten, että nainen joka oli itsenäinen omasta tahdostaan, teki syntiä. Ja se on toki on syntiä, koska Jumala ei ole siten aivoitellut ja tehnyt siten naista olemaan. Jos nainen toimii ja elää omasta halustaa itsekkäästi tätä Jumalan systeemiä vastaan, se on syntiä ja kapinaa Jumalaa vastaan. Mutta miehellä ei ole samaa velvoitetta. Paavali jopa suosittelee että on parempi elää Jumalan työssä, kuin mennä naimisiin, koska joutuisi aina ottamaan myös hänet huomioon. Mies siis ei tarvitse ihmisauktoriteettia, toisinkuin nainen tarvitsee.

Kuitenkaan Jumala ei ole sitä mieltä, että naispuolisen auktoriteetti tulisi olla kuka tahansa. Tämän tulee siis olla vain hänen isä tai puoliso. Ei tietenkään aikuinen nainen enää voi olla isän auktoriteetin alla mentyä naimisiin tai erottua. Tyttären isän tulisi kasvattaa tytärtään siihen asti hyvin, kun hän menee naimisiin. Raamattu ei tunne sellaista “välivaihetta”, että nainen / tytär muuttaa kotoa yksin asumaan ja menee opiskelemaan. Tämä on selkeästi ristiriidassa koko Raamatunhistorian kanssa, ja myös Jumalan kanssa.

Jeshua Messias on jokaisen uskovaisen auktoriteetti. Jos me emme naisina kykene olemaan oikeassa suhteessa (alempana) puolisoihimme, me emme kykene silloin olemaan oikeassa suhteessa Jeshuaan. Tämän toteamme siitä, että me emme tunne Häntä, me emme noudata Hänen tahtoaan, vaan itse päätämme ja suunnittelemme. Jeshuan Messiaan edessä tosin joka nainen ja mies on samassa alamaisuusasemassa Häneen. Uskova mies, joka ei pysyt elämään vaimon auktoriteettina, vaan kaipaa naista olemaan auktoriteettinsa, ei kykene olemaan Jumalan auktoriteetin alla ja ei tunne Häntä syvällisesti.

Auktoriteettiasema ei ole platoninen, vaan se on syvällinen. Sen ei pidä olla seksuaalinen, vaan henkinen. Jos siis emme onnistu olemaan naisina miehen auktoriteetin alla, me emme voi olla Jumalankaan. Jos mies ei kykene ja halua olla naisen auktoriteetti, hän ei voi myöskään olla Jumalan auktoriteetin alla. Sellainen parisuhde, jossa nainen odottaa miehensä olevan auktoriteettinsa, mutta mies ei osaa ja halua olla sitä, niin sellainen suhde ei ole terve ja tasapainoinen ja sillä ei voi olla tulevaisuutta.

Mies joka menettää auktoriteettiaseman vaimonsa edessä, se mies menettää samalla kunnioitusasemansa vaimonsa edessä. Silloin kun tällä tavalla käy, niin on luonnollinen seuraus että vaimo alkaa ottaa ohjaksia, ja silloin koko avioliitto sortuu / kaatuu, koska niin ei ole tarkoitettukaan olemaan, että nainen olisi miehensä tai perheensä dominoiva auktoriteetti. Sellainen järjestys, mikä ei noudata Jumalan asettamaa tasoa, ei voi myöskään olla Hänen siunaamansa. Jumalan asetuksien vastainen elämä on syntiä Hänen edessään. Mutta edelleen koko Raamatun linjan mukaan, mies asetetaan tässä vastuuseen ja syynalaiseksi (eikä vaimoa), sillä mies on edelleenkin vastuuhenkilö Jumalan edessä.

Mies joka ei kykene olemaan vaimonsa auktoriteetti ja saamaan kunnioitusta sen tähden vaimoltaan, ei ole täysi mies. Raamattu aina asettaa miehen päälle enemmän asioita kuin naisen. Koko Raamatunlinjan mukaan, naisen päälle ei ole asetettu muita velvotteita kuin olla hyvä puolison ja Herran palvelija. Paavalin opetuksien mukaan, mies on vastuussa avioliitosta ja parisuhde heijastaa sitä mitä mies on. Ei ole Jumalan tahto että nainen hallitsee miestä, kasvattaa häntä kuin äiti poikaansa. Mies ei kasva mieheyteen äitinsä korvaavan roolimallin ja esimerkin mukaan, vaan isän esimerkin mukaan.

Mies joka ei ole vaimonsa (lastensakaan) auktoriteetti Jumalan määräämällä tavalla, ei ole koskaan ollut isän auktoriteetin alla Jumalan säätämällä tavalla. Mutta mies joka ei kykene siihen, voi ottaa Jumalan roolimallikseen ja omaksua hänet, ja ehkä siten hänestä voi tulla vielä vaimonsa auktoriteetti. Tosin sellainen mies ei ole siinä määrin normaali, että hän luottaisi itseensä, vaan hän kaikessa toimii Jumalan näkökulman kautta.

Jos nainen joutuu lähtemään tälläisesta parisuhteesta pois, jossa hänellä ei ole todellista aviopuolisoa, ja jossa hän joutuu tahtomattaan elämään Jumalan asetuksia vastaan, niin syynalainen ei ole hän, sillä hän ei lähde oman uskottomuuden vuoksi, vaan silloin mies on ollut uskoton Jumalalle ja vaimolle ja hän vastaa teoistaan Jumalalle. Hyvin usein tälläinen hyljätty mies menee seuraavan vapaan sylin luokse, joka voisi taas lohduttaa häntä kuin äiti lastansa. Mutta on parempi että sellainen mies, jolla on tämä ominaisuus, pysyisi vaan aina naimattomana sillä hän ei kykene koskaan tekemään vaimoaan onnelliseksi ja kasvattamaan lapsiaan oikealla tavalla.

Nainen joka etsii sellaista miestä rinnalle, joka olisi hänen turvansa ja auktoriteettinsa, hän tulee olemaan loppuelämäksi sitoutunut siihen aviomieheensä eikä heilahda. Jos nainen etsii miestä rinnalleen kasvatettavaksi, niin siinä tehdään erittäin suurta syntiä Jumalaa vastaan. Jumalan siunaus lepää sellaisen yhdyssiteen päälle, missä on nämä vaimo ja mies Hänen edessään oikealla tasolla toisiinsa nähden. Sellainen on vahva, horjumaton ja luja. Mies rakastakoon vaimoaan ja vaimo kunnioittakoon miestään. Epätasapainoisessa suhteessa sellainen on mahdotonta!