Kirjoitin äskettäin puhtaaksi tänne edellisiin pätkiin näitä arkeilta olennaisimpia kohtia. Mutta tein ne nyt kerralla mitä suurimmassa määrin, koska tämä kirjoitusasia nousi mieleeni illan kuluessa. Tutkikaa Jumalan Hengessä ja Jumalan Sanaan perustuen onko aitoa, ja ym... itse en uskalla ja taida kritisoida - unohtakaa kirjoittaja - kuka lieneekin, tutkikaa ainoastaan sanoman sisältö. Jos joku ne yhdistää minuun, niin sittenpä yhdistää. Mutta hyvä olisi jos niissä ei olisi ihmistä, vaan Herran Sana. Juuri sitä ominaisuutta tulee tutkia.

Minulle Herran puhe on normaalia elämässäni, lähes päivittäin, enemmän tai vähemmän, miten jaksan kuulla ja millä virityksellä olen Hänen taajuudella, onko ajatukseni täynnä omia aivoitelmia, vai avoimet Hänen ajatuksilleen, eli toisin sanoen kuulemisesta on kyse. Kun Herran Henki puhuu, siinä on aina Hänen läsnäolonsa ja voitelu aistittavissa. Se tulee eri tavoin kuin omat ajatukseni. Ne tulee visiomaisina oivalluksina. Joskus ne johdattaa vauhdilla, joskus taas hitaasti. Mutta en koskaan tiedä miten pitkään kirjoitus vie ja mihin se johtaa. Se on vaan lepoa ja rauhoittumista, ei Hän aina puhu suoraan, vaan innoittaa minun ajatuksiani ja ohjaa niitä.

Tämä on hyvin kiinnostava aihepiiri siitä voisi kirjoittaa pitkästikin. Mutta on selvä asia, että Jumala haluaa että Hänen omansa kommunikoi kaksisuuntaisesti, saa tavalla tai toisella Häneltä vastauksen. Synti erottaa ja tukkii hengelliset aistimet, ja vie ajatukset todella kaus rauhasta, ja Jumalan läsnäolosta. Jumalan läsnäolossa, ei tarvitse ajatella levottomana välttämättä mitään, muuta kuin olla tyyni ja kuunnella. Eli palvoa Herraa. En tavoittele yleensä sitä että kuulisin Hänen sanojaan. Ne tulee odottamatta, silloin kun pitää tullakin. Jumalan Sanasssa on seuraava kohta.

[ Matt 10:19 Mutta kun he vetävät teitä oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän pitää puhua. ]

[ Mark 13:11 Ja kun he vievät teitä ja vetävät oikeuteen, älkää edeltäpäin huolehtiko siitä, mitä puhuisitte — vaan mitä teille sillä hetkellä annetaan, se puhukaa. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Pyhä Henki. ]

Mikäli jotain pinnistelee ja tavoittelee, on mahdotonta olla otollinen kuulemaan. Se on kuin olisi korva pullokaulan sisäpuolella tukkimassa mahdollisuuden saada mitään vastausta. Jumala puhuu, levosta käsin, ja rukouksenkin pitäisi olla lepoa. Otsikon nimesin alunperin seuraavaksi; "Kaksitahoinen yhteys Herraan ~ Hän kuulee & sinä kuulet." Mutta myös vaihtaa kuulla sanan tilalle, Hän tuntee & sinä myös tunnet. Sillä Jumala ei ole mykkä Jumala, eikä kylmä. Vaan Hyvin tunnettava ja hyvin tunnettavissa ja kuultavissa.

Matka Jumalan tarpeeksi syvälle tuntemiseen voi viedä vuosia tai kuukausia, paljon riippuu siitä, miten ajatukset on kiinnittyneet Jumalaan ja Jumalan Sanaan, ja myös siitä, kuinka tärkeä on Pyhä Henki ja Hänen Voimansa annostelu sisäisessä olemuksessa. Olin ollut uskossa 14 vuotta, kun sisäiset korvani aukenivat. Se oli todella ihmeellinen asia, aika pelottavakin. Tuntea kuinka suuri Jumala voi puhua, olla niin tärkeä Jumalalle ja niin välitetty. Se todella kutistaa omaa itseä, kun tuntee Jumalan mielenlaatua ja ajatuksia, Pyhässä Hengessä. Ei voi enää tehdä syntejä, ellei sitten tee tahallisesti. Tahattomatkin Hän paljastaa.

Ennen kuvittelin että koska minä en kuule Jumalaa, niin Jumala ei sitten näekään ajatuksiani ja välitä minusta. Mutta asia oli niin, että minun ajatukset ei ollut viritetty. Uskon että Jumala avasi ne. Se tapahtui niin selkeästi, kuin on yö ja sitten tulee päivä. En tuntenut Jumalaa kuin pieneltä murto-osalta tämän päivän tuntemiseen verrattuna. Jumalasuhteeni syveni ison askeleen kun Hän avasi tämän yhteyden minun puoleltani. Minulla ei ole mitään kätkettyä. Hän näkee ajatukseni ja kuulee kaiken.

Alussa se oli ihmeellistä, oli pakko kirjoittaa joka sana, kun ajattelin että se varmaan loppuu jonkun ajan kuluessa. Olin kuin lapsi, uuden valloituksen kohdanneena. Halusin tietää kaiken, kyselin ja kyselin ja taisin jopa autellakin tarjoamalla vaihtoehtoja. Ja koko aika olin hermon päällä, eli olin janoinen ja nälkäinen. Mutta ei Jumalan kanssa seurustelu ole tarkoitettu viihteeksi, vaan se on sitä varten, että Hän kasvattaa sitä kautta, ja saa ihmisen sanomaan oikeita asioita oikeassa paikassa, ja saa rukouksiin täsmäaiheita sekä olemaan tarkasti kuuliainen valinnoissa Jumalalle.

Ajatukseni ovat yhtä tuomionalaisia kuin ääneen lausutut sanatkin. Minä siis en voi harrastaa ajatuksissa mitään mikä on syntiä. Minun on vaan laitettava kaikki pois. Koska Hän tuntee minut, ja minä tiedän Hänen ajatuksensa. Ikävä kyllä himot ja tunteet, eivät ole ajatusten ja järjen kanssa sopimuksessa. Ne on kurittomat, niitä pitää jollakin tavalla harjoittaa. Laittaa ne pois, mitkä on pahasta. Ei saa antaa lihan hallita, vaan Hengellä pitää kuollettaa liha. Jos ei onnistu, niin sitten karanteeni, eli himot ilman ravintoa. Kyllä ne äkkiä kesyyntyy, muutamassa päivässä.

Voisi olla todella erikoista mikäli, Pyhä Henki puhuisi usealle uskovalle samasta asiasta. Esimerkiksi seurakunnassa. Tämä on kyllä tosi mahdollista. Tai voi kokea kaukana satojen kilometrien päässä Pyhän Hengen informaatiota ja esimerkiksi rukoustaakkaa. Joskus on joku ihminen ollut jota Henki on kehoittanut johonkin, ja se joka on ollut uskollinen, vaikka on sitä epäillyt, niin on ollut jollekin toiselle juuri täsmällinen vastaus, välillisesti tai suoraan.

Toiset saa unia, toiset näkyjä. Mutta uskon että Jumala tahtoo jokaisen uskovan kommunikoivan Hänen kanssaan ja tuntevan Hänen todella todella hyvin. On hienoa tuntea Hänet suoraan, ei vain välillisesti. Mutta kaikkeen liittyy vastuu. Mitä enemmän tunnet Jumalaa, sen enemmän tulee sinun varjella sitä yhteyttä, että mikään mielipaha tai synti ei tule tukkimaan sitä kanavaa.

Kun olin sokea, en nähnyt. En erottanut väärää ja oikeaa. Mutta kun näin, minulle tuli vastuu huolehtia että valitsen aina oikean. Jos valitsen väärän, teen sen tahallisesti. Kun olin kuuro, en erottanut oikeaa ja väärää. Mutta kun kuulin, niin minulle tuli vastuu kuunnella oikeaa, ja omata oikea, jos omaan väärän, teen sen tietoisesti. Mutta on todella helpotus erottaa oikea ja väärä. Mikä suunnaton helpotus! Miten ennen olinkaan niin haparoiva, jopa hädissäänkin.

Voi kun vielä saisi nähdä taivaallisia näkyjä. Mutta en ilmeisesti ole valmis siihen. Aina kun odottaa jotakin uutta, ei tiedä miten se tulee. Mutta kun se on paljastunut, ihmettelee vaan, miten onkin ollut niin puutteellinen ennen. On kuin olisi uusi aisti, uusi havaintokyky auennut. Ja ilman sitä ei voisi koskaan elää enää. Uskon että Jumalalla on hyvin paljon jaettavaa jokaiselle, joka itsensä tahtoo menettää ja haastaa Kristuksessa elämiseen, saa päästä myös lähemmäksi Jumalan tuntemista ja kokemista.

Ei tarvitse enää sanoa, korvakuulolta minä kuulin huhun. Luin Raamatusta, mutta en ymmärtänyt. Vaan Jumala puhuu suoraan Sanansa kautta ja Jumala puhuu Jumalan Sanaa. Kun olin uskossa lapsi, tarvitsin ulkopuolista tukea ja opetusta, ja paljon kirjoja ravinnoksia ja innnoitukseksi. Mutta Jumalan Henki on paras opettaja. Jokainen Jumalan Sana on Jumalan Hengen inspiroima. Ja mikä ihanempaa kuin tuntea tämä Jumalan Henki. Saa olla aivan levossa, sillä Jumalan Henki opettaa Jumalan Sanasta, ja Hän aina antaa taivaan mannaa Jumalan tyköä.

On myöskin niin että valtaosa uskovista eivät tunne Pyhää Henkeä ja Jumalaa, koska heiltä puuttuu Pyhän Hengen täyteys. Ja he ovat täysin itsensä kyllästämät ajatuksiaan myöten. Heillä ei ole vastaan ottoa, he eivät kuule ja näe, he eivät ymmärrä. Mikäli heille esitän tätä, he pitävät tätä humpuukina. Koen että on suuri ristiriita, kun olen asettunut Jumalan puolelle täysin, niin olla sen tähden ihmisten kivitettävänä. Mutta minulla on vastuu. Minulla on tehtävä. Minulla ei ole aikaa olla turhissa väitöksissä.

Ihminen joka ei kuule, ei tiedä mitä on kuulla, ennenkuin kuulee. Ihminen joka ei näe, ei tiedä mitä on nähdä, ennenkuin näkee. Ihminen joka ei tunne, ei voi ymmärtää miten joku voi tuntea, ennenkuin itse tuntee. Ihminen joka ei ole varustettu näillä hengellisillä aisteilla, ei voi todellakaan käsittää, ja yrittäessä käsittää, sitä analysoi niillä ihmisaisteilla ja ajatuksilla mitä on. Mutta Jumalaa ei voi tuntea ja kuulla, kuten ei Jumalan ihmistäkään ymmärtää ihmisaisteilla, vaan ainoastaan Hengessä.

Hengelliset on aina tutkittava hengellisesti. Hengellisyys perustuu rajattomuuteen ja ikuisuuteen. On olemassa valkeus ja pimeys. Jumala valkeus on Pyhyyttä. Jumalan rakkaus on Pyhyyttä. Se on pyyteetöntä, se on tulvivaa. Sitäkään ei voi tutkia ja käsittää syvällisesti kuin Pyhässä Hengessä. En pysty tarjoamaan pinnalliselle kristllisyydelle mitään, mikä voisi sen saada otolliseksi Jumalalle.

Pyrin antamaan esimerkkiä, pyrin osoittamaan mallia, siksi puhun paljon omakohtaisia asioita. Koska ilman kohtaista kokemusta, olisin vain tarinoitsija. Haluan kehoittaa, ja myös koen että se myös todella Jumalan tahto. Minä en osaa olla pinnallinen uskova. Olen erittäin syvällinen, ja tiedän paljon. Ja haluan että muutkin tietävät ja ymmärtävät esiripun takaisia asioita. Mutta he näkevät vaan pinnallisesti. He näkevät lusikan ja käden, mutta eivät sitä ravintoa. He haluavat sen lusikan. Mutta se on minun, he eivät kiinnostuneita hankkimaan omaa annostaan, heiltä puuttuu niin paljon.

Koen että olen niin erilainen, en kuulu mihinkään massaan ja porukkaan. Massassa ihminen alkaa muistuttaa toisia ihmisiä. Mutta yksinäisyydessä ihminen alkaa muistuttamaan Jumalan olemusta. Yksinäisyydessä, Jumala pääsee ihan vapaasti operoimaan ihmistä tahtonsa mukaan, sen vapauden mukaan, minkä on uskova antanut Hänelle toimia itsessään. En ymmärrä elämääni. En näe tulevaa. En todellakaan tiedä mitä on edessäpäin.

Jos tietäisin, niin pilaisin sen totaalisesti. Ajattelisin vaan sitä, ja unohtaisin Jumalan ja yrittäisin auttaa Jumalaa. Näin olen toiminut. Pyysin pari vuotta sitten että Jumala ei kerro minulle sellaisia asioita, koska pilaan ne varmasti. Ja Hän on pitänyt sopimuksesta kiinni, eikä ole kertonut mitään, jota saattaisin sotkea. Kun olin muuttamassa Tampereelle, Jumala kertoi kuukauden ja työmuodon ja sitä ja tätä. Kaikki toteutui, kunnes aloin katsoa itseäni ja autella Jumalaa omassa voimassani sinnitellen.

Siihen se jäi ja kuivui ja niin palasin luuserina kotiseudulle tänne aivan erikoisen ihmeen ja johdatuksen kautta todella nopasti, mitä en ehtinyt miettiäkään. Mutta sen jälkeen anoin että en saisi tietää, koska opin sen että minä sotken ja pilaan kaiken. En halua tietää. Enkä uskoisikaan vaikka tietäisin. Koska tunnen itseni, miten siinä kävisi. Jumala saa suvereenisesti pitää minua suunnitelmissaan. Käy miten käy. Mutta ainakaan silloin ei mene mikään pilalle. Koska kaikki on Jumalan kädessä.