Perjantai 30.12.2005
16:15:21

Väärä ies

Ies on taakka. Se on jotakin jota raahataan ja siihen on kytkeydytty kiinni. Se on juhdan työväline. Se on monotoninen velvoite. Se kulkee aina perässä, ei edellä. Sen edellä aina laahaa juhta kumarassa. Ies liittyy kyntämiseen. Siis syvää maan mouhennusta ja kääntöä. Todella raskasta ja siinä on juhta
koko jalkojaan myöten. Usein vielä sen käskijä ja piiskaaja kulkee sen perässä hoputtaen sitä.

Ies on hengellisessä merkityksessä syntitaakka. Se on sellainen joka kyntää maata, ei taivasta. Se vetää ihmisen maahan painuksiin. Se masentaa ja väsyttää.

Uskovan ei pidä antautua sellaiseen. Uskovan osa on elää vapaana taakoista Kristuksessa. Kaikki syntitaakat saa jättää taakseen, pois kokonaan. Kytkös katkeaa - sen remmit sulaa pois.

Anna synnit ja taakat Jeesukselle, niin tuo orjuuttaja on iäksi menettänyt sinusta otteensa. Paimen kulkee edellä. Ei jäljessä patistamassa. Vaan edellä johdattaen ja odottaen sinua kärsivällisesti. Hän kantaa taakkasi. Hän tasoittaa tiesi. Kaikke esteet Hän raivaa edestäsi pois.

Hän on se joka tekee ja palvelee sinua. Hän on se joka kääntää maan, Hän tasoittaa, et sinä. Hän avaa tiet risukkoon, et sinä. Hän odottaa, Hän johdattaa. Hän ei lähetä sinua ensin ja tee perässä jälkityötä, vaan Hän ensin tekee suurimmat ongelmat mataliksi, jotta voit niiden yli hypätä. Sinä olet Herran rakas lammas tai karitsainen.

 

 

Älä lausu ja siteeraa turhaan Jumalasi nimeä

Ei ole oikein turhaan lausua Herran nimeä. Ei Jumalan, ei Jeesuksen, eikä varsinkaan Pyhän Hengen! Väärässä yhteydessä, väärässä tilanteessa, objektiivisena siteeraamisena se on ``sanoisin`` ymmärtämättömyyden syntiä. Luokittelisin sen melkein halvennukseksi silloin.

Mutta jos puhut heistä, kunnioittavasti, hyvässä asiayhteydessä, koroittaaksesi Jeesusta, Jumalaa tai Pyhää Henkeä, teet oikein. Jumalan persoonat eivät ole käsitteitä.

Jumala on Pyhä. Pitää todella varoa, että ei käytä väärin Hänen nimeään. Sillä Jumala on kaiken kunnioituksen arvoinen, ei halveksunnan. Koroita Häntä, älä alenna. Sillä jos teet niin että alennat, sinut todellakin alennetaan. Mutta kun koroitat Hänet kunniaan, tulet itse Hänessä koroitetuksi.

Älä pidä Pyhää Henkeä vähäpätöisenä, joka sinuun on asetettu asumaan, kun uudesti synnyit. Ilman Häntä, sinulla ei olisi muuta kuin lain mukaan elämä. Ilman Häntä, sinulla ei olisi yhteyttä taivaaseen, ainoastaan lain teot. Ja yksikään ihminen ei voi niitä täyttää.

Jos halveksut itseäsi, niin älä kuitenkaan, siltikään ole Jumalaa apua väheksyvä, et ajatuksin ja varsinkaan sanoin. Älä koskaan puhu Jumalasta, Jeesuksesta, ja Pyhästä Hengestä pelkkänä käsitteenä. Olet luotu ihminen. Sinun tehtäväsi, kuten minunkin, on palvoa Häntä. Ja olla kuuliainen Hänelle totuudessa ja ehdottomuudessa.

 

Tiistai 20.12.2005

Älä ole itsesi ja ihmisten vedettävissä, vaan Jumalan!

Ihminen joka on hengellinen, on varovainen, jopa itsessä hyvin epävarma, mutta hengessä luja ja vakaa. Ihminen joka on hengellinen, on kärsivällinen, ja valitsee toisin kuin luonnollinen ihminen valitsisi. On oltava valveille joka hetki. Aina hengellisesti vireillä, ja upoksissa Pyhään Henkeen. Hengellisen ihmisen lihan mieli on kaikkein heikoin ja riisutuin, siksi Hengessä eläminen on hänen välttämättömyytensä. Ja se siksi, koska hengellinen ihminen on joutunut antautumaan, ja monesti kutistumaan olemattomiin, itsessään. Että voi olla hengellinen, täytyy olla pieni oma hallitseva ego.

Se on myös niin että uskovan ei pidä olla toisen ihmisen vedettävänä kuin narusta, tiedättehän teattereissa, kun on niitä nukkeja, joita ohjaillaan vivuista?

Jos koet että olet uskossa oikeassa asemassa, oikeassa, Jumalan Sanan valossa. Niin pysy siinä, älä ailahtele, vaikka sinua pyritään ulkoapäin hallitsemaan. Sinussa on Jumalan Henki, ole siis Hänen ohjailtavana ja johdateltavana. Jolla on hengelliset korvat, silmät, ajatukset ja mieli. Virittäköön ne joka aika palaviksi. Anna Herran muovata sinua, henkensä ja Sanansa kautta. Älä ole ihmisten asiantilojen, ja käsitteiden orja. Vaan ole vapaa Kristuksessa. Jos olet valvova uskova, niin tiedät minkä vaikutuksen alaisena kukakin tulee eteesi. Erotat sanoista, kuka on hengessä. Kuka lihassa. Erotat sen kokonaiskuvasta. Tiedät sen, sillä Jumalan Henki tutkii kaiken, kun olet Hänessä, sinä myös tiedät sen.

Matt. 26:41
[ Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko.`` ]
Gal. 5:17
[ Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan. Nämä ovat nimittäin toisiaan vastaan, niin että te ette tee sitä mitä te tahdotte. ]

Sunnuntai 01.01.2006

Sunnuntai 01.01.2006
23:54:32

Kahden valtakunnan kutsumanimet

[ Apt.12:25 ~ Johanneksen, jota myös Markukseksi kutsuttiin. ]
[ Apt.13:1 ~ Simeon, jota kutsuttiin Nigeriksi. ]
[ Apt.13:9 ~ Niin Saulus, myös Paavaliksi kutsuttu & Apt.9:4 ~ Saul ]
[ Apt.15:22 ~ Juudaan, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, lisänimeltä Justukseksi ]
[ Luuk.22:3 ~ Juudaaseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi. ]
[ Matt.10:3 ~ Lebbeus, lisänimeltä Taddeus ]
[ Joh.1:42 ~ Simon sinun nimesi olkoon Keefas käännettynä: kallio [Pietari]. ]
[ Joh.21:2 ~ Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi ]
[ Apt.4:36 ~ Joosef, jota apostolit kutsuivat Barnabaaksi ]
[ Apt.9:36 ~ naisopetuslapsi, nimeltä Tabita, mikä kreikaksi käännettynä ..Dorkas ]
[ Mark.3:17 ~ Jaakobin ja Johanneksen ... joille hän antoi nimen Boanerges ]

Iisai = Iisak
Aaron = Aharon
Batseba = Batsheba
Jeesus = Jeshua
Kristus = Messias

[ 1Moos.17:5 ~ Älköön siis nimesi enää olko Abram, vaan olkoon se Abraham. ]
[ 1Moos.41:45 ~ nimitti Joosefin Saafenat-Paneahiksi ]
[ 1Moos.17:15 ~ Älä kutsu ..Saaraita enää Saaraiksi, vaan Saara .. nimensä. ]
[ 4Moos.13:16 ~ Mooses kutsui Hoosean, Nuunin pojan, Joosuaksi. ]
[ 1Moos.32:28 ~ Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel ]
[ 1Moos.25:30 ~ Eesau .. .. hän sai nimen Edom. ]
[ 2Sam.12:25 ~ Naatanin hoitoon ja tämä kutsui häntä Jedidjaksi Herran tähden. ]
[ Dan.1:7 ~ Danielille..Beltsassar, Hananjalle..Sadrak, Miisaelille..Meesak, Asarjalle..Abednego. ]

Olen saanut syntymä nimeni vauvelina, mutta silloin vanhempani eivät olleet uskossa. Mutta uskoontultua, koin usen vuoden ajan halua lisätä uuden nimen, ja eräs oli ainoastaan mielessäni. Ja tein sen sitten noin viiden vuoden uskoon tulemis vuoden jälkeen. Ja koin asian hyväksi ja hyväksytyksi. Olin sinut sen kanssa ja olen sitä vielä enemmän. Nimen muutos pitää ollakin pitkään sisäistetty asia. Jonka Pyhä Henki vahvistaa ja hyväksyy. Kaikki elämässä pitää ensin tulla omaksutuksi, ennen minkään asian toteuttamista, koska silloin se kestää.

Toki se vauvanimi, on myös yhtä lailla käytössä, mutta enemmin niiden käytössään, jotka tuntevat minut monilta vuosilta. Tämä uusi nimi on ollut paljon käyttämättä, siksi koska en ole oikeastaan, missään ollut kummemmin tekemisissä. Mutta uskon että tämä ei ole turhaa, eikä ole ollut turhaa. Koin myös antavani itselleni silloin lahjan, uudestisyntymisen johdosta. En ollut enää vanha minä. Minä sain uuden nimen, ja uuden elämän ja uuden sisimmän.

Kun uskovana ottaa toisen kutsumanimen, niin sen perusteet täytyykin olla hengelliset, ei itsekkäät. Muutoin nimi ei ole, uuden elämän kuuliaisuutta, vaan omaa miellyttämistä. En osaa tätä oikein selittää. Mutta sen sisin tietää vain. Sisin tietää, milloin se on oikein. Nimi ei saa olla pakokeino, vaan uusi arvollinen nimi. Koen että vanhassa nimessä olen tehnyt syntiä paljon elämäni aikana. Se nimi ei kanna niinkään kunniaa, vaan se uusi, sillä se otettu uskossa ja sisäisen vakuutuksen perusteella.

Tälläinen ajatus nousi mieleeni, että ne jotka kutsuvat ihmistä lapsuusnimellä, tuntevat sen ihmisen. Ja näkevät sen ihmisen menneisyyden näkökulmasta, siis kummatkin näkökulmat, uuden ja vanhan. Mutta ne jotka ovat uskonsisaria ja veljiä, ne tuntevat sen ihmisen joka on uskon alusta lähtien liittynyt heidän yhteisöönsä. Vanha nimi siis muistuttaa muita kyseisen ihmisen menneisyydestä. Uusi uskossa saatu ja omaksuttu nimi, katkaisee sen, sillä siihen nimeen ei liity vanha luomus, vaan uusi.

Nämä ylläolevat Raamatun jakeet todistavat että niissä mainituilla ihmisillä oli varsinaiset lapsena saadut nimet, joilla heidät tunnettiin ja kutsuttiin perheiden ja sukulaisten keskuudessa, sekä uusilla nimillä, jotka olivat profeetan, Jumalan tai Jeshuan, tai seurakunnan, apostolien tai vanhimpien nimittämiä uusia nimiä, hengellistä palvelutyötä ja uskonelämää varten. Siis kahden kansalaisuuden nimet - Taivasten valtakunnan ja maailman kansalaisuuden nimet.

Toki Jeshua antoi joillekin opetuslapsistansa uudet nimet, siksi koska näillä nimillä oli sanomallinen ja profetaalinen merkitys. Myös Jumala usein ilmoitti edeltä tarkasti, ne nimet jotka piti antaa uudelle lapselle, joka oli syntyvä seuraavaksi. Ja nimellä oli aina sanallinen merkitys. Nimittäminen tapahtui Herrassa. Mutta mitäpä jos lapselle ei annetaan vauvana nimeä Herrassa, siksi koska vanhemmat ei ole uskossa?

Sanat on eläviä, nimet on myös. Jos jollakin on nimi, joka on käännettynä jotakin tarkoittava, se myös on siunaus tai yhdentekevä, riippuu nimen selityksestä. Entinen nimeni ei johtanut mihinkään selitykseen. Se oli tyhjä merkitykseltään. Uskon myös sukunimelläkin olevan iso merkitys. Samoin taiteilija ja nikkinimellä. Vaikka kohdatessani ihanan nikkinimen, ne ikäänkuin tuoksuvat ja ilmaisevat kaunista siitä henkilöstä. Ainakin minä tahtoisin omistaa kauniit nimet. Kaikki Jumalan kunniaksi ja tuoksuksi.

Pidän Raamatullisena, sitä jos kokee uuden nimen muutoksen aiheelliseksi, niin silloin sen tekee. Ja nimenomaan hengellistä palvelutyötä varten ja Jumalalle. Sillä olen Herran palvelija, Hänen asettamassaan Pyhän Hengen antamassa palveluvirassa tai tulen olemaan, hänen armoittamana. Siispä uusi on virkanimi, onkin uuden elämän ja uuden luomuksen selkeä erottautuminen vanhasta. Itse koen että se oli elämässäni yksi kuuliaisuuden askel. Yksi oli kaste, joka oli selkeä erottautuminen maailmasta, selkeän kääntymisen ja entisen syntiä palvelleen koko ihmisen hautaaminen Jeesuksessa Kristuksessa kasteen veteen, ja siitä nouseminen julistaen näkymättömälle ja näkyvälle maailmalle, kuuliaisuuden elämän todellista alkua.

Tätä kyseistä teemaa, täydennän pääasiassa aina silloin, kun joku löytö tulee esille, kun tutkin Sanaa. Tämä tekstiosuus on tutkivaa ja analysoivaa teoriaa ja osin omaa kokemusta, joiltakin teoria näkökanteilta tutkittuna, mutta moni olennainen asia on tämän kirjoituksen ulkopuolella, joka voisi tukea monia näkökohtiani, mutta teemassa pysymisen tähden en ole lähtenyt sivuraiteille, liian laajasti käsittelemään monia ehkä hyvinkin tarpeellisia asioita, jotka antaisivat lisäsyvyyttä näille ajatuksilleni.

[ Ilm. 2:17 & 3:12 ~ ''Joka voittaa, hänelle Minä annan salattua mannaa, ja Minä annan hänelle valkoisen kiven, ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin vastaanottaja.'' & ''Joka voittaa, hänestä Minä teen pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän enää koskaan lähde ulos, ja Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen sen Uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta Minun Jumalani luota sekä oman uuden nimeni.'' ]

TULEVIA TÄYDENNÖS TEHTÄVIÄ:

Tehtävänäni olisi vielä joskus lajitella nämä Raamatunkohdat näihin neljään ryhmään, :

1) Herrassa annetut uudet nimet, pyhityselämää tai hengellistä palveluvirkaa varten
2) Maalliset uudet virkanimet, pakanain elämään tai työnvirkaan
3) Nimet joita on kaksi, mutta nimitysten taustaa ei tiedossa
4) Nimet jotka on eri kielellä erilaisia tai synonyymeja, alkukielen nimet

 

Sunnuntai 22.01.2006
10:33:00

Jumalalle otollisuus

[ Room. 8:8 Jotka siis ovat lihan vallassa, ne eivät voi olla otollisia Jumalalle. ]

[ Ap. t. 10:35 Joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen. ]

[ Saarn. 2:26 Sillä hän antaa ihmiselle, joka on hänelle otollinen, viisautta, tietoa ja iloa; mutta syntiselle hän antaa työksi koota ja kartuttaa annettavaksi sille, joka on otollinen Jumalalle. ]

[ Hepr. 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen sillä sen joka saapuu Jumalan luokse, täytyy uskoa että Jumala on olemassa, ja että Hän on niiden palkitsija jotka etsivät Häntä. ]

[ Kol. 3:23 Kaikki mitä te vain teettekin, tehkää [koko] sielustanne, niin kuin Herralle eikä ihmisille. ]

[ Room. 14:8 Jos me siis elämme, niin elämme Herralle, ja jos me kuolemme, niin kuolemme Herran vuoksi. Elimmepä me siis tai kuolimme, niin me olemme Herran omia. ]

[ 1. Tess. 2:4 Me puhumme emme niin että olisimme ihmisille mieliksi, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme. ]

[ Gal. 1:10 Ihmisiltäkö minä etsin nyt hyväksyntää, vai Jumalalta? Tai yritänkö olla mieliksi ihmisille? Jos minä vielä mielistelisin ihmisiä, en olisi Messiaan palvelija. ]

 

Sunnuntai 15.01.2006
06:20:06

Uusi pohdittava aihe: Henki & sielu & ruumis

hengellisesti kuollut
sielu, henki ruumis
henki on se joka eläväksi tekee
henkisyys ei ole hengellisyyttä, se on psyykettä ja tunnetta
hengellisys on jumalallista
Muistaakseni psalmien kirja sanoo; että ihminen ei ole eläintä kummempi, vain sielu, ilman elämän henkeä ollessa

Ihminen ei ole jaoteltavissa kolmeen osaan. Jumalalle kuuluu kyllä kaikki ihmisestä. Mutta kuitenkin pitäisi ajatella sitä asiaa, että kolmasosa meistä heräsi uudestisyntymässä eloon, ennen olimme hengellisesti kuolleita. Sen jälkeen vasta Pyhä Henki tuli sisimpään ja laittoi valot päälle, ja elävä vuorovaikutusyhteys aukeni taivaallisiin.

Siirrryttiin siis kuolemasta elävien kirjoihin ja silloin meistä tuli eläviä hengellisesti, ei henkisesti. Tämän maailman termi henkisyys merkitsee tunne-elämää ja psyykettä. Olen monesti miettinyt ihmisen henkeä, voiko sitä olla ilman uudestisyntymää. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että se on pimeä ennen uskoontuloa. Jumalan Sanan mukaan kuollut.

Pitääpä pohtia tätä asiaa, ennenkuin lisää kirjoitan. Tästä ei voi liikaa kirjoittaa yhdellä kertaa. Tarvitsen Pyhää Henkeä, ja sitä että Hän antaa ymmärrystä myös tähänkin asiaa. Jos koen että tämä asia ei tuota mitään rakentavaa ja ei johda muuhun kuin perättömyyteen, tämä on turhaa. Mikäli Hän sitä tahtoo että kirjoitan, silloin Hän antaa lisää näkökulmia ja ajatuksia.

muistio: Kaiva Raamatusta kohtia perusteeksi tälle tutkimus aiheelle

 

Keskiviikko 22.02.2006
14:46:44

Jumalan käyttämän astian eri työ-vaiheet ja raaka-aineet

[ 2.Tim. 2:20-21 Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kultaisia ja hopeisia astioita, vaan myös puisia ja savesta tehtyjä: toiset ovat arvokkaita asioita varten, toiset taas arvoltaan vähäisempiä asioita varten. Jos joku siis puhdistaa itsensä tällaisista asioista, hänestä tulee astia arvokkaita asioita varten, pyhitetty ja hyödyllinen isännälle, valmiina kaikenlaisiin hyviin tekoihin. ]

Jumala ei jaa Kunniaansa ihmisen kanssa. Ihminen on Hänen astiansa. Ihminen päättää tosin - antautuako vai ei? Jumala on valmis, ihminen ei ole. Jumala voisi tehdä savesta lasin, lasista kultaisen ruukun. Millainen voikaan olla se palvelija, joka antautuu Hänelle, tulessa poltettavaksi. Ei saviastia joudu vielä kummoiseen käsittelyyn. Mitä arvokkaampi aine, sen kuumempi on lämpötila. Sen pienempi on ihminen, sen suuremman kärsimyksen kautta se tapahtuu.

[ Snl 25:4 Kun hopeasta poistetaan kuona, kuontuu ( jalostuu, erottuu, muodostuu ) kultasepältä astia. ]

Mutta kulta ei särjy kun se putoaa, se ei mene rikki ja lommoudu. Savi rikkoutuu, lasi rikkoutuu. Mutta mitä täydempi on Jumalaa, ja mitä vähäisempi itseä, sen lujempi on usko ja astia. Sen enemmän se kestää painetta. Ja se on paljon korkeammalla Jumalan silmissä kuin halpa. Sillä sitä on Jumala todella paljon arvostanut ja todella paljon hionut. Ja se astia on todella rakastanut Jumalaa, antautuessaan, niin paljon pienemään vapaaehtoisesti. Sellainen palvelija on todella arvollinen - Hänen tekonsa. Sellaiselle palvelijalle voi uskoa paljon asioita.

Ensin on valaja (hellää käsityötä =vauvavaihe uskossa), on myös veistäjä ( terävää, hidasta & käsityötä=kärsivällisyys vaihe), sitten on seppä (kipeää & kuumaa =tosi pyhitys vaihe, täysi antautuminen).

Kirjoita kommentti - Muokkaa - Poista
13:32:44

Ole raitis esikuva uskoville ja tälle maailmalle vaelluksesi kautta

[ Joh 13:15 Minä nimittäin annoin teille esikuvan, jotta niin kuin Minä olet tehnyt teille, myös te tekisitte. ]

[ Flp 3:17 Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä jotka vaeltavat tällä tavoin, niin kuin teillä on esikuvana meidät. ]

[ 2Tes 3:9 ei siksi etteikö meillä olisi valtaa siihen, vaan siksi että me asettaisimme teille esikuvan, jotta te tekisitte niin kuin mekin. ]

[ 1Tim 4:12 Älköön kukaan halveksiko sinun nuoruuttasi, vaan ole uskovien esikuva sanassa, käytöksessä, rakkaudessa, Hengessä, uskossa, puhtaudessa. ]

[ 2Tim 1:13 Ota esikuvaksi ne terveet sanat, jotka olet kuullut minulta, uskossa ja rakkaudessa joka on Messiaassa Yeshuassa. ]

[ Titus 2:7 Aseta itsesi kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, ja olkoon opetuksesi vääristymätöntä, vakavasti otettavaa, vilpitöntä. ]

[ Pt1 2:21 Tähän teidät on nimittäin kutsuttu, koska myös Messias on kärsinyt meidän puolestamme, jättäen teille esikuvan, jotta te seuraisitte Hänen jälkiään. ]

[ Apt 26:29 Mutta Paavali sanoi: Toivoisin Jumalalta, että, olipa vähällä tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte sellaisiksi, kuin minä olen, näitä kahleita lukuunottamatta. ]

Mitä on tämä esikuvallisuus? Se ei ole sitä, että palvotaan lihaa, tyyliä, muotoa, kauneutta, titteleitä, seteleitä, omaisuutta. Se on sitä mikä on elävää uskoa toteutettuna. Mikäli se on ihmistä koroittavaa, se on väärä esikuva. Mutta kun se koroittaa Jumalaa ja Kristusta, se on arvollista. Sitä on myös sitä uskonkilvoittelua, että pyrkii samaan päämäärään, sen esikuvan, haastaman elämän tavan mukaisesti, mikä seuraa ja noudattaa Jumala tahtoa.

Raamatussa on hyvin paljon henkilöitä jotka ovat meille esikuvaksi. Mutta tämäkin aika tarvitsee heitä. Jotka elää suvereenisen antautuneesti Jumalalle. Paavali oli todella rohkea, kehoittaessaan uskovia olemaan Hänen seuraajiaaan. Hän tiesi että Hänen elämänsä noudatti Jumalan tahtoa. Ja hän saattoi niin sanoa, koska se ei ollut ihmiseen, eli häneen itseensä perustuvaa.

Apostoli Paavali oli hyvin nöyrä Jumalan palvelija. Myös Jeesus oli maailmassa palvellessaan erittäin nöyrä. Vain sen joka on nöyrä, tietää mitä on olla itsessä nolla. Ja ilman tyhjyytttä, ei tule täyteyttä, ilman omaa alamaisuutta, ei tule Jumalan yksinhallintaa. Miten apostoli Paavali tuli sellaiseksi? Hän tuli monien kärsimyksien ja paastojen koettelemana ja läpikäymänä siihen pisteeseen. Siinä vaiheessa, mihin hän ylti, tuli Kristus Hänelle kaikki kaikkeen.

Apostoli Paavali tilitti elämäänsä, uskovat saivat tietää hänen vaiheistaan, ja tiesivät miten tulla Jumalan käyttämäksi ja Kristukselle alamaiseksi. Se mitä Hän kävi lävitse elämässä, hän ei sitä toivonut muille, mutta se mitä hän saavutti omaksuen, sitä hän toivoi uskoville. Helppo elämä ei takaa sitä, että tulee koskaan syvällistä samaistumista Kristukseen.

Paavali olikin siksi mielistynyt moniin kärsimyksiin, sillä sen tähden hänessä tuli kasvua ja sen tähden hän tuli enemmän tuntemaan Herraansa Jeesusta. Kyllä ihminen, joka haluaa todella todella tuntea Herransa, hän asettaa itsensä likoon. Hän tahtoo paastota. Hän haluaa olla kärsivällinen, hän haluaa sanoa ''ei'' monille asioille. Hän ei halua olla helpon tien kävijä.

Ei ole niin että sen kärsimyksen tulee tapahtua vasten tahtoa, niin että joku tulee ja tekee pahaa, ja näin joutuu siihen. Vaan ihan omalla tahdolla vaan päättää kieltäytyä monista hauskuuksista, haluista, himoista ym.. Näin Jeesus toimi, näin opetuslapset toimivat. Ja se on avain Jumalan miellyttämiseen ja Kristuksen syvällisempään tuntemiseen. Tämä on hyvin esikuvallista. Tämä on hyvä esikuva noudatettavaksi.

Mitä sitten saadaan kun toimimme näin? Kieltämällä mukavuuksia ja tottumuksia itseltämme. Silloin me astumme Jumalan puolelle. Me astumme uskoon. Me sitoudumme tekemään sen sen tähden, että Jeesus on niin rakas. Sen tähden että olisimme Hänen todistajia. Ilman läheistä tuntemista ja samaistumista Häneen, emme voi tuodakaan Hänen salattuja sanoja, joita Hänen antaa sydämellemme. Ilman sitä emme tuo Hänen tulvivaa tuoksua esille, niin parfyymimaisena, kuin olisi mahdollista.

Ilman Hänelle luovuttautumista, ja Häneen sitoutumista, uskoon astumista, emme voi täysin olla kykeneväiset todistamaan Hänestä, vaan aina maistumme itseltämme. Aina on suuri mahdollisuus että puhumme vilppiä, koska teemme jossakin kohdissa sanoillamme väärin, koska emme ole sitoutuneita Häneen, jos olemme kuitenkin sitoutuneet riippuvuuden hallintaan ja sen orjuuteen.

Ihana Rakas Jeesus, Kunnia ja ylistys Sinulle! Kunnia ja Ylistys Isälle Jumalalle!

AMEN!

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Kirjoita kommentti - Muokkaa - Poista
10:10:06

Autuuden täyttymys on taivaassa täydellistä ~ ylionnellisuus

MATTEUKSEN ILOSANOMA VAPAHTAJASTA 5:

03. Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
04. Autuaita ovat surulliset, sillä he saavat lohdutuksen.
05. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.
06. Autuaita ovat ne, jotka kaipaavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
07. Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.
08. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
09. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.
10. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.
11. Autuaita olette te, kun ihmiset minun vuokseni teitä solvaavat ja vainoavat ja valehdellen puhuvat teistä kaikenlaista pahaa.
12. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa.

LUUKKAAN ILOSANOMA VAPAHTAJASTA 6:

20. Autuaita olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta.
21. Autuaita te, jotka nyt olette nälkäisiä, sillä teidät ravitaan! Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa!
22. Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne aivan kuin jonkin pahan Ihmisen Pojan vuoksi.
23. Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa sillä näin tekivät heidän isänsä profeetoille.

 

Maanantai 20.02.2006

Kiitos & tunnustus ~ en ansaitse niitä, vaan Herrani Jeshua Messias.

Kun olen epäitsekäs, ja sitä olenkin. Niin toivon ja teen muille hyvää, mutta en piittaa itsestäni mitään. Silloin en kerää kiitosta omaan helmaani, vaan tahdon olla huomiota herättämätön. Voin jopa aliarvostaa silloin itseäni ja vähätellä. Mutta kuitenkin annan muille. Silloin en odota mitään. Koska en ole arvollinen. Jeesus on arvollinen!

[ Joh 8:50 Mutta Minä en etsi omaa kunniaani yksi on joka etsii, ja myös tuomitsee. ]

Mutta minusta on ihanaa antaa muille tunnustusta, jotka ovat sen arvoisia Kristuksen kuuliaisuudessa. Mutta tiedän että Jeesus on antava minulle kerran tunnustuksen, joka on rehellinen tunnustus ja arvio otollisuudestani ja palveluksestani. Mutta jossakin ominaisuudessa kärsin osaltani siitä että kiellän itseni. Olen kokenut niin monesti ollessani sydämestäni jalo ja antelias, odottamatta mitään. Tavallaan se juuri saa uhrin tuntumaan erityisen rakkaalta, kun luovun omista vaateista, odotuksitta.

[ Kol 3:17 Ja kaikki mitä te vain teettekin sanassa tai työssä, ne kaikki olkoot Herran Yeshuan nimessä, kiittäen Hänen kauttaan Jumalaa ja Isää. ]

Sillä nimittäin kiitos on lahja. Kun sen saa, sen täytyy häkellyttää. Se on ansaitsematon yllätys. Se ei kohdistu ansiohin tai omaan tekoon, omaan merkitykseen ja jalouteen. Vaan yksinomaan sihen tunnustukseen, mikä on Kristuksessa kehittynyt ja piirtynyt esille. Eli Kristuksen muoto ihmisessä. Uskova ei ota kiitosta ja kunniaa itsellen, vaan Kristus saa kaiken kunnian. Kun saa kiitoksen, ei siis omi sitä itselleen, vaan antaa siitäkin kaiken kunnian Jumalallle. SIllä Hän on aikaansaanut sen asian, mikä siis tuottaa tunnustuksen.

[ Joh 12:43 Sillä he rakastivat ihmisten kunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.]

Tämä on sitä kun saan tunnustuksen, niin mitättömänä itse siihen, kaiken aikaansaadun minussa Kristus, niin ollessani Hänessä ja Hänen muuttama, kosketun ja liikutun syvästi, sillä koen että kaiken kiitoksen minkä mahdollisesti saan, on aikaan saanut Kristus. En minä, vaan Hän on sen aikaansaanut minussa. Itse en ole tehnyt muuta kuin antautunut Hänelle, myös olen antanut mieleni Hänelle.

[ Luuk 6:30 Anna jokaiselle, joka sinulta anoo, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinun omaasi ottaa. ]

Minä rakastan Jeshuaa Messiastani. Hän on armaani. Mitä saan, sen tuon Hänelle. Kaikki minkä saan, sen tuon Hänelle, ja näytän Hänelle. Sillä se on Kristuksen ansiota. Ja olen niin suunnattoman kiitollinen Hänelle kaikesta.

Kun uskova saa tunnustuksen, sen pitää koskettaa ja murtaa, sekä tuoda syvän liikutuksen ja kiitollisuuden Herran puoleen. Silloin ei saa reagoida polleasti. Mikäli tulee sellainen olo, että siitä kehusta kohentuu itsetunto, ja ego, niin ihminen toisin sanoen omii itselleen Kunniaa, joka kuuluu vain Herralle, joka saa aikaan kaiken. Siihen jääminen ja siinä tuudittautuminen on silloin ehdottomasti syntiä.

[ Room 2:29 jolle ei tule kiitosta ihmisiltä, vaan Jumalalta. ]

Kun annan jolllekin tunnustuksen, annan sen sen tähden, että huomaan sen uskovan, antautuneen Herralle. Itse uskovana riemuitsen siitä kun näen jonkun Jeesukselle antautuneen ihmisen, joka kirkastaa Jeesusta varmalla tavalla. Ja yleensä aina poikkeuksetta silloin annan tunnustuksen rohkaisun tähden. Mutta tuon saajan pitää olla nöyrä, ja ei omia sitä tunnustusta, vaan murtua Herran edessä kiitollisuuden tähden.

En yleensä kiitä lihallista ihmistä, lihallisista teoista. En jaa kiitoksia kuin arvokaita seteleitä, kuin arvottomina päivittäistarvikkeina. En ruoki lihalista mieltä, joka ahmii oman kunnian tyydytykseksi tunnustuksia ja kiitoksia. En siis jaa kiitosta lihalle. En tyydytä kenenkään lihallista vaadetta tai himoa. Kiitos on lajhaa, arvokasta ja Pyhää.

Mikäli joku vaatii kiitosta, niin en voi todellakaan silloin antaa kiitosta. Sillä kiitos on uhri. Sitä ei voi pakottaa, ja hallita. Kiitos on suloinen ja vilpitön anti. Sitä ei voi ja saa väheksyä. Kiitos nousee sydämestä asti. Kiitos koskettaa aina sisintä, kun kiitos on lähtenyt sisimmästä. Kiitos koskettaa sydäntä ja sisintä.

Kiitos liikuttaa ja murtaa. Sitä ei voi väärentää. Tekokiitos on vain naamiota. Hengellinen ihminen erottaa aidon - epäaidosta. Jumala rakastaa, ja Hän halajaa kuulla ihanaa sointua ihmisen sisimmästä Hänen puoleensa. Ylistystä palvontaa ja Kiitosta. Hänen uhrinsa on Jeshua, oma rakas poikansa, niin siis henkilökohtainen kiitos uhrimme on kiitollisuus ja oma antautuneisuutemme Hänelle.

Jeshua ei vaadi meiltä kiitosta. Mutta Hän odottaa kuuliaisuutta. Kun uskova kiittää Häntä, se on lahja Hänelle. Se kiitos koskettaa ja liikuttaa Häntä. Aivan samoin, meidän kuuluu liikuttua saatuamme tunnustuksen. Oih, miten rakastan Jeesusta. Voi kuinka Häntä rakastan.... Olkaamme Kristuksen kaltaisia... olkaamme Hän tuoksuansa täynnä... oi Jeshua.. mi amor..

Koen että kuinka tärkeää on seurata Jeesuksen esimerkkiä, noudattaa Hänen tahtoaan, julistustaan ja toimintamalliaan sekä Jumalanyhteyttään. Hän kun voisi olla esikuva ja niin palvottu, että jokainen tavoittelisi sitä yhteyttä Taivaan Isään, mikä myös Hänellä oli. Kun vain moni uhraisi itseään hivenen enemmän Hänen tähtensä. Paastoaisi ja seurustelisi Isän Jumalan kanssa. Antautuisi Hänelle. Ja antaisi kaikeni raueta, mikä on omaa itseä ja vastakkain Hänen absolyyttistä Pyhyyttänsä vastaan.

 

Perjantai 17.02.2006

17:56:48

Pintaa syvemmältä Jumalan Sanaa ~ [ Room. 6 : 6 ]

Mietitäänpäs seuraavaa Raamatunkohtaa:

[ Room 6:6. tietäen tämän, että meidän vanha ihmisemme on Hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis kumottaisiin, emmekä me enää palvelisi syntiä ]

Mitä ajatuksia tämä herättää, millaisia visioita tulee mieleen. Sanat risti, vanha, synti ja ruumis. Mitä ne sanat sisältävät? Mitä tuo kohta puhuu sinulle? Tuleeko tuosta jakeesta mieleen myös vastakohdat? Vai synonyymit, jotka syventävät ja laajentavat sen ytimen sisältöä.

Kun on sana vanha, ehkä kentis mieleesi tulee sana uusi. Ja samalla niille sanoille tulee synonyymit. Tai sitten sanat jotka ovat yhtä negatiivisia tai posittiivisia kuin ovat nekin. Tai sitten uusi, mitä se toteuttaa. Mitä vanha toteuttaa?

Taas ruumis tuo vastakohtana mieleen Hengen. Ja kun miettii, niin Henki on elävä ja ikuinen, ruumis taas katoava. Eli niille löytyi parit. Minä mietin tälläset asiat salaman nopeasti. Kun luen kohdan, välittömästi kaikki nämä vastakohdat, synonyymit ja oheissanat tunkee mieleeni. Ja pysyn yhdestä jakeen lähtökohdasta kirjoittamaan pitkän tekstin. Koska yhdessä jakeessa on paljon sanoja, mutta vielä enemmään sanomattomia sanoja.

Mutta asiaan.

Tuo jae siis sanomaltaan vanha, tarkoittaa sellaista joka on mieltynyt vanhuuteen, ikään, pinnallisuuteen, ja taaksepäinkatseluun, ja on hyvin ruumiin omaista, katoavaista etsivää. Se on vanhuutta ja se hidastuttaa matkaa. Sitä tarkoittaa tämän jakeen vanha sana. Vanha on paikalla lilluva vesi jossa on runsaasti levää.

Ja vastakkain asetteluna on uusi, eli hengellinen, ikuinen, elävä, katsoo ikuisuuteen ja tulevaisuuteen, ei katso pinnallisuuteen, ei aikaa, ei materiaan, vaan uskoon. Sitä on uusi. Tämän jakeen sanomattomina sanoina. Uusi on raikas elävä ja pulppuava lähde.

Myöskin tuosta jakeesta löytyy sana synti. Synti ja vanha on yhteydessä toisiinsa. Ja vastaavasti Pyhyys ja uusi ovat toisiensa ystävyksiä. On mielenkiintotoista hieman raaskita uhrata aikaa ja antaa Jumalan Hengen monivalaista omaa Sanaansa. Yksi jae riittää kerralla, kun se tämän kaltaisella tavalla aukeaa esimerkiksi.

Nyt tästä voisi pitää ihan kunnon teemankin.Tämä on minun päivän tekstini. Ja valtavan aukeava sisällöltään. Ja tosi hyvä siksi jakaa sitä siksikin eteenpäin. Myös tapani tulkita Jumalan Sanaa, on erittäin monipuolinen ja suositeltava. En lue Raamattua rohmalokaupalla, vaan sen mukaan kuin saan ja tarvitsen.

Tässä raamatunjakeessa myös puhutaan rstiinnaulitsemisesta. Silläkin on sanomansa. Mutta sen taidan jättää tuonnemmaksi. Oikeastaan, parempi mikäli se voisi aueta jollekin teistä. Ja sen vastakkain asettu ja sen tuki- ja soveltuvuus-sanat.

Tuo jae on aivan käsittämättömän laaja sanomaltaan. Siinä on sisässä neljä kokonaisuutta. Jotka voi eritellä, ja yhteen liittää. Yhteenliittäessä, siitä tulisi todella laaja kirjoitus ja selitys kokonaisuus.

 

Sunnuntai 26.02.2006
23:06:32

Pohdintaa tulevasta pääsiäisestä ~ ikuinen pääsinpäivä pian saapuu

Pääsiäinen on ikuisuuden aukeamisen päivä. Silloin esirippu halkesi. Jumalan läsnäolo meni
Pyhäköstä pois ja esi-papillis tehtävät loppuivat maan päällisestä näkökulmasta käsin. Koska Kristus Jumalan uhrikaritsa tuli ylimmäiseksi papiksemme. Ylimmäksi uhriksemme. Hänet itse Jumala uhrasi edestämme. Meidän sielujemme peson edestä. Hän on kaikki. Hän on avoin lähde Jumaln rikkauksiin toteutuksiin ja suunnitelmiin. Hänen vertaistaan ei ole toista. Hän täytti kaiken! Hän riittää!

Hänen veri vuosi Golgatalla maahan.. siihen maahan mitä me tallomme ja olemme. Hän halajaa meitä omikseen. Hän sovitti maailman itsensä kanssa. Ei niin että Hänet kieltäisimme, vaan Hänestä täyttyisimme. Ja olisimme Hänen armollisuutensa vaikuttamia ja koskettamia - Pyhän Jumalan Hengen kanssa. Jumalan Henki on tuoksimirhamia...

Tallomme maata mihin vapahtajemme veri sulautui. Jumalan Pojan Pyhä veri sulautui. Ei edes adamin veri sulautuessa maan päälle voi olla niin aitoa, vaikka olikin Jumalan alkuperäinen ja muovaama luomus. Sillä ei syntinen luomus ja muoto ja veri ja sen perintö riitä. Jumala astui tykömme Poikansa luovuttaneena, Hänen Sanansa tuli maailmaan lihaksi. Ja Sana on katoamaton, mutta myös meissä oleva katoamaton perintö ja olemuksemme, voi omistautua kokonaan Hänen omakseen. Oiiih.. Jeshua...

Jumalan Sana on totuus. Koko Jumalan Sana on kokonaisuudessaan tosi aarre. Kaikki ne vanhan liiton uhrimenot ja säätämykset ja järjestykset on aivan verrannollisia, ja suunnattomia rinnastuksen lähteitä, uudenkin liiton sovitusuhrimme merkitykseen ja Jumalan näkökulmaan nähden. Kaikkeen löytyy syvällinen merkitys. Kaiken voi todellakin havainnollistaa Hengellisestä Jumalallisesta näkökulmasta käsin. Ne ei ole haudattuna ja salattuja siltä joka on Jumalan näkökulmaan varustettuna aktiivinen.

Ne alaisuudet on ja on, koska Jumala on muuttumaton. Ne täyttyi Kristuksessa, mutta nyt läheisemmässä merkityksessä palvelemme Häntä, koska Jumala tuli läheiseksi meille. Mitä Hän ei ennen ollut. Ei Lain alla, vaan Vapahtajan sovitustyön alaisena. Minä ylistän Pyhää Isää. Sillä Hän avaa oman Sanansa kuin jalokiven, hän sen kätköstään kaivaa esille... ja se hohtaa.. ja olen Hänen omansa.

Se mikä on ollut syvässä, se on aitoa. Ne salat ei ole symboolisia - vaan aitoja! Ne on löydettävissä sille joka niitä etsii! Se mikä on kauan ollut syvässä se todellakin hohtaa. Aito timantti ei kehity kuin syvyydessä. Piilossa täyteen aitouteensa...meren syvyydessä. Ja mitä pidempi on aikausi sen hohtavampi ja ihmeellisempi on sen jalous ja arvo. En puhu tässä itsestäni, vaan Jumalan Sanasta. Jumala on niin kiihkeä..

Tämä on todella laavaa... dynaamista Jumalan ylistystä.... ken koskettaa.. hän fuusioutuu.. muuttuu rakastavan Jumalan tuntemukseen...tunteakseen Hänen Pyhyytensä olemuksensa syvemmin. Tämä on katoavaa filosofiaa ja runoutta enemmän olevaa aarretta ja taidetta. Tämä taide on katoamatonta arvoitusta ja ylimmän Pyhän Luojan palvontaa ja ylistystä täynnänsä.

 

07:10:29

Juudaan Jalopeura Jeesus Kristus ~ (jalopeura = leijona)

1. Moos. 49:9 Juuda on nuori leijona; saaliilta olet, poikani, noussut. Hän on asettunut makaamaan, hän lepää kuin leijona, kuin naarasleijona-kuka uskaltaa häntä häiritä?

2Sam 17:10 jolla on sydän kuin leijonalla

Ilm. 5:5 Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä".

Jes. 31:4 Sillä näin on Herra minulle sanonut: Niinkuin leijona, nuori leijona, murisee saaliinsa ääressä, kun sitä vastaan hälytetään paimenten parvi, eikä peljästy heidän huutoansa, ei huoli heidän hälinästään, niin Herra Sebaot on astuva alas sotimaan Siionin vuorella ja sen kukkulalla.

Nah. 2:11 Missä on nyt leijonain tyyssija, nuorten jalopeurain syöntipaikka, jossa leijona käyskenteli, naarasleijona ja leijonanpentu, kenenkään peloittelematta?

Jaloa leijona voimaa kuvailtuna seuraavissa jakeissa:

Apt 17:16 Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia.

Matt 11:12 Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.

Aika raaka aihe, ehkä siihen paneudun toiste huolellisemmin.

Kirjoita kommentti - Muokkaa - Poista
00:55:57

Jumalan nimi ja tila on ~ MINÄ OLEN ( 2. Moos. 3:14:14 )

[ 2. Moos. 3:14:14. Jumala vastasi Moosekselle: Minä Olen se, joka Minä Olen. Ja Hän sanoi vielä: Sano israelilaisille näin: Minä Olen lähetti minut teidän luoksenne. ]

Minä olen - on vallitseva olotila, vakaa ja pysyvä, tai muuttumaton järkähtämätön persoona. ''Minä Olen'' - Jumalan nimenä on siis tätä tarkoittava muoto. Ei siten kuin minä olin tai minä muutun muuksi. Ihminen ei voi olla sellainen, 'minä olen' pysyvä persoonamuoto. Ihminen ei voi sanoa näin esimerkiksi: 'minä olen se mikä minä olen' Koska se on vale, paitsi jos ihminen on vainaa.

Ihmisen tarkoitus on tulla sellaiseksi kuin Jumala on. Ihminen saa sanoa omalla kohdallaan sanat muodossaan, 'minä olin' tai 'minä muutun'. Ihminen saattaa sanoa vasta taivaassa, kun kaikki on täytetty että 'minä olen'. Mutta niin kauan kuin on taipaleella, ei voi niin sanoa, ja siihen myöskään tyytyä. Kilvoitteleva uskova ei voi pysähtyä, ja olla paikoillaan. Elävästä uskosta - elävä uskova ei jää paikoilleen. Mutta kuollut usko ja uskova ei liiku, vaan on.

Jumala on elävä persoona - ''Minä Olen''. Mutta uskova joka on paikoillaan, aloillaan siinä 'minä olen' - tilassa, se ei kasva ja muutu, sellainen ei valvo, sille itse asiassa kaikki on vaan unta ja samantekevää. Se ei kehity, se on kuollut ja ytimetön kuori. Sillä on vaan nimi, mutta ei tunnistusta sisällään elämästä, joka muuttaa ja kehittää ja kasvattaa. Sellaisessa ei ole rankaa.

Minä olen jotakin mieltä. Noin voi ilmaista. Mutta toisena päivänä olenkin toista mieltä. Silloin minä olin. Ja se hajosi ja katosi. Uusi on sijaan tullut. Vai onko? Ehkä joku pitää kiinni sanoistaan, eikä Jumalasta. Tulisi aina pysähtyä miettimään sanojen merkitystä, mitä sanoo, tarkoittaa ja kirjoittaa.

Toisekseen en ole se mikä olen. En ajattele mitä olen. Ajattelen mitä on Jumala, joka on MINÄ OLEN. On syntiä kiinnittää ylenmääräisesti huomioita luotuun. On Jumalan tahto että Luotu, katsoo ja luottaa omaan Luojaansa. Luotu on Luojan luoma. Hänen yhteyteensä luotu ja tarkoitettu. Ei katsomaan ja ihailemaan itseä itsessään, vaan jos jotakin itsessä on ihailtavaa, se on Jumalan Kunniaa. Ja Hänen kiitos siitäkin olkoon.

Ihminen Luotuna saa, antaa kunnian Luojalle kaikessa merkityksessä. Ihminen luotuna taideteoksena voi koroittaa Jumalan luomistyötä Hänen nöyryydessään ja Hänen koroituksekseen. Amen!

Room 6:11 Samoin tekin ajatelkaa olevanne kuolleita synnille, mutta Jumalalle eläviä Messiaassa Yeshuassa, meidän Herrassamme.

Heb 12:2 kiinnittäen katseemme uskon alkajaan ja täyttäjään, Yeshuaan, joka Hänelle tarjolla olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
!!!

Tämä seuraava jae on erityisesti jokaisen sielun syytä omaksua:

Kol 3:2 Kiinnittäkää ajatuksenne siihen mitä on ylhäällä, ei siihen mitä on maan päällä.

( 2Ms 31:3 Minä Olen täyttänyt hänet Jumalan Hengellä, taidollisuudella,
ymmärryksellä, tiedolla ja kaikenlaisella kätevyydellä )

 

Lauantai 25.02.2006
22:51:42

Mielen muuttuminen & fuusioituminen uudeksi ~ Jumalan vaikutuksesta

( Fuusioituminen = sulautumista & yhtymistä yhteen organismiin, organisaatioon, mieleen)

Olen tullut mielenmuutokseen viimeisten aikojen kuluessa. Monet aiemmin kirjoittamani ei päde minuun enää. Niitä sanoja ei voisi enää tunkea minuun mieleni sisääni. En enää kykene niitä omaksumaan ja samaistumaan niihin. Muutun koko aika mieleltäni, Jumalan vaikutuksesta. En halua että seuraavien aikojen kuluessa, ole näin köyhästi ajatteleva ja tunteva, myöskään kokeva kuin tänä hetkenä.

Mutta myöskään en halua että minua muuttaa maailma. Vaan muuttajani on Jumala, ja Jumalan Pyhä Sana, ja Jumalan Henki tekee sen työn minussa.

Kuinka on sinun laitasi?
Millaiseksi sinä muutut?
Kuka sinua muovaa ja muokkaa?
Mikä on sinun esikuvasi?
Oletko myös itsellesi rehellinen, sanoessasi sen?
Onko se pysyvä muutos?
Mikä sinussa muuttuu itseasiassa?
Millainen sinä haluat olla?

Ole rehellinen itsellesi!

Omaksumisen kautta tulee mielen muutos, mitä sitten omaksutkin - olet sitä.

Haluatko että oma pääomasi muuttuu ja kehittyy?
Haluatko että uskosi muuttuu, syvenee ja kehittyy?

Pysyvä muutos tapahtuu vasta kun hiljenee tälle maailmalle. On neutraalinen maailmalle, lakkaa siis imuroimasta ja omaksumasta maailmallisia asioita itseensä.

Haluatko olla liitossa maailman kanssa - vai Jumalan kanssa?
Haluatko tuntea Jumalan vai itsesi, enemmän kuin muuta?
Mitä sinä rakastat ja palvot, mille suot huomiotasi ja aikaasi?

Pyydän - ole rehellinen itsellesi ja Jumalalle!

Mitä se voi ollakaan sinun elämässäsi, kun todella pääset lähelle Jeesusta kokemaan Hänen rakkauttaan ja yhteyttään, eli samaistua Häneen. Nämä ei ole vain sanoja, ne ovat avaimia, taivaallisia avaimia, joita sinun olisi hyvä sovittaa itseesi, ehkä lukkosi kaipaa sulaa, ehkä lukkosi kaipaa puhdistumista ja uusimista. Mitä voisit ollakaan, kun asettaisit koko elämäsi Jeesuksen harteille, ja antaisit Hänen ohjata ja kasvattaa sinua.

Voit olla hyvin tärkeä ihminen Jumalan tarkoituksessa ja palveluksessa!

Eikö liika itseensä katselu ole henkilöpalvontaa? Liika paapominen ja hemmottelu on nimittäin syntiä. Mikä on liikaa? Eikö ole niin että on syntiä ylenmääräisesti paapoa kehoa ja aisteja nautinnoin. Raamattu sanoo, että olisi parempi tyytyä alhaisiin oloihin. Näin Apostoli Paavali sovelsi sitä omaan elämäänsä, siis kuritti ja alisti jopa ruumistaan, että myös opettaessaan, kestäsi ne sanat koetuksenkin edessä, eikä olisi valehtelija.

Raamattu antaa sen kuvan, että saa nauttia luonnon suomista antimista, mutta oikeastaan se ei hyödytä mitään. Noo, mitäpä tässä ei mitään- tyhjyyttä kiinnostaisi ja hyödyttäisi paapoa. Mikäli se nimittäin nousee elämän tärkeimmäksi asiaksi ja merkityksesti, se on syntiä. Itse en ainakaan koskaan halua jäädä ennalleni, toisin sanoen siis takapakkia maailmalliseen puoleen ottaa. Eli siis en tahdo, minäkään joka kirjoitan tai puhun näin, olla kaksimielinen.

Oi Jeesus rakkaani...

[ Luuk 9:62 Mutta Yeshua sanoi hänelle: Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan. ]

[ 1Ms 19:26 Ja Lootin vaimo, joka tuli hänen perässään, katsoi taaksensa, ja niin hän muuttui suolapatsaaksi. ]

 

Torstai 23.02.2006 15:03:55

Älä yritä ymmärtää kaikkea, vaan usko ainoastaan..

Ei kaikkea tarvitse ymmärtää, ei kaikkea tarvitse selittää. Vain uskoa, se riittää... uskoa se mikä on totta. Ymmärrys on oma rikkaus. Se on hitaasti kehittyvä piirre... anna sen kehittyä rauhassa. Se on Jumalan Hengen työ. Usko ainoastaan..

 

Sunnuntai 05.03.2006

16:02:36

Jumalan Hengessä vai eksytyksen hengessä ~ Raamatun linja tästä asiasta

[ 1Joh 4:2 Tästä Jumalan Henki tunnistetaan: jokainen henki, joka tunnustaa Yeshuan olevan lihaksi tullut Messias, on Jumalasta ]

[ Luuk 8:28 Kun hän näki Yeshuan, parkaisi hän ja lankesi maahan hänen eteensä ja huusi suurella äänellä: Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Yeshua, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä rukoilen sinua: älä minua vaivaa. ]

[ Luuk 4:34 Voi, mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Yeshua Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä. ]

Näin erään lauseen tänään, ja se välittömästi sai ajatukseni raksuttamaan, ja siitä nuo jakeet tämän alustukseksi tähän alkuun asettelin. Ajatus mitä ajattelin sitten oli lähinnäkin sellainen, että ei voi todelekaan olla niin sinisilmäinen että olettaa että jokainen joka sanoo Herra Herra on Jumalan Hengestä syntynyt ja osallinen Jumalan lasten ja perillisten vanhurskauteen.

Nykyään on se tapa, että riittää kun vaan myönnetään, että uskotaan että Jeesus on ollut, ja on taivaassa, ja me alhaalla. Ja kaikki on vaan arvoitusta, että mitään yhteyttä ei voi olla ihmisen ja Jumalan Pojan välillä. Uskotaan ja kuvitellaan että kaikki ihmeet ja voimat on vaan aivojen kemiallisia häiriöitä, ja tieteellisesti selitettäviä. Uskotaan ja oletetaan myös että Raamatun ajan voimalliset teotkin oli vertauskuvallisia tai jotain kroniikkaa.

Näin ei ole! Myös uskotaan, että mikään ei synny Hengestä, eli aine ei voi olla Jumalasta syntynyt, vaan sekin jostakin hiukkasesta lähtenyt kasvamaan ja kehittymään ja siitä miljoonasosatuhannes- osatriljoonasosamillisalamaosakokoisesta olemattomasta- hiukkasatomista on sitten tämä maailma koostunut. Kaikki on paholaisen valhetta. Se tietää että on Jumala joka on Luoja, se tietää että on Jumalan Poika Jeesus, se tietää että on Jumalan Henki ja Voima. Se on itsekin luotu kauan sitten. Se tietää kaiken, mutta ei Jumalan saloja. Se tuntee Raamatun kannesta kanteen. Mutta sillä ei ole Jumalan Voimaa, se on valheen isä ja petturi.

Kun joku sanoo että Jeesus on Herra, niin tottahan se onkin. Mutta voiko tämä ihminen sanoa, että Jeesus on minun Herrani? Oikeastaan, Parempi lisätä lisätä varmuudeksi Jeesus Kristus, Jumalan Poika on minun Herrani ja vapahtajani. Mitä perusteellisempi tunnustus, sen parempi. Toki pahat henget tuntee Jeesuksen todella tarkalleen ja kyllä vapisevatkin. Mutta miten erottaa Jumalan Henki ja paha henki, ja saada paha vapisemaan ja horjumaan? Siten tietenkin että on täynnä itse Jumalan Henkeä.

Mutta kun ihminen sanoo että, Jeesus on Herrani, niin onko se myös tosi, vai valhe? Onko Herra Jeesus todella kaikki Hänelle? Onko Jeesuksella kaikki valta, onko Jeesus ensimmäinen, onko Hänen etsiminen ja tunteminen ensimmäinen tavoite? Kyllä näin pitäisi olla, silloin kun Herra on pää. Mikäli ihminen sanoo ja tekee toista, ihminen valehtelee. Silloin sydän ja sanat eivät löydä yhtymäkohtaa. Parempi olla vaiti ja kuulla, kuin valehdella!

Jumalan Henki tutkii kaiken, sillä Jumalan Henki on Kristuksen Henki. Ja Hänessä on Valkeus ja Valta ja Pyhyys. Mutta jos ei vaella valossa eli Jumalan Pyhässä Hengessä, kuinka voi olla Voimaa ja Valoa, että voi paljastaa pahan? Kuinka voi erottaa, mikäli ei tunne Jumalan Sanaa, siis todella tunne - olla sitä mitä syö? Paha on pimeyttä ja se vapisee - valkeuden edessä. Paha on valhetta ja se vapisee - totuuden edessä. Paha on epäpyhää - se vapisee Pyhyyden edessä. Paholaisella ei ole aktoritääristä otetta ja oikeutta Jumalan omaan, koska Pyhitetty on Jumalan omaisuutta, ellei uskova sitten valitse nauttia paholaisen menuista, ja tule osalliseksi pahaan.

* * * 06.03.06 * * *

Jatketaampa tätä aihetta. Aloittamani ensimmäinen jae on osa Jumalan Sanan kokonaisuutta. Monet ottavat yhden jakeen ja määrittelevät kaiken sen varaan, ottamatta huomioon, että se on ainoastaan yksi liite Jumalan Sanan jaksoa ja kokonaisuutta. Tässä on tämä Raamatun jakeiden kokonaisuus, mikä sisältää tämän kirjoituksen avaus jakeen, että me todella ymmärrämme, että totuus ja tarkoitus on kokonaisuudesta kiinni, eikä ainoastaan yhdestä jakeesta.

* * *

[ 1Joh 4:1-3. Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta sillä paljon vääriä profeettoja on lähtenyt maailmaan.Tästä Jumalan Henki tunnistetaan: jokainen henki, joka tunnustaa Yeshuan olevan lihaksi tullut Messias, on Jumalasta mutta yksikään henki, joka ei tunnusta Yeshuan olevan lihaksi tullut Messias, ei ole Jumalasta vaan tämä on valhemessiaan henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja nyt se onkin jo maailmassa. ]

Ensiksikin tässä neuvotaan koettelemaan henget. Ja karsitaan heti pois, ne jotka eivät tunnusta Jeesusta Herraksi ja Jumalan Pojaksi, joka tuli alas, ja nousi ylös sekä nyt hallitsee.
Mutta ei tässä ole vielä kaikki. Voimme vielä huolellisemmin seuloa kuka on Kristuksessa, siis Hänen seuraaja. Mainitsen että maailmallisuus ja jumalattomuus, ei ole Herrasta, vaan sen herra on ilmavallan hallitsija, Raamattu mainitsee tämänkin asian. Joten kuka on pimeydessä se on eksyksissä.

* * *

[ 1Joh 4:4-6. Te olette Jumalasta, lapsukaiset, ja olette voittaneet heidät, sillä Hän joka teissä on, on suurempi kuin se joka on maailmassa. He ovat maailmasta: sen vuoksi he puhuvat maailmasta, ja maailma kuuntelee heitä. Mutta me olemme Jumalasta: joka tuntee Jumalan, se kuuntelee meitä mutta joka ei ole Jumalasta, se ei kuuntele meitä. Tästä me tunnemme totuuden Hengen ja eksytyksen hengen. ]

Tässä jae pätkässä todetaankin että Jumalan Henki on suurempi, kuin se mikä on maailman henki. Jumalan Hengestä syntynyt ja täyttynyt puhuu Jumalasta, ja Jumala on kaikki kaikessa, eli joka elämän kaikilla osa-alueilla on Hänen vaikutuksensa, motiivina elää Hänelle, ja olla Hänelle otollinen joka aika. Joka on Jumalan Hengessä, se ihminen rakastaa ja haluaa kuulla Jumalan Sanaa. Se ei pelkää ja karta totuutta. Vaan antaa Jumalan Sanan määrittää itsensä.

Se ihminen ei mene piiloon, manipulaatioon, selitelmiin. Se ihminen kunnioittaa Jumalan Sanan auktoriteettiä, ja myös niitä jotka ovat Jumalan valtakunnan työntekijöitä, tavalla ja mittakaavassa kuin tahansa. Jumala on kuitenkin kouluttaja ja työnantaja. Mitäpä sitä napista ja kritisoida. Viimeinen lause on tämän kaiken ratkaisu. Eli se joka kuuntelee ja se joka ei kuuntele. Kuuntelu on kuuliaisuutta, sisäistämistä ja Herran pelkoa.

Näin ollen mikäli olisi vain tuo ensimmäinen jae, eikä tätä runkoa tässä ympärillä, ei olisi ihmekään että tulisi vääriä tulkintoja. Ja kaikki mikä on väärää, se on sokeutta ja ja johtaa siihen että Sana on riittämätön rakannusaine, ja elävästä uskosta tulee laimea voimaton usko. Jumalan Sanaa on todella tutkittava. Tosin joskus ja useinkin yksikin jae on timantti tai helmi. Mutta opetuskirjeissä on moni jae osa suurempaa ja rakentavampaa kokonaisuutta.

Veikkaampa että Apostoli Paavali ei numeroinut jakeita ja pätkitellyt niitä, kuten arvelen että niin ei muuallakaan noudatettu. Silloin ei ollut lienee jakeita, sillä tavalla kuin tässä ajassa on käytäntönä. Näin veikkaisin. Eli Jumalan Sanaa on viipaloitu, jotta sitä olisi helpompi syödä. Tosin itsekin katkelmoin kirjoituksiani. Mutta en tapaa tehdä niin kesken tärkeän kirjoitelman. Vaan pyrin aiheen saattamaan samaan katkelmaan sisään. Ja kun hieman siirryn eteenpäin, tai ytimestä pois, silloin voin aloittaa uuden katkelman.

Joten jospa opetuskirjeissä lukisimme asiakokonaisuuksia, eikä vain yhtä jaetta, ellei se ole aivan itselle erityisen siunaava ja puhutteleva. Syökäämme koko Jumalan Leipä sellaisenaan. Ei nirsoillen, vaan miettien sitä ja sisällyttäen sitä omaan elämään ja omaan olevaisuuteen. Minun olevaisuus on elävä sielu, elävä henki minussa ja myös tämä elävä keho. Sitä on minulle olevaisuus.

* * *

Mitäpä tarkoittaa "he ovat maailmasta" sekä "mutta me olemme Jumalasta" ?
Tässä alla lisäperustelu 1.Joh 4:5 jakeessa esitettyyn toteamukseen:

[ Room 8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta jos jollakin ei ole Messiaan Henkeä, niin tämä ei ole Hänen omansa. ]

[ 1Joh 5:18 Me tiedämme että yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, vaan Jumalasta syntynyt huolehtii itsestään, eikä pahuus saa otetta hänestä. ]

* * *

Mitenkä sitten huolehtia itsestä, tässä muutamia vastauksia kysymykseen, mitä on syytä välttää:

[ 2Tim 2:23 Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyitä, tietäen että ne synnyttävät riitoja ]

[ 2Tim 3:5 heillä on [Jumalan] kunniallisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman vältä tällaisten seuraa. ]

[ Titus 3:9 Mutta vältä typeriä kiistakysymyksiä ja sukuluetteloita, sekä väittelyitä ja riitoja Laista sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia. ]

[ Apt 15:29 että kartatte avioliiton ulkopuolisia suhteita. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. ]

[ Pt1 1:14 Niin kuin kuuliaisuuden lapset, älkää mukautuko niihin himoihin, joissa te ennen tietämättömydessänne olitte ]

* * *

Mitenkä sitten huolehtia itsestä, tässä muutamia vastauksia kysymykseen, mitä on syytä harrastaa:

[ 1Kor 2:15 Hengellinen sen sijaan tutkii kaiken. ]

[ Room 6:12 Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette sille kuuliaisia sen himoissa ]

[ Room 10:17 Usko tulee siis kuuliaisuudesta, ja kuuliaisuus tulee Jumalan sanan kautta. ]

[ Pt1 1:22 Pyhittäkää sielunne totuuden kuuliaisuudessa, Hengen kautta, vilpittömään veljesrakkauteen, ja rakastakaa toisianne päättäväisesti puhtaasta sydämestä ]

 

Lauantai 04.03.2006
16:32:08

Suurin on Rakkaus ~ 1. Kor. 13

[ 1 Kor. 13:1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, minä olisin vain kaikuva vaskisoitin tai kilisevä helistin.
2. Ja vaikka minulla olisi profetoiminen ja tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, siirtääkseni jopa vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, niin minä en olisi mitään.
3. Ja vaikka minä antaisin hyväntekeväisyyteen kaiken omaisuuteni, ja vaikka luovuttaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, se ei hyödyttäisi minua lainkaan.
4. Rakkaus on kärsivällinen ja lempeä, rakkaus ei kadehdi, rakkaus ei kerskaa, ei ylpisty,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele [kärsimäänsä] pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa
7. kaiken se peittää, kaiken se uskoo, kaiken se toivoo, kaiken se kestää.
8. Rakkaus ei koskaan häviä mutta profetoiminen katoaa, niin myös kielet loppuvat, ja tieto katoaa.
9. Me tiedämme vain osittain, ja me profetoimme vain puutteellisesti,
10. mutta kun tulee se mikä on täydellistä, silloin katoaa se mikä on vajavaista.
11. Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli sellainen mieli kuin lapsella, ja minä ajattelin kuin lapsi. Mutta kun minusta tuli mies, jätin taakseni sen mikä kuuluu lapselle.
12. Nyt me nimittäin näemme kuin [samean] kuvastimen kautta, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin. Nyt minä tiedän vain osittain, mutta silloin tulen tietämään täydellisesti, niin kuin myös minut tunnetaan täydellisesti.
13. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme mutta suurin näistä on rakkaus. ]

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Kirjoita kommentti - Muokkaa - Poista
06:01:33

Tunteet & järki ~ viholliset toisilleen vai kumppanukset ?

-Tunteet arvaamattomat, järki laskelmoiva.
-Tunteet kuumat, järki kylmä.
-Tunteet optimistiset, järki pessimistinen.
-Tunteet riesa, järki luotettava.
-Tunteet unelmoi, järki realisoi.
-Tunteet joustaa, järki pingoittaa.
-Tunteet leimuaa, järki pimentää.
-Tunteet ovat pehmeät, järki on kova.
-Tunteet sotkee, järki selvittelee.
-Tunteet räjähtää, järki tyynentää.
-Tunteet tulvii, järki tilkitsee.
-Tunteet parantaa, järki särkee.
-Tunteet syvällä, järki pinnalla.
-Tunteet houkuttaa, järki karkoittaa.
-Tunteet lahjoittaa, järki kaupankäy.
-Tunteet anteliaat, järki säästäväinen.
-Tunteet pilvessä, järki maassa.
-Tunteet melankoliaa, järki flegmaattinen
-Tunteet sangviinit, järki koleriaa.
-Tunteet takertuvat, järki itsenäinen.
-Tunteet heikkoutta, järki vahvuutta.
-Tunteet himoitsee, järki kontrolloi.
-Tunteet rikkoutuvat, järki kuittaa.
-Tunteet armahtavat, järki edellyttää.
-Tunteet häilyvät, järki kestää.
-Tunteet hillittömät, järki hillitty.
-Tunteet elämykselliset, järki kunnianhimoinen.
-Tunteet varpaisillaan, järki koko painollaan.
-Tunteet impulssiivit, järki kärsivällinen.
-Tunteet surkuttelee, järki rohkaisee.
-Tunteet solmussa, järki ne purkaa.

Miten nämä ääripäät voi sitten yhdessä toimia?
Nähdäkseni niin että järki selvittää sotkut, analysoimalla,
selittämällä, arvioimalla, katumalla.

No voiko järki olla hienotunteinen - kyllä voi!
Kun se likoaa tunteissa, se on taipuisa ja
avarakatseinen, se huomioi syvälliset näkökulmat
huomioon ottaen asiat, ja osaa selittää ne erittäin
kauniilla sävytyksellä eritellen.

No, voiko järki olla muuta kuin kylmä, laskelmoiva ja kova?
Ei liene sellaisenaan. Mutta ne piirteet on sen perus dynamiikka.

No, voiko tunteet olla kovat, kylmät ja säälimättömät?
Kyllä, mikäli ihminen on katkeroitunut vihansa päivinä.

Mikä onkaan hirveämpää kuin ihminen, jossa on tunnemaailma
hapokkaan kova ja myrkykäs ja lisänä täräksen lyijyinen järki?

Mutta mikä onkaan ihminen, jolla on tunnemaailma täynnä
Jumala Pojan jaloutta ja järki ojentuva Kristuksen mukaiseen nöyryyteen.

No, mikäli ihminen tekee pahaa tunneimpulssilla jollekin,
silloinhan on vastuu järjen avulla se perustella, siis huolehtia,
että toinen joka joutuu sen alle, ei tuhoudu, vaan käsittää
syyn miksi on mitäkin. Ja ymmärtää, ja myös hyötyy siitä.

No, mutta jos tekee järkiperusteella pahaa jollekin,
millä se ihminen voi perustella ja kumota sen?
Tunteillako, millä? Tätä ihmet