Tarvitsemme pyhityspuheita, pyhitysoppia, pyhitykseen liittyviä neuvoja. Minua suorastaan masentaa ja ärsyttää sellainen asia, että sivuutetaan meidän osuutemme uskonelämässä ja suhteessamme Jumalaan, haastaa toisia ja itseämme pyhittymään ja erottautumaan maailmasta ja tavoittelemaan Jumalaa elämäämme. Olemme aivan liian penseitä uskovia! Minäkin olen, liian laiska muuttuakseni velä enemmän Luojan tarkoittamaksi ja Häntä muistuttavaksi. Meidän siis todella tulee ottaa itseämme kiinni ns. niskasta ja asettaa itsemme kuuliaisuuteen ja Jumalan edessä aitoon nöyryyteen.

Olen liikaa lukenut vain armosta ja rakkaudesta, se on liian yksipuolista. Meidänkin pitää tehdä jotain. Meidänkin pitää antaa Jumalalle itsemme. Ei niin että Hän antaa, vaan että me annamme itsemme ja elämämme Hänelle. Meidän siis tulee pyhittäytyä. Tulee antaa itsemme Hänen muokattavakseen, erottautua Hänelle. Irtautua siitä mikä ei kuulu pyhän ihmisen elämään. Meidän olisi hyvä harjoittaa rukousta, todistamista, sanan tutkimista ja paastoa. Meidän olisi hyvä myös luopua mässäilystä, maailmallisesta imagosta, maailmallisten juonien seuraamisesta, uskon asioiden salaamisesta ja häpeämisestä.

Kun erottautuu Jumalalle, niin se on pyhitystä, ja tarkoittaa sitä että on jostakin tullut irroitetuksi. Jumala ei muuta meitä vasten tahtoamme ja väkisin. Mutta Hän tahtoo muuttaa meitä. Hän haluaa niin. Mutta se ei ole automaattista. Jo riittää se että aina vaan Jumala antaa ja antaa ja antaa... Hän tekee ja me määräämme Häntä... me elämme kuin mitkäkin penikat, emmekä itse tahto mitään tehdä omasta puolesta. Meillä on kutsu seurata Jeshuaa Messiasta. Meidät on kutsuttu. Ei pakotettu. Kuka ottaa kutsun vastaan, ja antaa itsensä Jumalalle. Kuka haluaa pyhittäytyä?

Tällä pyhittäytymisellä ei ole sen asian kanssa nyt yhteistä liitäntää, että pelastumme ja olemme pyhiä sen perusteella. Ei, pyhittäytyminen on harkinnallista ja sitoutuvaa. Se ei tapahdu ilman valintaa ja ilman Häneen sitoutumista. Pyhittäytyminen tapahtuu vapaasta tahdostamme, Jumalan ehdoilla, ei omilla. Henkilökohtaisen uskon elämän tarkoitus on pyhittäytyä. Jeshua itse saarnasi pyhitysoppia, kuten Paavali myös. Jeshua sanoi, että olkaa pyhät ja nuhteettomat, kuten teidän Taivaallinen Isänne on Pyhä.

Siis me emme tule automaattisesti sellaisiksi. Vaan se on sitä, että pysyy Hänessä erottautuneena maailmallisista epäpyhistä asioista. Armo on tietenkin olemassa, meidän rikkomuksiamme tähden olemassa, joita teemme esim. pelon, vahingon, ymmärtämättömyyden tai heikkouden tähden. Mutta jos tahallemme teemme syntiä, ei ole enää uhria meidän edestämme. Tässä pieni puhe. Voi olla että kirjoitan lisää tästä, kun sitä mietiskelen ja se riippuu tietenkin, siitä miten te ajattelette ja niistä ajatuksista mitä kirjoitatte tänne.