[ Ylistyslaulut (psalmit). 84: 2. Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Taivaan Sotajoukkojen Luoja!
3. Minun sieluni ikävöi ja kaipaa Luojan esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti.
4. Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Taivaan Sotajoukkojen Luoja, minun kuninkaani ja minun Jumalani.
5. Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati.
6. Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat!
7. Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteiden maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla.
8. He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa.
10. Jumala, meidän kilpemme, käännä katseesi, katso voideltusi kasvoja.
11. Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla — mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun pahantekijöiden majoissa.
12. Sillä Luoja Jumala on aurinko ja kilpi — Luoja antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.
13. Taivaan Sotajoukkojen Luoja, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa! ]

En tiedä mistä johtuu, mutta on ollut taivas niin kovasti minun mielessäni tänään ja silloin tällöin viime aikoina, silloin olen hyvin paljon kokenut sinne kaipausta sisimmässäni. Taivas on minun kotimaani. Ei tämä maailma. Minä kuulun sinne. Minun Luojani on siellä ja minun Herrani on siellä. Minun aarteeni on siellä.

Voi olla että kun on suuresti orpo olo, silloin menen Jeesuksen luokse ja antaudun vaan Hänelle, ihan sellaisenaan. Ja Hän rakastaa minua ja käyttää ja täyttää minua. On se hyvä että tälläisiäkin hetkiä tulee elämään. Elämää suurempi merkitys on iankaikkisuus ja hengelllisyys sekä sisäinen Jumalan tunteminen. Hänen kanssa oleminen. Hänen edessään eläminen. Hänen tavoittelunsa, jopa itsensä ja aikansa puntariin asettaen kokonaan täydellä painolla antautuen koko aikaisesti Hänelle.

Olen hukuttautunut vain Jeesukseen. Muulla ei ole väliä. Hän pitää huolen minusta. Hänessä on minun turvani ja elämäni. Hänen ulkopuolellaan on vain pahuus, kylmyys, turvattomuus ym.. Mutta Hän on minun paimeni. Ja minä olen Hänen rakas lampaansa. Ja minä en halua murehduttaa Häntä. Kun on murhe, niin painaudun Hänen lähelle. Niin Hän lohduttaa. Kun on syyllinen olo, niin menen Hänen tykönsä silloinkin. Ja tiedän että Hän näkee minut läpikotaisin ja antaa heti anteeksi, nähdessään sydämeni avoimuuden ja ehdottomuuden.

Taivas on aina ajankohtainen, se halu ja kaipaus on meissä, se haluaa ja kaipaa kotiin. Tämän vaikuttaa Jumalan Henki. Taivaassa on rauha ja rakkaus. Siellä ei ole nälkää, ei kylmyyttä, ei yksinäisyyttä. Siellä saa olla ihan vapaa kaikesta mahdollisesti, mistä kuvitella saattaa ja enemmästäkin. Taivas on Pyhä paikka ja Jumalan lasten Valtakunta. Ja Jumalan lapseus on vilpittömyyttä ja puhtautta.

Onko sinulla koti-ikävä sinne? Vai oletko täällä ajassa kuin kotonasi? Onko sinulla juuret syvästi tässä maassa, vai oletko uskonkalliolla, ja seisot siinä hämilläsi ja hämmästellen, mutta kuitenkin uskossa varmana, vaikka usein uskossa olo pelottaa, sillä se kun ei ole ihmistekoista, vaan ihmettä ja yliluonnollisuutta. Niin, silloin kannattaja on Herra, ei kukaan muu, ja Hän on myös hoitaja ja sadettaja.

Kaipaatko kotia? Kaipaatko sinä puhtautta ja pyhyyttä? Kaipaatko sinä olemuksesi lunastamista täydellisyyteen? Kaipaatko lapseutta? Kaipaatko viattomuutta ja tahrattomuutta? Haluatko herpaannuttaa kuormiasi? Menen silloin Jeesuksen luokse. Hän on aina sinua vastassa. Kerro Hänelle kaikki, näytä Hänelle kaikki. Sano Hänelle kaikki. Anna Hänelle kaikki. Älä pidätä mitään Häneltä. Silloin Hän antaa tuntea itsensä läheisesti, kun uskallat luottaa Hänelle koko itsesi.

Kuljen jatkuvassa Jumalan johdatuksessa. Huomaan että kaikki mitä teen menee nappiin, kuin palat kohdalleen puzzlessa, silloin kun vaellan Jeesuksen kanssa. Herra aloittaa jonkun asian virittämällä minussa tietyn näyn. Ja sitten toteutan sen, ja sekin on ihmettä, miten se menee, eri tavoin kuin itse ennalta kuvittelin.

Sitten seuraavaksi se asia työstää minussa jotakin. En itse varsinaisesti työstä, vaan mieleni ohjautuu tiettyyn suuntaan, ja kaikki noudattaa sitä linjaa, ja sanon sitä johdatuksessa olemiseksi ja puhumiseksi, toimimiseksi ja kirjoittamiseksi. Tämä vuorokausi on ollut ihme, Herran puolelta. Se miten Hän on jälleen johdattanut ja yllättänyt.

Silloin kun omat kädet on tyhjät, Hän tarttuu niihin ja täyttää ne, silloin ne on otolliset Hänelle. Silloin kun on orpo olo, Hän kysyy saada tulla lähelle, ja Hän tulee ja on lähellä. Silloin kun on voimaton ja väsynyt edes nukkuakseen, Hän virvoittaa, ja käyttää heikkoutta edelleen omaksi kunniaksi. Ja tämäkin on suurta ihmettä.

Kun on todella läheinen Hänelle, voi tehdä sitoumus-sopimuksia Hänen kanssaan, oikeastaan Taivaallisen Isän kanssa ne teen. Todellakin, olen niitä tehnyt monia, ja Hän on ollut aina uskollinen ja tehnyt oman osuuden, mutta en ole itse aina jaksanut olla luja päätöksissäni ja lupauksissani. Mutta saan nousta, ja jatkaa ja unohtaa sen heikkouden, mikä on kompastus.

Isä arvostaa minua. Hän arvostaa minun sanojani. Hän ottaa minut tosissaan ja sanani. Ja minä otan Hänet tosissaan, sillä Hän on Pyhä. Hän haluaa kommunikoida oman lapsensa kanssa. Hän haluaa auttaa ja tukea. Hän arvostaa kuuliaisuutta ja yritteliäisyyttä. Ja Hän on aina uskollinen kaikille Sanoillensa. Jeesus sanoi Raamatussa, olkaa täydelliset, kuten teidän Taivaallinen Isäkin on täydellinen.

Tämä on omakohtaista kokemusta suhteestani Luojaan ja Mestariini Jeesukseen. Joka on Pyhä Karitsa. Ihana Jeshuani. Rakastan Häntä ja rakastan Taivaan Isää ja Pyhää Henkeä ja olen rakkauden omistama kokonaan.

Huomaan myös että nimerkkini on todella sulautunut minuun, se on ihme. Se on kaikessa ominaisuudessa tullut minuksi ja minä sellaiseksi. Tämä nimeäminenkin oli yksi johdatus. Se on ihme, ja se on ollut kestävää, aina vaan syventyen ja syvemmälle siihen ominaisuuteen sulautuen. Kaikki mikä on ihmettä ja johdatusta elämässä, se on todistettavan arvoista, ja se on Herran Kunniaksi tuoda esiin.

Voi kun täällä olisi enemmän todisteluja enemmän tälläisistä asioista, ei vain teoista, vaan mitä Herra on tehnyt suuria ihmismielessä, ja tahdossa, ja näkymättömyydessä hiljaisuudessa. Se mikä on piilossa, se on kaikkein suurinta ja arvokkainta, sillä se sisällä kätkössä oleva on ydintä, ja ydin on aina arvokkain, siellä on lähde, mistä kaikki padot lähtee ja kaikki joet saavat alkunsa, ja kaikki pistosanatkin.

Ydin on se joka purkautuu, ja se on se joka laajenee ja leviää. Ihmisen sisin ja sielu on arvokas, ja sen voi puhdistaa ja hiouttaa Jeesuksen vaihetuspöydällä. Tämä oli minun tekstini tällä kertaa. Rakastan näitä sanoja. Rakastan tätä sävyä. Kiitos Jeesus.