Kun Paavali kirjoitti Raamattuun todella ahdasmielisiä lausuntoja seurakunnalla, joissa ei jäänyt mitään kyseenlaista, että onko vai eikö, tai mitä hän tarkoittaa? Raamattu ei kerro, että ihmiset olisivat hänelle vastanneet, että mitä mielipidettä sinä edustat, tai että et voi noin sanoa. Mutta Jeesusta Messiasta kyllä pommitettiin kysymyksillä, ja yritettiin Häntä saamaan puhumaan omia mielipiteitä, sellaisia mitkä on inhimillisiä juuriltaan. Mutta Paavali ei edustanut itseään, kuten ei Messiaskaan.

Kun Jumala ilmoittaa jonkun totuuden omasta näkökulmastaan, siihen on suosiolla tyytyminen. Kun Jumala ilmoittaa sanansa, niin aina tulee myös vastustusta. Mutta Jumalan maailmoissa ei ole mitään häilyvyyttä, totuus on yhtä terävää kuin taottu miekka. Jumalan Sanaa ei voi inhimillistää, se on niin pyhää, ja jos sen inhimillistää, se vesittyy. Kun sitä aletaan inhimillisellä kyvyllä ängetä johonkin, se ei ole mahdollista, se on niin laaja ja kaiken sisäänsä nielevä. 

On Jumalan totuuksia jotka on todella harvinaislaatuisien pyhiä, ala-arvoista alkaa niistä puhumaan inhimillisellä tasolla, niiden taivuttelu on ajanhaaskausta, ja vaikka niitä selittelisikin, niin ihmismieli, joka ei vielä ymmärrä kirjoituksia, ei tule niitä ymmärtämään, vaikka kuinka niitä selittelisimme inhimillisellä taidolla, sillä sitä ei voi ymmärtää suoraan,  koska oma mielen kontrolli estää sitä, niin että se ei ole mahdollista.  Niin silloin sellaiset ihmiset eivät voi vastaanottaa totuutta suoraan Jumalalta, sillä Jumalan Henki ei voi heille puhua opettaen suoraan, ennenkuin he oppivat kuuntelemaan, vaientaen ne omat näkemykset ja ottamalla tilalle Jumalan näkemykset.

Jumalan totuus on kuin tuli, jos alamme tulta käsittelemään muovilla, se sulaa, ja poltamme näppimme, on oltava siis metallin vahvat tulen kestävät välineet tuon tulen käsittelyyn. Useimmat uskovat ovat varustettuja muovimaisella mielenlaadulla, joka taipuu (antaa periksi) ja on kestämätöntä kuuman tulen (totuuden) lähellä. Tahdommeko muuttua teräksen lujaksi uskossa, jollainen kykenee olemaan Jumalan Pyhyyden täyteydessä koko aika ja käsittämään Jumalan Sanat Pyhässä Hengessä. 

Sellainen joka on tottunut Jumalan tuleen ja pyhyyteen, ei tarvitse enää, kysellä miksi tai mitä? - vaan se ihminen tietää heti Jumalan tahdon ja mielen. Hänen ei tarvitse kysyä ihmiseltä Jumalan asioita, vaan Jumala itse ilmoittaa vastaukset Pyhässä Hengessä sen ihmisen henkeen ja tietoisuuteen. Sen ei tarvitse tukeutua inhimilliseen aivoitteluun, sillä hänellä on jo totuus tiedossa, joka voittaa kaiken rajallisen tiedon, ja näin sillä ei ole enää mitään tarjottavaa, aidon rinnalle, sillä se on niin alhaista.