Muutamia otteita kyseisestä kirjasta, jotka erityisesti vahvisti ja rohkaisi minua:

Muutamia vuosia sitten kohtasin Jumalan tavalla, joka muutti koko elämäni. Se lopetti urani perinteisenä evankelistana. Jotakin minussa murtui, ja lakksin saarnaamasta siinä toivossa, että saisin palautetta ihmisiltä. Itse asiassa en edes välitä, tulevatko ihmiset enää kuuntelemaan minua. Menen seurakuntien kokouksiin palvelemaan Jumalaa, en ihmisiä. Jumalan kosketuksen jälkeen olen mennyt jokaiseen kokoukseen, jumalanpalvelukseen ja rukouskokoukseen siinä odotuksessa, että Jumala itse ilmestyy meille.

Me nostamme jalustalle profeettoja, jotka pystyvät paljastamaan ihmisten sydänten salaisuuksia, mutta missä ovat profeetat, jotka kykenevät paljastamaan Jumalan sydämen salaisuuksia? Suunnittelemme seurakunnan kokouksia, laadimme saarnoja ja laulamme lauluja saadaksemme ihmisten sydämet liikahtamaan, mutta missä on se seurakunta, joka saa Jumalan sydämen liikahtamaan?

Missä ovat ne ihmiset, jotka tuntevat Jumalan niin läheisesti, että heidän rukouksensa ja palvontansa voivat jopa vaikuttaa Jumalan toimintaan? Missä on ne Jumalan tutut, jotka kuulevat Hänen sydämensä äänen ja seurustelevat Hänen kanssaan; ihmiset joiden ajatukset noudattelevat Hänen ajatuksiaan siinä määrin, että muut etsiytyvät heidän lähelleen ja kysyvät, miten Kuningasta tulee lähestyä?

Jumala haluaa nostaa uuden sukupolven, sellaisen joka mitäänsanomattoman uskonnollisuuden ja ihmisten mielistelyn sijasta pyrkii elämään mieliksi Hänelle. Meidän askeleemme eivät ole ihmisten ailahtelevien mielihalujen ja toiveiden, vaan Jumalan viisauden ja aivoitusten varassa.

Meidän on opittava olemaan jumalanpalveluksesta pois lähtiessämme nälkäisempiä kuin sinne lähtiessämme. Jumalan läsnäoloa eniten odottavat ihmiset ovat niitä, jotka osaavat rukoilla ja ylistää Jumalaa hengessä ja totuudessa. He ovat oppineet kaipaamaan ja janoamaan Häntä, jota he rukoilevat ja palvovat.

Jos olet tavoittanut Hänet (Jumalan) edes kerran elämässäsi, silloin olet valmis luopumaan kaikista turhista asioista tavoittaaksesi Hänet uudelleen ja säilyttääksesi sen, mitä Hän on antanut huostaasi. "Jos joskus saat Hänet kiinni - älä koskaan, koskaan päästä otettasi irti!" Jos et koskaan tavoittele Häntä, silloin et myöskään koskaan tavoita Häntä.

Mitä lähempänä olemme kuolemaa, sitä lähempänä Jumala on meitä. Jos pystymme jättämään itsellemme hyvästit, silloin pääsemme tervehtimään Jumalaa. Vaikeinta elämässä on lausua hyvästit kovalle kolmikolle: minä, minun ja mitä itse.

Maan päällä koettu murtuneisuus avaa taivaan. Kun suuren syvyyden lähteet avautuvat, myös taivaan akkunat avautuvat: "Sinä vuonna..puhkesivat kaikki syvyyden lähteet ja taivaan ikkunat aukenivat." Olen melkein kuulevinani taivaallisten ikkunoiden natisevan saranoillaan ja alkavan avautua. On aika päästää huuto, jota Jumala ei voi vastustaa: "Isä, tahdon sinut!"

Me emme saa myöhästyä päivälliseltä unelmiemme Jumalan kanssa. Kaipaatko kiihkeästi Jumalaa? Silloin on tullut aika hylätä kaikki se, mikä pidättelee. Heitä menemään ihmisten arvostelu ja uskontoon liittyvät mielipiteet. Nouse ylös ja jätä ihmisten tuen ja hyväksynnän kerjäämisen löyhkä lopullisesti taaksesi.

Huomaan mittaavani aikaa sen mukaan, miten kauan olen ollut erossa Jumalan läsnäolosta.
(oma jatko: Jumalan läsnäolossa taas aika lakkaa menemästä eteenpäin, Jumalan läsnäolo siis on ajatonta ja ikuista. Mutta sitä emme kestä fyysisisten tarpeiden tai muiden velvotteiden tähden kyllin kauan että siihen voisi jäädä koko ajaksi olemaan.)