Itselleni sääntöjä, miten keskustella ihmisten kanssa, jotka yrittävät harhauttaa itse asiasta, johtaa asiaa epäolennaisuuksiin, ja spekuloida kirjoittajan motiiveja ja henkilöpersoonaa. Katse tulisi pitää kuitenkin siitä huolimatta asiassa. Ei muualla. Katse tulisi olla koko Messiaassa, ja Jumalan Sanassa. Jos jonkun henkilö epäasialliseen pyyteeseen pitää vastata, niin se ei saa olla vastaus, joka saa aiheen tämänlaisen henkilön jatkaa kiertämistä. Vaan siinä on oltava sellainen viisaus, joka saa tämän ihmisen katsomaan itseään peilistä ja perääntymään. Keskustelu on todella taitolaji.

Tulisi itse aina pitäytyä siinä tekstissä ja sanassa, minkä on saanut. Ja jos joku harhauttaa, niin valitsee siitä jonkun asia ja liittää sen jollakin tavalla teemaansa.Tulee ajatella kun puhuu hengellisiä asioita, niin aina sielunvihollinen kiertää ympärillä näykkimässä. Tulee suoraan sanoa, sille totuus, ei manipuloida sitä, ei lähteä sen kanssa väitöksiin, ilman sitä sanaa mikä on Jumalalta. "Kirjoitettu on, Herraa sinun Jumalaasi, ainoata sinun pitää kumartaa ja palvella (ei luotua)..." Sanoi Jeesus paholaiselle erämaassa.

Paholainen on tullut hajottamaan ja eksyttämään... Jeesus on tullut kokoamaan omansa yhdeksi ruumiiksi eli seurakunnaksi. Tulee käsittää että se joka vastustaa Jumalaa on aina paholainen. Joka vastustaa Jumalan Sanaa on paholainen, joka vastustaa Jumalan käyttämiä julistajia, on paholainen. Joka nousee Jumalan Sanan julistusta vastaan on aina paholainen. Aina on siitä kyse!Siis tulee olla kylmän asiallinen sitä kohtaan. Älkäämme antako sen pettää, tai saattaa meitä tolaltamme, vaan vastustakaamme lujana sitä uskossa, puolustautuen kirjoitetulla Jumalan Sanalla - niin se pakenee!

Ei tule kuitenkaan ajatella itsestään enempää kuin ajatella sopii. Tiedän mikä on sielunvihollisen taktiikka. Ja olen joskus vastannut asioihin jonkun toivomalla tavalla ihan kohteliasuus syystä, mutta se mitä olen ajatellut siitä seuraavan, jos se on vihollisen taktiikkaa, se aina on tapahtunut. Siitä tiedän että jokainen ihminen, joka edustaa kirjoituksiaan lihan mielessä, on vihollisen mielellä silloin varustettu. En siis aina ala vastaamaan edes kohteliasuudestakaan, koska tiedän mitä sitä seuraa. Kiittelyä, omahyväisyyttä, egon pönkittämistä ja pokkaamista.

Sivuutan sellaiset kunniat mieluummin ja samoin olen myös en tahdo antaa lihan mielelle aihetta pönkittyä. Näin aina tapahtuu. Tunnen sen taktiikan. Tiedän mitä tapahtuu jos vastaan sille. Aina se mitä tiedän, se varmasti tapahtuu. Kun sitten vastassa on ihminen joka on varustettu Jumalan Sanalla ja voitelulla. Sitä en tiedä, mitä tulee seuraavaksi. Se aina häkellys. Jumalan luonne on aina sellainen, joka saa meidät sanattomiksi ja ihmettelemään. Jumalan viisaus on suurempi ihmisten viisautta. Paholaisen viisaus on typeryyttä Jumalan viisauden edessä.

Tosin joskus kirjoitan / keskustelen ihan epävirallisesti, omiani... en siis koko aika ole virassa, ja kirjoita ainoastaan hengellisiä asioita. Joskus huilaan siis, ja osallistun hieman inhimillisempään vuorovaikutukseen. Sellaisena olen aika erilainen kirjoittaja tyyliltäni kuin, asiaa kirjoitaessani. Silloin nimittäin persoonani on esillä, omat unelmani, ajatukseni ja oma mieleni. Tosin silloinkin minun on hallittava suutani, että pysyn Jumalan kurissa. Parempi silloin puhua ainoastaan omasta puolesta.