Tunnistatko sinä missä menee himon raja? Tutkitko sinä itseäsi, ja mietit valinnoissasi, että onko tämä välttämätöntä, onko se suunniteltua, vai onko sielu hamuamassa, eli himoitsemassa sitä asiaa. Jos olet menossa kauppaan, mietitkö ennen, että jos jättäisit sen tekemättä, sillä mitä itse asiassa tarvitset. Ja jos jotain tarvitset miksi et hanki sitä kaikkea yhdellä kertaa. Silloin et joka kerta joutuisi kaupassa kiusaukseen kun menet sinne.

 

Hankimme kaikkea helpolla (minäkin), siksi koska se on lihaa tyydyttävää. Aivan tosi, se tyydyttää meidän inhimillisiä aistejamme, ja tunteitamme. Onko siis meidän lihamme silloin hallitsemassa meitä, ja voidaanko tätä nimittää silloin himoksi? Kun Raamattu sanoo, että silmän pyyntö on jo kuin himoa, sillä silmillä me teemme huorin, ahminne ja tavoittelemme niiden avulla asioita. Niin olisiko meidän syytä laittaa pakkia päälle?

 

Mitäpä jos me haluamme elää nautinnoille avoimina, mutta me emme syyllisty, vaan nautimme kaikesta kuin miljonäärit, niin onko se himoa? Onko se lihallista ja itsekästä? Onko sellainen Jumalan tahto? Kuinka monta kertaa olet kieltänyt itseltäsi jotain ja sitten kuitenkin sortunut siihen? Entä jos selvisit, tuleeko siitä hyvä olo? Jätän itse monesti tahallisesti perjantaina käymättä asioilla, koska tiedän että lauantaina on sapatti ja sunnuntaina on liikkeet kiinni, niin joudun harjoittamaan maanantaihin asti itsekuria. Usein maanantaikin menee samaa yhtäputkea ja ehkä tiistaikin ja keskiviikkokin... kunnes on välttämättömyys hankkia jotakin.

 

Harrastatko sinä itsekuria, vai otatko heti kaiken kun se on mahdollista? Ajattele Raamatun aikoja, jolloin kaikki oli yksinkertaisempaa. Ajattele Vapahtajamme maallisia vanhempia, jotka eivät olleet rikkaita,  Hänen isänsä oli puuseppä, ja elätti sillä perheensä. Mitä ajattelisit jos yhtäkkiä olisi suuri nykyaikainen ostoskeskus noussut heidän eteensä?

 

Ajattele Jeshuaa, jonka paholainen vei temppelin harjanteelle, ja tarjosi hänelle paljon enemmän kuin monta loisto ostoskeskusta yhteensä, ja Jeshua kieltäytyi. Miksi Hän kieltäytyi? Yksi syy oli se, että Hän oli ihminen ja Jumala, ja Hänen piti kieltää itsensä, eikä olla ihmisen luonnon hallinnassa. Toisaalta Hänellä oli kaikki Valta jo annettu ylhäältä.

 

Hän eli mieluummin yksinkertaista elämää, ja karttoi kaikki kunnia ja palkintosijoja. Kun Hän näin eli, niin arveletko että Hän kulkee siellä missä sinä kuljet, valitsee samat asiat, kuin sinä valitset? Ehkä Hän tahtoisi kuljettaa meitä jonnekin muualle? Elämmekö vielä sittenkin Egyptin lihapatojen äärellä, syömässä samaa lihasoppaa kuin jumalattomat?

 

Missä sinun mielestäsi kohtaa himon ja säädyllisyyden raja? Aistitko ja erotatko sinä lihan lemun ja Jumalan tuoksun? Voiko lihan mieli suitsua ihanasti Jumalan ja pyhien edessä? Mutta jos me elämme lihan vallassa, me emme eroita lihan lemua itsestämme, ennenkuin Jumalan tuoksu tulee eteemme, ja silloin me tulemme kurjiksi ja kelvottomiksi.

 

Miten tunnistat lihan lemun ja sen ruokintasijat? Etkö vain tunnista sen sillä tavalla, että otat etäisyyden asioista, jotka ravitsevat tyydytystäsi? Käyt harvemmin kaupassa, harvennat tapoja jotka on takertuneet sinuun, otat välimatkaa sellaista asioista. Kun olet tietyn matkan päästä, huomaat että pärjäät ilmankin, ja paljon vapaampi silloin. Ei tarvitse olla kuin koira, jota on joka päivä käytettävä ulkona narun päässä.

 

Voitko ajatella että sydämesi on Herrassa, mutta mielesi on ajallisissa asioissa, materiassa kiinni? Tai että onko mahdollista että mielelläsi palvelet Herraa, ja sydän etsii omaansa ja tyydytystä. Voiko nämä saada balanssiin? Itse asiassa, jos mielesi hamuaa ja himoitsee, saatatko jo olla balanssissa? - mutta silloin et tosin tunne itseäsi, niin että tietäisit totuuden ja kestäisit sitä.

 

Me voimme kasvattaa itsestämme kuuliaisia Jumalalle tai itsellemme. Me voimme todellakin tehdä itsestämme jollekin asialle täysin riippuvaisia. Me voimme olla rutiinimaisesti ja sokeasti tiettyjen sanelmien orjia, joita me kutsumme "tavallisiksi asioiksi", "joita kaikki ihmiset tekee", "tämä aika on sellaista, että se kuuluu olla niin". Olemmeko sittenkin ajan säätelemässä muotissa, vai Jumalan muotissa - Hänelle eroitettuna?

 

Meidän ei tulisi verrata olemistamme tähän maailmaa, ja tavoitella sitä sijaa, mikä on tämän maailman normisoimaa. Meidän olisi hyvä ajatella aikoja, jolloin Messiaamme oli maailmassa. Hänen suhtautumistapojaan, maailmaan ja elämään ja lihallisuuteen. Meillä tulisi olla sama asenne asioita kohtaan kuin Hänelläkin oli ja on. Jos me olemme Hänessä, me siis kannamme Hänen mielensä luontoaan, sitä luontoa, joka Hänellä oli maailmassa. Mutta jos me elämme kuten maailma elää, meissä ei ole Jumalan luontoa, vaan turhamaisuus.

 

Ajattele jos Messiaan aikana, Hänen eteensä olisi joku nykypäivän tarjouskuvasto tuotu eteen, mitä hän olisi tehnyt? Mitä Paavali olisi tehnyt jos sellaisia olisi ollut niihin aikoihin. Arveletko että Hän olisi ne hyväksynyt, vai määrännyt poltettavaksi? Entä sitten kaikki naurettavat pikku - ihme pillerit ja lääkkeet, kaikki trendit, kaikki ylettömät kauneus tuotteet, joissa mennään kohtuuttomuuden yli reippaasti? Mitä Hän tekisi? Hyväksyykö Hän ne? Hyväksyykö sinussa oleva Messiaan mieli ne?! Kenen mieli sinussa on?! 

 

Onko sinussa Messias? Oletko todella Jeesuksen opetuslapsi, vai onko Hän kiiltokuvakulissi? Onko Hän sinun opettajasi? Jos on, missä on kuuliaisiuus ja uskollisuus Hänelle, missä on Hänen luontonsa todellisuus? Onko se sinussa vain pyhäpäivisin päällä, vain puolituntia päivässä, vai koko aika? "Pitääkö se olla muka koko aika?" - Pitää olla! Onko Messiaan mielen luonto sinussa sinun mielesi luontosi ehdoilla, eli määräät milloin ja missä? Vai annatko sinä Hänen määrätä sinua? - kuinka? - valitse Hänet!