Voit itse ottaa ehtooollista, mikäli koet Herran kehoittavan sinua siihen. Voit tehdä ja toteuttaa asioita, mitä Jumalan Henki sinussa vaikuttaa. Eikä sinun tarvitse siivilöidä hyttysiä ja sen tähden pidättäytyä tottelemasta Jumalaa kuuliaisuudessa, kun yrität kaiken käsittää, järkeistää ja analysoida. Kun Jumala kehoittaa, tiedät vain sen että näin sen kuuluu mennä ja silloin teet sen asian aikailematta. Etkä ala murehtimaan ja epäilemään, vaan jätät kaikki johtolangat ja selittämiset ja kysymykset Hänen käsiinsä.

Jos Jumala johdattaa sinut johonkin ja et tiedä tai osaa sitä määritellä, selittää, niin kuitenkin Jumalalla on kokonaisuus hallinnassaan, ja kaikki vastaukset, joita itsesi ei ole tarpeellista tietää, - niin sittenkö sinä alkaisit arvuuttelemaan ja selittelemään olemattomia perusteluja ja vaihtoehtoja. Et voi kuitenkaan koskaan sanoa tyhjentävästi asioita Jumalasta. Hän saattaa laittaa sinut outoja asioita tekemään, jotka luonnollisesta minuudesta ovat typeriä niiden käsittämättömyyden syiden vuoksi. Kuitenkaan ei mistään moraalittomuudesta ole kyse, vaan siitä että emme vain osaa selittää asioita, mutta silti me emme voi kieltää niitä olemasta ja velvoitettamme niitä noudattaa.

Kun on näin, silloin asiat tulee jätettyä Jumalan huolenpitoon, eikä silloin tule omittua itselle mitään tai edustettua siinä itseä, jolloin voi olla mahdollisuus siihen, että pilaamme asiat. Kun Jumala aikaansaa asioita, silloin se aina edellyttää uskoa ja luottamusta Jumalaan, myös omien syiden, ansioiden ja halujen tulee väistyä vaikuttamsta ratkaisuun. Kun asiat tehdään Herrassa, niin kaikki tulos tulee Herran kunniaksi. Jumala myös testaa ja koettelee omiansa, miten he toimivat sellaisissa tilanteissa, joissa ei ole mitään loogista inhimillistä suunnitelmaa.

Ottavatko he silloin itselle kunniaa, vai miten he pärjäävät sen asian puitteissa ja sen jälkeen? Voiko Jumala viedä heitä edelleen suurempiin tehtäviin, vaikka ihminen ei tietäisi kokonaisyytta, mutta kuitenkin erottaa Jumalan äänen ja seuraa sitä. Jumalan kehoitusta ei ole helppo sivuuttaa, käytännöllisesti on, mutta sisäinen ihminen on velvoitettu, kunnes hän sitoutuu siihen, ja siihen tulee usko ja johdatus. Kun Jumala puhuu, se tulee suoraan tietoosi, sitä ei tarvitse kalastella, se on kuin välähdys, keskellä tyyntä pimeyttä. Jumala silloin sanoo; "tee tuo", ja heti nouset ja teet sen tai valmistelet sen, etkä mietin tunteitasi tai järjelläsi, vaan tottelet heti ja luotat että Jumala on se aloitteentekijä.

Tavallaan tunnet joskus itsesi nöyrryytetyksi, koska et voi pitää lankoja käsissäsi, vaan olet Jumalan ohjattavana, mutta silloin saa ajatella, että samantekevää, vaikka olisin kummallinen, ja se on Jumalan palvelijan elämää, toimia riskillä, luottaen Jumalaan, vaikka siinä sivussa menettäen oman kunniansa. Kaikkiin tälläisiin Jumalan aloitteisiin liittyy aina rakkaus, agape ja Pyhyys. Se on aina vilpitöntä, puhdasta, avointa, spontaania ja suoraa. Se on lapsenkaltaisuutta, jossa ei ole vilppiä, omaa analysointia ja järkeilyä. Oletko sinä siis aina kieltäytynyt tottelemasta sisäistä kehoitetta, joka kerta terminoinut sen omalla päätelmälläsi tai tuntemuksellasi. Ajatellut mitä muut ajattelee, mitkä seuraumukset sillä on, mitä saatan menettää ja kuinka kauaskantoiset ne seuraukset ovat.

Siinä tosin menee oma kunnia nilkkoihin asti ja se on hyvä asia. Oletko sinä siis itse suurin este Jumalalle, että Hän ei voi sinua käyttää. Hän ei todellekaan voi käyttää ketään vasten lupaa, on päätettävä antautua. Jos taas ajattelet hyötyä ja suosion ansaitsemista, sitten suostut. Mutta kun olet siihen itsesi suostuttanut, niin ole rauhassa, kutsu meni ohitsesi - sillä Jumala ei kunniaansa tule jakamaan! Kun menet jonnekin Jumalan kehoitteesta, niin haluatko että ihmiset jäljestäpäin kiittävät sinua, vai Jumalaa, joka sinut lähetti. Pyritkö aina edustamaan itseäsi mahdollisin tavoin? Kun Jumala antoi vision, toteutatko sen niin täydellisesti, kuin voit?

Mutta mikä on se yleensä se vaikein tehtävä omalle luonnollemme, minkä Jumala voi antaa tehtäväksi? - Se on rukous! Rukous joka on Jumalan lähetys, rukous joka ei ole siunaus, vaan rukous joka painaa Jumalan Sanan ja vaikutuksen perille asti. Kuinka monesti jätät tämän asian mainitsematta, etkä sitten tee sitä? Et uskalla ehdottaa sitä. Mutta asemasi Messiaan pappina on edustaa Häntä ja totisesti suorittaa se tehtävä huolella, minkä Hän on antanut sinulle. Älä välitä seurauksista, vaan ne on Jumalan käsissä. Voit olla se ihminen, jolla on kuuleva korva Herran äänelle ja herkkä tunto. Jumala voi  avoimuuttasi ja otollisuuttasi käyttää monessa asiassa, mikä on Jumalalle rakas ja tärkeä asia.

Jumala ei aina tosin toimi niin, että saisit tehtäväsi ohessa jonkun tavoitteesi toteutumisen, varaudu aina niin että et saa muuta kuin vain siunauksen Herralta Pyhässä Hengessä.  Asiat tapahtuvat erikoisessa järjestyksessä Jumalan Valtakunnassa, emme ole varautuneet mihinkään, jos olisimme, me pilaisimme kaiken. Joskus Jumala ei tahdo meidän tietävän, mitä siihen asiaan liittyy. Ne asiat aukenee itsestään tilanteiden edessä, kuten portit järjestyksessään, et tiedä mitä seuraavan portin takana on, mutta luotat vaan että se on Jumalan valvonnassa. Jos alat katsomaan olosuhteisiin, tunteisiin ja järkesi ominaisuuksiin Jumalan sijaan, pysähdyt ja epäonnistut ja silloin olet hyödytön tekemään asiaa - tehtävän loppuun asti.

Jos alat suhtautumaan asioihin aina oman siiviläsi kautta, ennenkuin hyväksytät Jumalan suunnitelma, se tilaisuus menee sinulta ohitse, siivilöimisesi on siinä suhteessa syntiä, sillä se osoittaa epäuskoa ja epäluottamusta Jumalan suhteen ja Jumalan kyseenalaistamista, tai sitten sinussa hallitsee pelko tai masennus, jotka eivät katso järkeen ja sen tähden et voi olla kuuliainen. Mutta kun Jumala antaa tehtävän, Hän myös antaa siihen kaiken varustelun ja kyvyt. Jos taas edetessäsi, et saa varustelua Pyhässä Hengessä, voimaa siihen Hänestä, tai käytännön tasolla se ei voi onnistua, silloin voit luovuttaa. Mutta et kuitenkaan oman tunteesi tai järkesi tähden.

Tärkeää on että et itse yritä auttaa Jumalaa, vaan annat Jumalan vain viedä sinua ja olet suostuvainen kaikkeen, minkä tunnistat Jumalan johdatukseksi ja missä Hän on läsnä. Jos alat jossakin vaiheessa sitten, ottamaan tilannetta omaan hallintaasi, niin silloin tämä tehtävä loppuu siihen paikkaan. Siitä alkaen et enää toimi Jumalan kunniaksi, vaan omaksi, ja silloin asia on turhuutta sinulle, sillä tehtävän tekeminen edellyttää täydellistä nöyryyttä ja sivuunastumista, jossa vain seuraat mitä Jumala tekee kauttasi ja palvelet vain.

Silloin et laita omia haluajsi edelle, koska tehtäväsi on pyhä asia, ja et voi silloin sallia minkään oman halun ja ansion tulevan väliin, turmelemaan tuota kunnianarvoisaa tehtävää. Se on todellakin Pyhä tehtävä, olet  silloin erotettu Jumalalle papillista palvelua varten ja mieleesi ei tulisikaan tehdä kuin vain Jumalan tahto. Olet saava siinä ohessa myös siunauksen Herralta. Vanhassa Liitossa ylipapit saivat syödä ravintonsa uhreista, alttarilta. Siunaus on hengellistä Jumalan hyväksyvää autuutta, jossa voi levätä ja olla kiitollinen Jumalalle että miten Hän on ollut hyvä ja suurenmoinen.

http://vuodatus.net/site/control/editblog?id=337378&start=0