Mutta nyt on edelleen sellainen olo että koko maallinen elämäni riisutaan. Kaikki muu riisutaan, mutta minä selviän ja jään yksin. Kaikki huonekalut lähtee. Kissatkin lopuksi. Asuntokin lopuksi. Ja muutan jonnekin ... lähetysmaahan..? Israeliin ... en tiedä... mutta en asetu koskaan enää elämään paikoillani. En enää koskaan perusta idyllistä kotia. Elämäni on jotain muuta. Vaistoan sen. Minä vaan koen sen sisäisesti. Olen jo suostunut siihen. Kärsin siitä että moni asia jota unelmoin ja haaveksin, se jää ja siitä joudun luopumaan. Suren sitä ja on vaikea hyväksyä sitä. Mutta tiedän että Jumala on tässä kanssani. Minulla on silti rauha Hänessä. Luottamus Hänessä. Mutta en voi mitään surulle, joka tulee siitä että joudun luopumaan haaveistani.

Jumala ei pakota minua. Olisin saanut valita toisinkin, mutta mikään ei ole kiinnostanut minua, mikään ei ole ollut minulle oikeaa. Moni asia voisi olla hyväkin, mutta ei minulle se paras. Moni asia voisi sitoa minut maailmallisiin asioihin ja estää sisintäni olemaan vapaa, toteuttaakseen Jumalan kutsua. Kaikki on halpaa Jumalan kutsun edessä. Jumala ei ole tuonut minun eteeni vastausta ja sanonut hänellä ja minulle - siinä hän on. Luotan Jumalaan, että jos Hän tahtoo, Hän johdattaa tämän asian. Mutta ensin on etsittävä Jumalan Valtakuntaa ja ensin on sitouduttava Jumalaan ja tultava hänen käyttöönsä.

Parikymppisenä rakensin elämää, unelmoin ja tavoittelin maallisia asioita. Nyt vain kymmenen vuotta myöhemmin, ne kaikki asiat jotka silloin oli unelmiani, ne otetaan pois. Jumala itse riisuu minua. Ja alistun Hänelle, tahdon sitä. Tahdon palvella Häntä. Haluan mennä sinne minne Hän johdattaa. Olen vapaa Hänelle. Minulla on täysi turva Hänessä. En ole enää sellainen ihminen, joka voisin perustaa pysyvää kotia, koirineen, urineen ja sisustuksineen. Tulen elämään Herran palvelijattaren elämää. En tiedä mihin Hän johdattaa. Voi olla että saan vielä puolison, mutta se on ihme. Ja hän on Herran palvelija. Annan elämäni Herralle, annan Hänelle itseni ja kaikkeni, koko tulevaisuuteni. Johdattakoon Hän minua.

Tiedän mikä on seuraava luovutettava asia. Mutta vielä ei ole voimaa sen toteuttamiseen. Tahtoa on, mutta ei voimaa sen toteuttamiseen. Palat irtoavat elämässäni vähitellen. Ja jokaisen palan irtoaminen vapauttaa sisintä. Jokainen pala on este Jumalan valtakunnan tiellä. Mutta Jumala valmistaa kaiken edeltäkäsin. Minun on vain oltava kärsivällinen. Jonkun asian luovuttaminen pois, ei ole helppoa käytännössä. Siihen ei saa tukea mistään muualta kuin yksin Jumalalta. Luonnollinen ihminen ei käsitä tälläistä. Se on täysin luonnonvastaista. Se on uskoa.

Jumala on minussa tehnyt hyvin paljon työtä viimeisen vuoden aikana. Hän valmistaa minut ja koko elämäni. Hän riisuu maallisen elämäni ja varustaa hengellisen elämäni. Kaikki omaksumani asiat lähestulkoon on luonnonvastaisia, ne on kulttuurivastaisia, maailman ihanteiden vastaisia asioita. Ne on puhtaasti Jumalan vaikuttamia asioita minussa. Ja olen valmis muuttumaan lisää. Vaikuttakoon Jumala minussa vielä enemmän, että saisin olla Hänelle otollisempi. Hän saakoon käyttää minua ja ohjata kuten tahtoo. Haluan ymmärtää Häntä, kuulla Häntä, tuntea Häntä. Kadottaa itseni Häneen.

En ole enää uskossa lapsi. En voi leikkiä hiekkalaatikolla. En voi enää leikkiä synnillä. En ole enää viaton. Tiedän mikä on väärin. Tiedän mikä ei ole sallittua. Tiedän mitä Jumala ei tahdo minun tekevän. Tiedän mitä elämäntapaa en voi harrastaa. Tiedän että en voi elää enää pinnallista elämää, en voi elää huolettoman pinnallista elämää - se ei ole minua varten. Olen liian pitkällä palatakseni sellaiseen. Tiedän jo niin paljon, tunnen jo niin paljon. En voi ja halua enää palata entiseen. On mielenkiintoista nähdä mitä Jumala tekee elämässäni, kun vain antaudun Hänelle.

Minun on oltava uskollinen Jumalalle, ja sydämelleni. Minun on tutkittava itseäni ja oltava Herran pelossa. Minun täytyy kunnioittaa elämääni, ja sydäntäni. Sydämeni ei anna ja salli monia asioita enää. Sydämeni ei voi luopua saavutetuista aarteista. Sydämeni ei irrottautua Jumalan kutsusta ja näystä. Sydämeni on uskollinen Jumalalle, vaikka mieleni ei aina olekaan. Mutta minun on muututtava mieleltänikin. Muuttua Jumalan tahtoon ja Sanaan.

En ole nyt puhut Messiaasta ja Pyhästä Hengestä paljon. Mutta Jumala on Hän, kaikki kaikessa. Henki minussa joka vaikuttaa on Jumalan Henki, ja Herra Jeesus Messias on kaiken mahdollistaja. Hän on esikuvani. Tiedän että en ole hirveän nöyrä maallisesti, enkä kovin rakastava maallisesti. Mutta Jumalan edessä saan olla niin köyhä ja nöyrä, kuin vain olla voin. Isäni on rakkaus, ja tämä rakkaus on uhrirakkautta. Minun asemani on tuntea Jumalaa ja keskittyä Häneen ja Sanaansa. Minun ei tarvitse kuulla ihmistä, vaan Jumalaa. Minun ei tarvitse uskoa ihmiseen, ei luottaa ihmiseen - vaan Luojaan.

Jumala määrittelee minut - ei ihminen. Jumala on suunnitellut ja luonut minut - ei ihminen. Jumala tekee kaiken minussa, vaikuttaa kaiken minussa, Hän toimii minussa. Kukaan ihminen ei voi tehdä minua paremmaksi. Vain Jumalan Henki ja Sana yksin voi. En ole kenenkään ihmisen orja, en sidottu keneenkään ihmiseen. Olen aivan Herran oma. Kenelläkään muulla ei ole päätösvaltaa elämääni. Herra Jeshua on minun pääni. Seuraan Häntä, kuuntelen Häntä, tottelen Häntä. Muutun Hänen kaltaisekseen.

En ole pehmouskova. En ole niinkuin toiset ovat. Minulla ei samaa armoitusta kuin muilla. Minulla ei ole samaa tehtävää. Minulla ei ole samanlaista persoonallisuutta. Olen Jumalan ainutlaatuinen ihminen. Minulla on sellainen tyyli kuin on ja se pitää olla näin. En muuta itseäni, vaan Jumala muuttaa minua. Olen antanut Hänelle luvan kaikki kaikessa. Hän muuttaa minut omaksi kuvakseen. Jumala on Totuus ja Laki ja Rakkaus ja Pyhyys. Hän varustaa minua ominaisuuksillaan. Se ei ole minun käsissäni, vaan lähettäjäni käsissä, mikä on sanoma ja mikä olen.