Kun katsot ajallisia asioita, ja mietit elämääsi menneessä muodossa ja myös mitä mahdollisesti toivot tulevaisuudessasi omistavasi, niin onko sinun tavoite silloin se että, suunnistat elämyksellisempään, turvallisempaan ja rikkaampaan suntaan, tavoittelet sitä mikä aina sijaa turvallisuuden sijan seuraavaa ja seuraavaa ajanjaksoa varten? Vai onko niin, että et rakenna itsesi ympärille turvabunkkereita tulevaisuuden, vaan elät yksikertaisesti Jumalan huolettomassa huolenpidossa, korkeita tavoittelematta?