Pyrin elämään tapauskohtaisesti. Nykyajan yhteiskunnassa se on aika tavatonta. Tapauskohtainen elämäni on sitä, että en yritä pyrkiä itsekkäästi eteenpäin, tai kenenkään painostuksesta. Vaan ikäänkuin ajaudun asioihin, ja kun niitä tulee vastaan, niin otan ne sillä hetkellä vastaan, ja selvitän ne sen hetken tiedon tai päätelmän mukaan. Siis en etukäteeen suunnittele ja pyri ohjaamaan tilanteita, vaikka saatan niitä ajatella, niin en toteuta niitä. Vaan siinä hetkessä toimin juuri sillä tavalla kuin on viisainta toimia. Siis en pyri nielaisemaan kohtuuttoman suurta palaa alas kurkustani, ja niin tekemällä, joutuisin ahdistukseen. Vaan vältän kaikkea isoa ja pyrin menemään tietynlaisessa myötävirrassa, vaikka se ei olisi oman edun mukaista, mutta silloinkin Jumala ohjaa ja antaa ne valmiit ratkaisut ja rohkeuden siihen.

Onneksi en ole sellainen ihminen, että tahtoisin mitään erityistä tavoitella, olen kuollut omalle itselleni alle vuosi sitten. Sellaisen jälkeen ei enää ole erityistä maallisen tavoittelun halua olemassa, tietää mitä on maailma ja mitä on itsessä oleva luonto. Jos alan pyrkiä itse eteenpäin tai kontrolloimaan, silloin oma synnin luontoni on asettunut ohjaksiin, ja siitä syystä Jumala ei voi tehdä asioita omaksi kunniakseen ja voitokseen läpi. Kun tahtoo Jumalan vievän läpi asioita voittoon asti, on kokonaan annettava vastuu Hänelle ja antauduttava siihen. On silloin elettävä tapauskohtaisesti. Raamattu sanoo, että älkää etukäteen huolehtiko, sillä Pyhä Henki antaa juuri oikeat sanat, toimintaohjeet tai tiedon, mitä sillä hetkellä juuri tarvitaan. Kun Jumala antaa ohjeet, se on kuin kartta, joka on todella selkeä.

Eläkäämme tapauskohtaisesti, sillä muutoin emme voi tehdä Jumalan tahtoa, mikäli Hän ei saa johdattaa niissä asioissa tilanne tilanteelta. Tässä maailmassa ollessa Jumalan Sana edellyttää sitä, että emme murehtisi tämän maailman näkyviä asioita; miten tulemme toimeen, miten kehitymme tai menestymme, emmekä tavoittele sitä. Jumala sanoo sensijaan; että älkää tavoitelko maailmaa, sillä sitä pakanat tavoittelevat yöt ja päivät, eivätkä lepoa ja tyydytystä siitä saa. Kun vaellamme uskossa, saamme elää siinä iankaikkisessa jatkumotilassa. Uskossa voimme elää Jumalan näkymättömissä näkökulmissa todellakin, jotka ovat rajoitteettomia. Ilman Häntä me emme saa voittoja hengellisissäkään asioissa, vaan meidän hellittämätön sitkeytemme Hänessä tuo voittoja.