Jos yksittäinen ihminen kuuluu johonkin joukkueeseen, esimerkiksi vaikka seurakuntaan, niin hän alkaa tiedostamattaan omaksumaan saarnaaajien tyyliä puhua, elehtiä, pukeutua ja ehostaa kuten hekin. Jos ihminen muuttaa vieraalle paikkakunnalle, hän alkaa tiedostamattaan omaksua uutta murretta ja todennäköisesti paikallista käyttäytymistapaakin. Kun ihminen kuluttaa aikansa television viihdeohjelmien äärellä, hän alkaa huomaamattaan omaksumaan niitäkin asioita, mitä hän näkee ja kuulee sieltä. Jos ihminen on joissakin turhissa keskustelufoorumeissa, puhumassa turhanpäiväisiä asioita, niin se kyllä varmasti tarttuu! Jos ihminen hylkii sitä ilmapiiriä, sitä mitä puhutaan tai näytetään, häneen ei se tartu, silloin hän ei voi olla siellä. Mutta jos hän viihtyy, silloin ilman muuta tarttuu. Siinä missä korva ja silmä lepää, sen ihminen kopioi itselleen ja alkaa toteuttamaan sitä kaavaa.
     Vaikka ihminen "suodattaisi" asioita, tai pyrkisi siihen, on siitä huolimatta mahdoton olla saamatta vaikutteita. Kenenkään ihmisen suodatin ei ole niin tehokas, että mitään ei tarttuisi - vaan päinvastoin, ihminen on magneetti tai seitti. Se missä meidän tulisi levätä, tulisi olla Messias ja Jumalan läsäolo. Se mihin me hakeudumme on - Hänen lähteensä äärelle. Uskovalle ei kuulu jonninjoutavuudet, vitsit ja kevytmielisyydet. Jumala kieltää Sapattina puhumasta joutavia, mutta samalla tavalla tulisi olla puhumatta muinakaan päivinä sellaista ja karttaa edes sellaista seuraa, joka vain tekee ihmisestä tyhmemmän ja kurjemman. Tuomitkoon ihminen ajoissa itsensä, niin että ei enää viime tipassa ehdi, ja jää Jumalan tuomittavaksi. Jos ihminen tässä ajassa tuomitsee itsensä ja kieltää itsensä, hän säilyttää elämänsä iankaikkisuuteen Taivaaseen. Mutta jos hän ei tuomitse itseään vaan säilyttää itsensä, Hän tulee kadotetuksi - näin sanoo Raamattu.
     Ihminen saattaa kyllä paatua, saataa kyetä kuuntelemaan ja näkemään asioita ja ei enää reagoi niihin, katsoo niiden läpi. Mutta tosi on, että ihminen on jo omaksunut ne siinä vaiheessa, hyväksynyt ne, tottunut niihin. Ihminen voi luulla siinä tilanteessa, olevansa vahva ja varjeltu, ja pitää herkimpiä lakihenkisinä tai heikkoina. Mutta ihminen ei siinä tilanteessa todellakaan ole varjeltu, vaan hän on silloin jo saanut siitä kylläkseen, ja hänellä on suurempi ruokahalu, mennä seuraavalle askelmalle. Ja usein ihminen menee siinä eteenpäin, koska hän selvisi aiemmin, hän selviää vastakin. Mutta siinä on se erhekäsitys, että Jumala ei suojannut ihmistä sitä varten, että ihminen voisi turtua lisää, vaan Jumala päinvastoin pakottaa ihmisen pois sellaisista asioista, eikä anna kaikkeen suinkaan lupaa ja ole niissä mukana. Jumala ei tule tekemään omaa omaa osuuttaan, jos ihminen ei seuraa Häntä, vaan ihminen pakottaa Jumalan seuraamaan omia valintojaan.
     Jumala ei lähtenyt tyhmän tuhlaajapojan perään, kun hän lähti turmelemaan ja tuhlailemaan taivaallisia perintöaarteitaan, jotka eivät olleet hänen omistuksessaan, vaan ne olivat hänen hoidossaan ja hän oli niihin osallinen, isäntänsä elämänajan, sillä ne kuuluivat hänen isälleen. Siis jos ihminen lähtee tahallisesti rämpimään maailman sekaan, ja tuhlaamaan taivaallisia asioita ja hävittämään hyvän Jumalan alkaman työn itsessään, ihminen on samanlainen tuhlaaja ja isänsä omaisuuden häpäisijä. Isä ei puutu siihen, Hän antaa lapsensa mennä kuten haluaa. Mutta kun lapsi tekee parannuksen ja katuu, heti on Isän vastaanotto valmiina. Ilman nöyrtymyksen katumusta ei ole tuloa Taivaan Isän luokse. Moni uskova on mennyt kuin sika rypemään ja tahraamaan taivaalliset morsiusvaatteensa mutaisiksi.
     Jumalan Henki on kyyhkynen, ei varis ja naakka. Hän ei todellakaan salli sitä että me lähdemme tahraamaan itseämme maailmaan, tulemaan osalliseksi maailmasta ja synnistä, niin että Hän olisi siinä osallisena. Ei Hän ei ole siinä mukana!  Hän ei tosiaankaan ole! Valkea Pyhä rauhankyyhkynen ei lennä siellä missä, haukat ja kotkat vaanii, se on Hänen luonteensa ja olemuksensa vastaista, koska Hän ei siedä turmelusta yhtään vertaa. Hän ei ole synninsuodattaja, ei Hän ei ole sitä! Voitko sinä ajatella että laitat Pyhän Hengen hennon, saastumattoman ja herkän olemuksen synninsuodattimeksesi. Ajattelet kenties että Hän on siinä välissä, ja ottaa kaiken sen turmeluksen vastaan, suostuu olemaan marttyyrisi, ja sinuun ei tartu mikään sitten. Kuinka voit ajatella niin tekeväsi Jumalan Hengelle? Eikö se ole Hänen pilkkaansa ja tahallista herjaamistaan?
     Kuinka sinä kohtelet Jumalaa? Suostuuko Hän niihin asioihin, mihin itse annat suostumuksesi? Voitko unohtaa tuon ihanan puhtaan viattoman lampaan olemuksesi sisälläsi, ja kauniin valkoisen harjatun turkin, jonka Hyvä Paimen on huolella hoitanut. Voitko todella mennä sikarapakolle, ja saastuttaa itsesi, ja olla Herran edessä haisevana, takkuisena, rapaisena ja roskaisena? Tuleeko Hän sinne rapakon luokse ja kampaa sinua siinä ja heittää puhdasta vettä yllesi. Ei Hän antaa sinun olla siellä aivan yksin. Ehkä ajattelet että Hän kerii sinut, ja sitten voit sotkea itseäsi. Mutta Hän ei keri sitä varten lammastaan, vaan keriminen riisuu ihmisen, oman huomion, uljauden ja sen jälkeen keritty lammas ei todellakaan astu rapakolle.
     Luultavasti Herra on lahjoittanut sinulle puhtaat valkeat vaatteet. Olet myös saanut paljon armoituksia ja armolahjoja, on palvelustyö ja ystäviä runsain määrän tai vähemmän, mutta joka tapauksessa on jotakin saatua osana Taivaallisesta perinnöstä. Perintö lunastetaan taivaassa, ei maan päällä. Sinä olet osa Taivaan perintöä, ja sinussa on sisällä ne perintöominaisuudet, ne eivät ole erillisiä asioita, vaan kiinni sinussa. Ja ne kasvaa korkoa ja kukoistaa päivä päivältä enemmän ja voimakkaammin. Mutta entä jos menet maailmaan ja myyt ne pois ilmaiseksi, turmelet ne? Valkeat vaatteesi kuoriutuu yltäsi pois tahraisina, häpäiset armoituksesi, käyttämällä niitä vääriiin asioihin, ylistät muuta kuin Jumalaa. Hyväksi käytät Jumalaa ja Hänen pyhiä asioitaan. Silloin olet häpäisijä.
     Ei meidän elämä ole tämä maailma. Vaan elämämme on Taivaallinen. Eikä meidän tulisi elää tälle katoavaiselle aikakaudelle, vaan ikuisuuden aikakaudelle, joka on tuleva ja pysyy alati. Meidän tulisi ennenkaikkea hoitaa sisäistä uutta luomustamme. Väsymättä sitä ruokkia Jumalan sanalla, ja kommmunikoida Isän Jumalan kanssa ja virvoittua Pyhällä Hengellä. Pyhä on suojelukohde ja se ei voi elää hoitamatta, se on kuten Paratiisi, ja sitä on hoidettava ja sen lisäksi tavattava Luojaa aina iltaisin. Tottelemattomuus vie ihmisen eroon Jumalasta ja orjuuteen. Emme ole tahraisina Hänelle kunniaksi ja kelvollisia. Hän ei hyväksy yhtään syntiä! Ei tipan tippaakaan! Mutta meille on Isä antanut oman Karitsansa Golgatan ristillä, ja Hänen Pyhä verensä pesee pois syntimme, kun nöyrrymme ja silloin palaamme Jumalan tykö kokonaan. edit