Tämän kirjoituksen pohjana on käytetty Risto Santalan kirjaa Messiaan ateria ja sitä olen tässä selvitellyt, koostanut, tiivistänyt ja muotoillut muistinvaraisesti ja mieleeni tulevien ajatuksien kanssa. Tämä kirjoitus on hieman hajanainen järjestykseltään, mutta sitäkin mielenkiintoisempi seikoiltaan.

Raamatun aikana aito käynyt viiini laimennettiin vedellä (1 osa viiniä / 2 osaa vettä), ja sitä käytettiin sellaisenaan happamattoman päivän ja ehtoollisen juhlissa. Leipä tehtiin veteen ja ohraan tai vehnään ja maustettiin vain suolalla, leipä oli litteä. Happamattoman juhlan kolmas malja oli ehtoollinen (siunauksen malja), neljäs malja on Jumalan Valtakunnan malja, joka otetaan vasta Taivaassa Messiaan kanssa uutena. Ehtoollinen siis sisältyy happamattoman leivän juhlaan Uudessa Liitossa, ehtoollismalja on erotettu siitä, aivan samoin kuten ovat ensimmäinen ja toinenkin malja erotettu eri asioita varten. Happamattoman leivän juhlassa otetaan kolme leipää, siitä erotetaan leipää eri tarkoitusta varten ja yksi on niistä ehtoollinen, eli osallisuus Jeesuksen Messiaan lihaan ja ruumiiseen. Ehtoollisleipä ja viini otettiin peräkkäisessä järjestyksessä.

Happamattoman leivän juhlan (sapatti-aterian) jälkeen laulettiin juutalaisuudessa psalmeja jotka liittyvät ehtoolliseen, ja sitten ateria on päättynyt.  Juutalaisuudessa jatketaan aina neljänteen maljaan asti happamattoman leivän juhlimista, mutta Messias ei ottanut sitä, sillä Hän ottaa sitä vain Taivaassa. Pääsiäisjuhlissa, aina kokoonnuttiin kymmenen lukuisen miespään kanssa, mukana heidän perhekuntansa nauttimaan ateriaa ja karitsaa. Tapahtui niin, että Juudas lähti toisen maljan jälkeen ulos loukkaantuneena, silloin Jesus oli sanonut hänelle että hän kavaltaa Hänet. Hän ei siis osallistunut ehtoolliselle, eli kolmannelle maljalle ja sitä edeltäneelle leivän murrolle. Toisen maljan jälkeen pestiin kädet aina, sillä toisen maljan aikana perheenpää tai rabbi kastoi sormensa vatiin seitsemän kertaa missä oli viiniä ja pirskotti pisaran liinalleen seitsemän kertaa.

Kirjoitetaan että varhaisseurakunnassa, alettiin pitää rakkausaterioilla / yhteysaterioilla mukana omia eväitä, eli ne olivat kuten nyyttärit, joihin jokainen toi jotakin eväiksi. Mutta se toi vaivaannusta seurakuntaan, joten siitä luovutttiin, ja Messiaan ateria tuli kokoontumisien pääasia-sisällöksi tai kokouksen huipentumaksi. Apostolien teot kertovat että uskovat pitivät happamattoman päivän juhlia sapatteina ja mursivat leipää. Heidän ruokailunsa kestivät sapatteina noin neljä tuntia kuunnousemisesta alkaen. Juutalaisuudessa sapattina pitkitettiin happamattoman leivän juhlan ateriaa ja pääsääntöisesti yöhön neljään asti virallisesti juhlia sitä ateriaa syöden, laulaen ja rukoillen Herraamme. Alkuseurakunnan mainitaan sapattinyön ajan auringon nousuunkin asti pitäneen kokouksiaan. 

Viikko ehtoollista vietettiin perjantain jälkeen auringon laskettua (happamattoman leivän juhlan yhteydessä), eli jo vuorokauden vaihduttua lauantaiksi ja sapatiksi, sekä myös ehtoollista vietettiin ainakin kerran jos useamminkin sapatin päivän lopussa, eli lauantai-iltana ja se juhla jatkui sunnuntain puolelle, puoleenyöhön asti, joka oli viikon ensimmäinen päivä. Tämä sen tähden, että lauantaina ei saanut käsitellä rahaa ja sen tähden uhrata. Joten uhrilahjat voitiin antaa ja kerätä kokoon vasta kun sapatti oli ohitse, eli vuorokauden vaihtuessa sunnuntaiksi ja viikon ensimmäiseksi päiväksi. Paavali teki lähetysmatkoja, ja siksi tämä asia ilmeisesti päätettiin tällä tavalla, sillä hän ei voinut lähteä ilman avustuksia matkaan.

Pääsiäisviikolla on yhteensä kolme sapattia. Tiistaina oli sapatti, mitä essealaiset pitivät pääasiassa, ja siitä syystä Jeesus sai torstaiksi helposti vuokrattua heidän jäljiltään puhdistetun yläsalin käyttöönsä. Ilmeisesti Jeesus ei pitänyt tiistaisapattia. Jeesus oli Rabbiini, ja hyvin arvostettu, kuten yleisesti muutkin rabbiinit olivat, joita raamatussa fariseuksiksi nimitetään ja rabbuuni- arvonsa  tähden Hänelle oli helppo saada järjestettyä erityiskohtelua, kuten saada aasi itselleen ilmaiseksi käyttöön. Jeesus oli myös juutalainen Opettaja, jolla oli tapana opettaa paikallisissa synagoogissa Sanaa. Pääsiäisviikon kolmas sapatti oli lauantai, joka oli tavallinen viikkosapatti. Toinen sapatti oli (kiiras-) torstai?, ja sen Hän piti opetuslapsineen.

Pääsiässapateiden edeltävinä päivinä aina uhrattiin karitsa, ja se tapahtui Santalan mukaan torstaina, ei perjantaina. Torstaina piti aina kymmenestä hengestä koostuvan mieskunnan (suvun tai lähipiirin) kokoontua yhteen ja teurastaa yksi yhteinen karitsa, ja koko heidän perheväkensä tuli liittyä heidän seuraansa. Opetuslapset teurastivat karitsan ja laittoivat torstai-iltapäivänä karitsan granaattimenapuu vartaaseen ja lampaan lapojen tueksi ristikkäisen puun. Ja naiset taas joita oli useita, tekivät mausteet ja yrtit. Pääsiäisaterialla opetuslapset olivat pöydän ympärillä ja kaikki muu väki seinän vierellä tyynyillä istumassa (naiset ja lapset), ja hekin osallistuivat juhlan viettoon. Jeesus ei osallistunut ehtoollisen valmistukseen, mutta hän pesi tilaisuudessa opetuslastensa jalat ennen ehtoollista ja Hän Rabbina ja Opettajana johti koko pääsiäisjuhlaa ja tarjoilua. 

Jeesus sanoi että Hänen Verensä on Uusi Liitto, ja Hän asetti sen samana päivänä kun Hänet uhrattiin. Uusi Liitto alkoi siitä kun perjantai päättyi ja lauantai alkoi, eli täsmälleen silloin kun Jeesus antoi Henkensä ristillä. Hänet pidätettiin perjantaiyönä. Perjantaiyönä pidettii kaksi hätäkuulustelua - istuntoa. Seuraavan päivänä auringon nuostua pidettiin suuri oikeuden käynti. Koska Hän oikeudessa tunnusti että "Minä Olen", niin sen takia Hänet määrättiin ruoskittavaksi ja ristillenaulittavaksi. Kukaan ei saanut sanoa itsestään, "Minä Olen" , sillä se tiesi kuolemaa sille, sillä se oli Jumalan pilkkaa (sillä vain Jahve on Jumala) ja Lain mukaan siitä seurasi kuoleman rangaistus. Joten sen tähden tuomio voitiin laittaa saman päivänä täytäntöön. Mutta Jeesus oli ja on Minä Olen, mutta sitä ei kansa ymmärtänyt. Tavallaan pääsiäisviikon tiistaisapatti oli Mooseksen sapattijuhla, ja torstai oli Messiaan sapattijuhla, ja lauantai oli määrätty olevan Jumalan sapattijuhla.

Toisaalta jos Jeesus asetti ehtoollisen torstaina auringonlaskettua, niin oltiin jo perjantain puolella, joten voiko sitten sanoa että torstai olisi ollut sapatti? Tai sitten he aloittivat sen torstaina aiemmin, illalla ja päivä meni karitsan laittamiseen? Vai oliko se alkanut sittenkin keskiviikkona auringonlaskettua? Perjantaihan ei ollut sapatti kuitenkaan, koska silloin voitiin ristiinnaulita rikollisia ja tehdä töitä. Tälläisiä aukkokohtia jäi vielä kysymyksiksi tuosta kirjasta. Oliko varmaa että karitsa teurastettiin torstaina, vai teurastettiinko se perjantaina ja valmistettiin illalla? Eli torstai olisi ollut pelkkä happamattoman leivän juhlapäivä. Santalan kirja ei anna tähän yksiselitteistä vastausta, mutta puoltaa sitä että karitsa teurastettiin torstaina, näin siitä ymmärtäisin. Mutta itse en usko siihen näkemykseen, vaan siihen että torstai oli ainoastaan happamattoman leivän juhla.

Kirjoitin paljon muistiinpanoja kirjoitusvihkooni kyseisestä kirjasta. Mutta kunhan tutkin ne muistiinpanot päivänvalossa, niin voin tätä yhteenvetoa muokata ja täydentää vielä tästä. Voi olla että Santalan kirjassa on useampaa päällekkäistä tarkastelunäkökulmaa, eli siinä ei aivan johdonmukaisesti johdateltu lukijaa joka kohdassa, siksi tässä on näitä osumia, jotka eivät ilmeisesti ole aivan oikein kohdallaan, viitaten karitsan uhraamisajankohtaan ja pääsiäisviikon vuorokausirytmeihin ja aikatauluihin kyseisessä merkityksessä. Santalan kirjasta ja Raamatusta selviää, että Jeesus ei kyseisenä ateriahetkenä syönyt karitsaa, joten mielestäni, sinä yönä ei karitsaa nautittu, vaan vasta seuraavana yönä. Ja karitsa valmistettiin perjantaina, sillä perjantai on sapatin valmistumispäivä ja niinmuodoin Hänestä tuli myös sinä vuorokautena Jumalan teurastettu Karitsa.

On myös mahdollista että Herramme ei ottanut ehtoollista jonka Hän asetti, eli Hän ei syönyt omaa lihaansa ja vertansa, vaan jakoi sen opetuslapsilleen ja niille, jotka olivat huoneessa heidän seurueessa. Mutta Herramme Getsemanessa joutui ottamaan maljan vastaan ja se oli syntien malja, ihmiskunnan syntien maljan. Se oli Hänen kolmas maljansa, vaikka se ei ollut konkreettinen aineellinen malja. Me saamme ehtoollisessa ottaa vapauden ja siunauksen maljan, mutta Hän otti Getsemanessa yllensä kirouksen maljan puolestamme, että me saamme vapauden ja siunauksen Hänessä. Ei ole loogista että Hän todellakaan olisi ottanut oman verensä siunauksena vastaan, sillä pian Hän oli joutuva kiroukseksi maailman edestä.

Opetuslapset ilmeisesti tarvitsivat tätä ehtoollista ennen Messiaan kärsimystä. Olisihan Herra voinut asettaa teoriassa ehtoollisen ristintyönsä jälkeen. Toisaalta jos Herra olisi asettanut ehtoollisen haudasta noustuaan, sen merkitys olisi muuttunut. Sillä hän ei ollut ennen kuolemaansa muuttunut muodoltaan, ja ehtoollisen tarkoitus on ottaa Hänen ruumiinsa ja verensä katoavassa muodossa vastaan, heikkoudessa ja kärsimyksessä, sellaisessa kuin Hän oli kaltaisenamme. Jos ottaisimme Hänen uuden katoamattoman luontonsa osallisuuden veren ja lihan muodossa ehtoollisen yhteydessä, me emme olisi osallisia Häneen kuolemassa ja ylösnousemuksessa, silloin Hänen ihmisen kaltaisuutensa pyhyydessä ei olisi meissä.

Mitä jos Herra olisi asettanut ehtoollisen ristinkuoleman jälkeen? Hän olisi toisin sanoen käskenyt syödä Hänen kirkastettua lihaansa ja vertansa, jota enää hänessä ei ollut todennäköisesti, sillä se vuosi pois Hänestä pois Golgatan ristillä, eli Hän vuosi tyhjiin siellä. Taivaallisessa ruumissa ei ole enää verenkiertoa, eikä sitä siinä tarvita. Hän ei olisi voinut asettaa enää sitä ylösnousemisensa jälkeen, siksi se piti asettaa silloin kun Hän ei ollut vielä muuttunut. Emme olisi osallisia Hänen vereensä, jos Hän olisi asettanut sen silloin kun Hän oli jo muuttunut. Emme olisi osallisia Hänen kärsimyksiinsä, jos se olisi tapahtunut jälkeen päin. Olisimme osallistuneet vain siunauksiin, mutta sovituksen ominaisuus maljan ottamisessa olisi jäänyt asettamatta, sitä ei olisi voinut asettaa jälkeen päin.

Osallistuiko Herra ylösnoustuaan enää happamattoman leivän juhliin? - todennäköisesti ei, sillä Hän oli sanonut aiemmin, että Hän ei juo viinipuun antia ennenkuin Jumalan valtakunnassa. Hän kyllä aterioitsi opetuslastensa kanssa. Mikä oli se isoppi jota Herralle tyrkytettiin ristillä, jossa oli hapanviiniä? Oliko se viinipuun antia? Jossakin Evankeliumissa mainitaan että Hän otti sitä, joissakin taas mainitaan että Hän ei ottanut sitä. Mahtoiko olla kysessä vääränlainen alkoholi, käynyt alkoholi, ei siis viini, vaan väkijuoma? Eli jos ehtoollisviini olikin käymätöntä kuten joissakin tutkimuksissa on tullut esille, ja ristillä Hänelle tarjottiin käynyttä. Eli silloin voisi olla, että sitä ei olisi voinut kutsua viinipuun anniksi.

Messiaaninen Pääsiäisenvietto: http://israel-apu.org/kirjat/messpaas.html