Muutamia otteita kyseisestä kirjasta, jotka erityisesti vahvisti ja rohkaisi minua:

Kun sain vaihtaa oman näkökulmani Jumalan näkökulmaan, minun on ollut helpompi olla kiinnittämättä huomiota siihen, mitä muut minusta ajattelevat, ja tavoitella taivaallisia. Minun sieluni kaipaa elävän Jumalan puoleen. Kun käännyn Taivaallisen Isäni puoleen koko sydämestäni, sielustani ja ruumiistani, Hän kääntyy minun puoleeni ja tulee minua vastaan.

Kun ihminen kohtaa Jumalan kirkkaudessaan, hän ei voi kääntyä pois Herrasta ekä unohtaa Hänen kosketustaan. Tästä syystä Apostoli Paavali sanoi: "Minä tunnen Hänet, johon minä uskon" (2.tim.1:2). Monet seurakunnan jäsenet saattavat sen sijaan sanoa: "Minä tiedän paljon Hänestä, johon minä uskon." He toisin sanoen eivät ole kohdanneet Herraa ja Hänen kirkkauttaan.

Tarvitsetko sinä vielä jylisevää ääntä saarnatuolista tai purevaa profetaalista nuhteen sanaa? Vai pystytkö lukemaan Jumalan mielialan Hänen kasvoiltaan? Onko sydämesi niin herkkä, että Hänen katseensa pystyy ohjaamaan sinua ja nuhtelemaan sinua synnistä? Kun Hän vilkaisee sinua, koetko omassatunnossasi pistoksen ja päätät olla pahoittamatta Isän mieltä?

Jumalan katse sai Pietarin murtumaan syntinsä tunnossa, ja niin hän itki kukonlaulun säestyksellä sydämensä herkäksi. Jumala kehoittaa meitä etsimään kasvojaan. Jumala haluaa päästä läheiseen suhteeseen kanssamme, ja meidän tulisi ennenkaikkea pyrkiä katsomaan Hänen kasvojaan. Läheinen suhde Jumalaan tuo mukanaan siunauksen, mutta emme saa tavoitella siunauksia, vaan siunauksien antajaa.

Voitelun tarkoitus on auttaa meitä siirtymään lihasta kirkkauteen. Viivymme mielellämme voitelussa senkin takia, että se tuntuu lihasta hyvältä. Toisaalta liha ei tunne oloaan erityisen mukavaksi, kun Jumalan kirkkaus ilmestyy. Kun Jumalan kirkkaus ilmestyy, meille käy kuten profeetta Jesajalle. Se saa meidät tuntemaan olomme hyvin epämukavaksi. (amen - omia kokemuksiakin tästä on, silloin olen lysähtänyt pitkälleni maahan kasvoilleni)

On aika myös tehdä parannus siitä, että suunnittelemme kokouksemme ihmisten mielen mukaisiksi taipumatta Jumalan tahtoon. Olemme halunneet kokouksiin elämää, vaikka Jumala tahtoi niihin kuolemaa. Katumuksen ja murheen tuoma kuolema ohjaa Jumalan kirkkauden luoksemme. Sen turvin voimme lähestyä Jumalaa ja jäädä eloon.

Meidän ei tarvitse huolehtia siunauksista, jos istumme siunaajan sylissä. Meidän on etsittävä siunausten sijasta siunaajaa ja herätyksen sijasta herättäjää. Meidän on etsittävä Hänen käsiensä sijasta Hänen kasvojaan.