Jos omatuntomme syyttää jostakin, niin hylkää se asia, tai laita se asia sivuun, kunnes tiedät varmasti tehdä oikein. Jos teet asian ja päätöksen omaatuntoasi vastaan, rikot itseäsi ja moraaliasi vastaan. Ja se on syntiä, kunnes teet siitä parannuksen. Parannus on nöyrtymistä ja tunnustamista, sekä sen asian tai tavan hylkäämistä, mikä sinua sitoo ja syyttää sisimmässä.

Jos olet tosi hankalassa valintatilanteessa, jossa on valittava kahdesta pahasta toinen, etkä voi todellakaan mitään sille. Niin valitse se asia, joka on toisen etu, ja sinun itsesi vahinko. Siis se mikä on pienempi paha seuraamuksiltaan. Sillä on perempi että yksi kärsii, kuin moni henkilö. Älä pyri ensisijaisesti pääsemään itse pälkähästä, vaan pyri siihen, että muut pääsevät siitä.

[ 1. Sam. 24:5 Mutta sen jälkeen Davidin omatunto soimasi häntä siitä, että hän oli leikannut Saulin viitan lievettä. ]

Mitä David teki tämän jälkeen?

[ 1. Sam. 24: 8, 10-11. David lankesi kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta. .. mutta minä säästin sinut, vaikka minua neuvottiin tappamaan sinut .. katso tätä viittasi liepeen kappaletta, joka on minun kädessäni. Kun minä leikkasin sen sinun viittasi liepeestä enkä sinua tappanut, niin ymmärrä siitä ja näe, ettei minulla ole tekeillä mitään pahaa tai rikollista ja etten minä ole sinua vastaan rikkonut, vaikka sinä vainoat minua ottaaksesi minulta hengen. ]

Hän tunnusti ja nöyrtyi.
Mitä tästä sitten seurasi?

[ 1. Sam. 24: 16-19 Kun David oli päättänyt tämän puheensa Saulille .. Ja Saul korotti äänensä ja itki. Ja hän sanoi Davidille: "Sinä olet minua vanhurskaampi, sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää, vaikka minä olen tehnyt sinulle pahaa. Sinä olet tänä päivänä osoittanut hyvyyttäsi minua kohtaan, kun et tappanut minua, vaikka Herra oli antanut minut sinun käsiisi.Sillä kun joku kohtaa vihollisensa, päästääkö hän hänet menemään rauhassa? Herra palkitkoon sinulle runsaasti sen, mitä olet tänä päivänä tehnyt minulle. ]

Kun tekee oikein, niin se on saava suuren arvon ja kiitoksen. Saul olisi saattanut tappaa Davidin, jota hän vihasi hengessä, joka hänellä oli Davidia kohtaan. Siis puukottaa selkään häntä, Davidin nöyrtyessä. Mutta tässä Davidin tapauksessa nöyrtyminen ja tunnustaminen sulatti Saulin sydämen. Ja ei tapahtunut siten, miten olisi voinut käydä. Jos teet itsellesi vahingon ja tunnustat sen, niin olet saava armon myös vihollistesi silmien edessä. Suurempi paha olisi ollut tappaa Saul, joka niin monesti oli tappamaisillaan Davidin. Mutta suurempi voitti, eli hyvyys.

Kun teet oikein, niin silloin Herra on sinun kanssasi. Hän on antava sinulle nöyrän asenteen, ja vaikuttaa että sinun vilpitön asenne, vaikuttaa läheisissäsi. Elämä on valintoja. Kahdesta on valittava. Voit langeta kiusaukseen. Mutta tee siitä parannus, tunnusta se hänelle, ketä vastaan olet rikkonut, ja mistä omatunto syyttää, vaikka voit saada tuomitsemisen, sillä pääasia että sinun omatuntosi on vapaa Herrassa. Sinä et ole vastuussa siitä mitä toiset ajattelevat sinusta. Tee vain oma osasi, ja he päättävät sitten tehdä sen minkä heidän kuuluu tehdä.

Mutta jos ei omatuntosi sinua syytä, niin älä pelkää, vaikka sinua panetellaan ja syyllistetäänkin, siis älä tunnnusta sellaista heidän mielikseen, mitä et ole tehnyt ja rikkonut. Älä ole ihmisten orja. Älä suostu syyllistetyksi, vastoin omaatuntoasi. Älä ala kiistelemään, koska olet vapaa. Sinun puolustajasi on Herra, Hänen on viimeinen Sana. Kunnioita itseäsi. Kuuntele omaa sisintäsi, tutki itseäsi, älä muita, äläkä kuuntelekaan edes muiden arvioimia tuomiota itsestäsi, johon tulet sidotuksi pelon tavoin. Älä tee itsellesi syntiä olemattomasta. Tee aina kuten sisimpäsi, sinua kehoittaa tai kieltää.

[ 1.Moos. 34:25-29 Mutta kolmantena päivänä, kun he olivat kipeimmillään (ympärileikkauksen tähden), Jakobin kaksi poikaa, Simeon ja Leevi, Diinan veljet, ottivat kumpikin miekkansa ja hyökkäsivät, kenenkään aavistamatta, kaupunkiin ja tappoivat jokaisen miehen. .. ottivat Diinan Sikemin talosta ja menivät pois. Ja Jakobin pojat karkasivat haavoitettujen kimppuun ja ryöstivät kaupungin, sentähden että he olivat raiskanneet heidän sisarensa. Ja he anastivat heidän karjansa ja aasinsa ja kaikki, mitä oli sekä kaupungissa että kedolla. Ja kaikki heidän tavaransa, kaikki heidän lapsensa ja vaimonsa he veivät saaliinaan, ja he ryöstivät samoin kaiken muun, mitä taloissa oli. ]

Jumalan Sana mainitsee todella monessa kohdassa ns. selkää puukotuksista. Tässä Raamatun kohdassa kansa suostui juutalaisuuteen, ja miehet ympärileikattiin. Mutta muutama mies Israelin kansasta tappoi ne kaikki miehet yhtenä hetkenä, kun he olivat heikoimmillaan, ainoastaan koston tähden. Mutta he olivat kyllä totisesti jo Jumalan omaisuutta sillä hetkellä. Niinkin voi ihminen tulla sokeaksi, vain pelkästään yhden ihmisen väärinkohtelun tähden, siis tulee niin katkeraksi, että moni ihminen sen tähden joutuu moni kärsimyksiin. Mikä tässä olisi ollut parempi valinta, tuhotako vai yhdistää?

Mikä tästä seurasi?

[ 1.Moos. 34:30 Niin Jakob sanoi Simeonille ja Leeville: "Te olette syösseet minut onnettomuuteen, saattaneet minut tämän maan asukkaiden, kanaanilaisten ja perissiläisten, vihoihin. Minun joukkoni on vähäinen; jos he kokoontuvat minua vastaan, niin he tuhoavat minut, ja niin minut ja minun sukuni hävitetään." ]

Onnettomuus ja häpeä.

Kun tunnustaa ja tekee oikein, niin tulee armahdus ja kunnia sielulle. Kun rikkoo ja peittää syntejään - siis paaduttaa omantuntonsa, niin tulee häpeä ja tuomio. Älä kosta pahaa pahalla, vaan hyvällä. Älä langeta tuomiota sille sielulle, vaan armahdus. Älä myöskään rankaise itseäsi loputtomalla syyllistämisellä, vaan ota Kristuksen armo vastaan, äläkä enää syntiä tee.

Tämä on todella vahva Sana, ja tähän aina joutuu, tämän tästä. Tämä asia on aina edessä. Siinä ei kukaan ole koskaan täydellinen täyttäjä ja toteuttaja. Näissä asioissa, teen virheitä, jokainen tekee. Mutta tämän ytimen pitäisi olla se oikea elämän ohjenuora. Siinä ei vain pysy, ellei sitten ole niin Hengellä täytetty, jolloin tietää valita oikein. Sillä Pyhä Henki, ohjaa totuuteen, ja Hän vaikuttaa omassatunnossa kaikkea hyvää.