Usein olen ottanut esille seuraavan esimerkin. On kiikkulauta - vaaka. Toisella puolella on maailmallisuus, toisella puolella on usko. Jos siinä keskellä yrittää tasapainoilla se on aika mahdotonta. Valuu jommalle kummalle puolelle. Eli on valittava puoli. Oltava kokonaan sitä tai tätä. Ei kaksitahoinen. Ei kaksimielinen. Vaan ihan radikaalisesti valita puolue.

Et voi syödä samaan aikaan Jumalan pöydästä ja kuitenkin heti perään syöt maailman pöydästä, joka mitätöi tuon Jumalan siemenen ja uskon. Et voi vuoronperään naukata sieltä ja taas täältä. Aina se toinen puoli mitätöi toisen vaikutuksen. Mikään ei pysy ja kestä sillä tavalla. Koko aika ees taas. Ei sellaista pidä olla. Ei muuta kuin kokonaan Jumalan kuuliaisuuuteen sisälle - aivan kokonaan.