Minä menin naimisiin 23 vuotiaana. Ja olin 10 vuotta naimisissa. Nyt olen ollut yksinäinen
lähes kolme vuotta. En ole rakastunut viimeiseen 12 vuoteen kuin kerran nyt tuoreesti.
Avioliitossa olin uskollinen, en katsonut muita miehiä, enkä suostunut mihinkään rakastus
tunteisiin. Suljin kaikki pois, vaikka avioliitossa en saanutkaan mitään rakkautta, en fyysistä
enkä emotionaalista, vaan pelkkää kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä. Puoliso oli niin sairas
elimellisesti, että oli mahdotonta olla fyysisesti olla yhtä, ja lääkkeet muutti hänen
persoonallisuutensa.

Nyt tiedän mitä on rakkaus, ja nyt mitä on sen kuolema. Nyt tiedän mitä on, kun on kovaa ja
kylmää kaikki, pelkkää jäätä, sitä jäätäkin rakastaa, mutta se ei halua sulata. Nyt tiedän mitä
on se rakkaus joka ei voi kuolla koskaan. Nyt tiedän että rakkaus on kipua, se on elämää
suurempaa kipua, se voi tuhota ihmisen. Kissa synnyttäessä kehrää ja rakastaa. Mutta siihen
voi jopa kuollakin. Siihen voi paatua, jos ei halua sitä, hajoaa joka tapauksessa. Pitääkö minun
paatua, ja kovettaa itseni muka, voiko rakkautta käskeä loppumaan, voiko sitä
pakottaa mukamas lakata olemasta ?! EI !

Rakkaus on tuskaa ja kipua, se on kyyneliä. Se ei ole onnea, se ei ole iloa. Vaan se on syvää
kipua ja reagointia. Se on väkevää, se on sydämen maaperä, se on sydämen punainen lanka.
Se on sydämen liekki. Rakkaus ei ole piilossa, vaan se on polttovoima, se on energia, joka
sysää elämänhalua ulospäin. Minä haluan rakastaa, mutta minä en saa. Minä en tiedä, en
osaa erottaa tunteita rakkaudesta.

Tällä hetkellä mut on rikottu. Mut on niin nujerrettu. Kaikki pelkoni toteutui. Kaikki
hyväuskoisuuteni oli puppua. Kaikki mitä uskoin sinisilmäisesti ja hyvin, se olikin vain minun
kuvittelua. Rakastin kiveä, joka antoi minun olla pelkkä narri itselleni. Olin vilpitön, ja kivi
antoi minun vain jatkaa sydämellistä linjaa. Kunnes hän selkeästi kuin jää, ilmoitti sen typerän
kommentin, ikäänkuin siinä oli kaikki, mitä hänellä oli sanomista ja ajateltavaa. Voiko sitä
pahemmin ja kurjemmin enää ystävä toista kohdella ja haavoittaa ?!

Eikä ystävät jotka ole uskovia joissa on Hengen yhteys voikin ikävöidä ja kaivata toisia,
toisten tukea ja rohkaisua. Ainakin minä kaipaan. Ellei sitten toinen ole osaton Pyhästä
Hengestä. Toki minä kaipaan enemmänkin. Ja minusta on hirveän kurjaa olla yksinäinen,
kun ei minulla ole lohdutttajaa ja kannustajaa. Ainakin minä olen halunnut tukea ja rohkaista,
mutta voin myöskin sanoa suoratkin sanat tarvittaessa.

Minä teen niin kuin haluan että muut tekevät minulle. Minä puhun sellaisia, joita haluan
muiden puhuvan minulle. Mutta ne jotka puhuu omassa paisuneisuudessa, niitä en kuuntele.
Jos tuo kivi-tapaus, ei ole kivi, vaan pelkkä näyttelijä tai pelkuri, nyt olisi aika tulla esille,
ja olla oma itsensä, eikä mikään mikäkin kivi. Jäävuoret pitää särkeä. Mä en jaksa vaan
tällästä, miksi mulle kävi näin, miksi mun pitkin rakastua, ja miksi mun pitääkin tuntea vetoa.
Miksen minä voinut olla olematon ja tunteeton. Elämä on niin epäoikeudenmukaista ja niin
väärää kaikki on, pelkkää onnettomuutta ja surua.

Ei auta lihan kurittaminen, ei paastot - ei mikään. Ei mikään - ei mikään. Se kiduttaa ja
tekee minusta lopun. Minun syy tämä on. Ei se ole jäävuoren syy. Se on minun syy. Ja siksi
koska se on minun syy, minun pitää kärsiä tästä vaan, ja olla surullinen. Ei ollut minun
tahdonalainen valinta, vaan mitä enempi sitä pakotin pois, sitä ilmeisempi se oli ja on.

Nyt tajuan Jeesuksen agape-rakkautta. Hän voi samalla tavalla murskaantua, ja tulla
surulliseksi, kun häntä jotenkin loukkaa tai haavoittaa. Mutta Hän ei paadu ja katkeroidu.
Vaan Hän heti rakastaa, kun ihminen katuu ja taipuu, ja on yhtä sinisilmäinen kuin ennen
surua olikin. Mäkin olen samanlainen typerys. En mä jaksa olla surullinen, vaan aina mut toivo
herättää, ja aina mä jatkan agapen perustalta. Muuta perustaa mullahan ei ole, kuin
Jumalan agape- Sana. Vaikkei se toinen ole koskaan pyytänyt anteeksi, olen aina silti
rakastanut.

Olen uskonut rakkauden sulattavaan voimaan, ja että se muuntaa ja sulattaa jään. Mutta ei
ilmeisesti, niin se tehoa, on ilmeisesti niin paatunut kivi, että siihen ei tehoa mikään. Mä olen
vaan niin surullinen, kuuntelen kaunista classista melodiaa, mitä olen internet-radiosta
nauhoittanut. Muttei mikään nyt paranna oloani toistaiseksi.

http://vuodatus.net/site/control/editblog?id=269777&start=190