Jos sanot että olet ehdoitta antautunut Herralle, niin oletko varma että olet sitä, vain pyritkö edelleenkin itse hallitsemaan itseäsi, Jumalaa ja tulevaisuuden ennusteita? Kun olemme ehdoitta antautuneet Hänelle, niin mitä me emme siis toteuta ja halua? Onko Hänelle antautuminen teoissa ja valinnoissa tapahtuva oleellinen asia, vai onko se syvällisempi? Tai tarkoittaako ehdoton antautuminen sinusta vain sitä, mitä sinä tarjoat Hänelle itsestäsi, sopimusta siitä, mitä sinä toivot, ja Hän saa ne asiat omia. Vai onko se että Hän saa kaiken sinusta hallintaansa, sekä näkyvät ja näkymättömät asiat.
Kun olet siis ehdoitta antautunut, onko silloin sinulla jäljellä enää omia päämääriä ja motiiveja ja kuuluuko niitä olla? Oletko varma että käsität sanoja, mitä lausut? Onko ne uskossa sulautuneet sinuun, vai ovatko ne vain muodollisia tai toiveita. Jos ne eivät ole sinuun sulautuneet, ne ovat tyhjän hokemisia, joista puuttuu paljo Jumalan viisaus. Ehdoitta Jumalalle antatunut on luovuttanut Hänelle kaikki oikeudet elämästään, ja ei enää omista mitään hallintavaltaa itseensä.
Kun Jumala sanoo, mitä sinun tulee tehdä, niin teetkö niin? Jos olet ehdoitta antautunut, ja kun Hän sanoo Sanassaan, että näin ei tule tehdä, ja silti teet sitä harkitusti tai himosi tähden, niin oletko silloin ehdoton ja tinkimätön Häneen - sitoutumisesi suhteen yhä? Vai voitko tehdä oman kompromissin, ja silloin saattaa Jumalan Sanan kyseenalaiseksi, jota ei tulekaan kuuliaisesti enää noudattaa. Voitko ehdoitta eläessä, vaatia Jumalalta asioita, ja kun et niitä saa tietyssä ajassa, niin otat silloin tilanteet omiin käsiisi, ja pilaat kaiken mitä Hän olisi tehnyt, sillä Hän olisi tehnyt kaiken huolellisesti ja omalla ajallaan?
Onko olemassa joku oikeutettu poikkeussyy, joka saa ihmisen luopumaan ehdottomuudestaan Herralle? Jos luovut jossakin asiassa, ehdottomuudestasi, luovut siitä kaikessa mahdollisessa muodossa. Jos olet asettanut jonkin asian epäilyksenalaiseksi, ja ottanut sen omaan hallintaasi, ja viet sitä itse läpi, olet kokonaan luopunut ehddomasta anatutmisesta Jumalalle. Jos emme ole ehdottomasti antautuneet ja sitoutuneet, Hän ei voi myöskään sitoutua meihin, ja uskoa meille omia tehtäviää, sillä me silloin tulemme pettämään Hänet niissäa asioissa.
Olemmeko heikkoja lenkkejä, jotka emme kuitenkaan heikkouden ja vajavuuden hetkellä luota Häneen, kuuntele Häntä? Mitä me teemmekin, me saatamme tehdä sen myös harkitsemattomasti mielijohteesta. Mutta tämän saamme anteeksi, ja se on aina Jumalan korjattavissa, sillä se ei ole tilanteen tarkoituksellista ottamista Hänen kädestään pois. Mutta sekin osoittaa että me emme ole vielä silloin Hänen luottamuksensa arvoisia. Vasta kun me kykenemme aina malttamaan itsemme, ja olemaan tavoittelematta omia asioita, me tulemme sellaisiksi, joita Hän voi käyttää suurenmoisella tavalla.
Älköön siis kukaan sanoko itsestään että hän on ehdoitta antautunut määrittelemättä sitä asiaa tarkemmin, jos hän ei sitä ole tehnyt, eikä voi tietää mitä on edessä. Vaan sanokoon ja määritelköön hän joka päivä sen Jumalalle; "tänään annan itseni ehdoitta Sinulle". Tänään minä luovutan itseni ja elämäni sinulle, ja haluan elää joka päivä Sinussa. Mutta tarvitsen joka ikinen päivä, ehdotonta kuuliaisuutta ja sitoutumista ehdottomaan seuraamiseen joka tilanteessa. Ei ole olemassa hetkeä ja tilaisuutta jolloin me emme vaella Hänen ehdottomuudessaan, koska joka päivä sitoudumme mielissämme ja päätämme siinä pysyä.
Miten sitten me sanoudumme tähän ehdottomuuteen? Siinä ei tarvita niinkään sanoja, vaan ennenkaikkea siinä tarvitaan uskoa ja luottamusta Jumalaan. Silloin meidän katseemme on oltava Hänessä joka hetki, eikä siinä mikä on meille itsessämme mahdotonta, niin että me ottaisimme sen asian hallintaan. Ehdottomaan Jumalalle antautumiseen liittyy myös se, että me annamme Hän vaikuttaa meissä, ajatusmaailmamme muuttumista ja myös Hän antaa siinä ohessa kaiken meille mitä me tarvitsemme, kykyjemme ja uskomme mukaan. Emme sitoudu Häneen ainoastaan toivossa ja rakkaudessa, - vaan ennenkaikkea uskon ominaisuudessa.
Kuitenkin nämä kolme asiaa, on kaikki siinä mukana (rakkaus on teon motiivi, toivo on näkymme joka saa meidät kääntämään katseemme Jumalaan uudestaan toistuvasti). Mutta jos siitä puuttuu usko, niin me emme pysy Hänessä ja Hän meissä, me emme ole uskolliset ja nöyrät Hänelle. Sillä Messiassa Jeesuksessa me olemme kuolleet omille haluille ja mielelle, ja silloin me emme vain malta itseämme, vaan me pidämme mielemme kuolleena omille päämäärille ja antaudumme Hänelle. Niin että me emme elä enää itsellemme herroina, vaan Jumalan tahdosta palvelijoina tai jopa vapaaehtoisesta halustamme Jumalan orjia.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.