Syöminen on syntiä ja epäjumala, josta tulee synti, kun se hallitsee elämää. Jos ihminen on tottelematon Jumalalle, kun hänen ei tulisi syödä, vaan paastota. Silloin ihminen tietää sen. Kun ihminen tekee syntiä ja on sen orja, siitä tulee syyllisyys, häpeä ja viha itseä ja omaa luontoa kohtaan. Ei silloin täytäkään sitä kutsua ja velvoitetta, johon kutsuttu ja johon on valmennus. Kaikki mikä ihmistä painaa ja syyllistää, siihen liittyy syntiä. Se mikä syyllistää, sitä ei tulisi tehdä. ja kenenkään ei tulisi vietellä silloin toista tekemään sellaista, mikä on hänelle suuri murhe ja ahdistus.
     Vihaan sitä, että aina ruoka on keskipiste. Kun menee kylään, aina se on päällimmäinen asia. Se kiusaa jatkuvasti minua, ja ahdistaa minua. Se on jatkuva kahle ja orjuuttava asia. Kun menee kylään useammaksi päiväksi, silloinkin aina päällimmäinen asia on ruoka. Jos ei minulla, niin sitten sillä kutsujalla. Ja voi että kun vihaan melkein sitä. Minun uusi luontoni vihaa sitä, koska se sotii minua vastaan ja se on hengellisen luomukseni vihollinen. Ruoka heikentää uuden luomuksen elämää ja yhteyttä Jumalaan ja Hänen tuntemiseensa. Kun joku tulee minulle kylään, silloinkin se on päällimmäinen asia, jota joutuu murehtimaan. Koko aika on suuri ahdistus siitä sisällä. Se kontrolloi koko elämää, mieltä ja tulevaisuutta. Se aiheuttaa suurta ahdistusta ja masentumista.
     Yksinäisyydessä on hyvin vaikea paastota, koska silloin se ruoka on sosiaalisuuden ja rakkauden korvike, eli lohtu. Mutta kylässä ei ole sitä yksinäisyyttä ja turvattomuutta, joka tarvitsee lohturuokaa, koska silloin ei tarvitse olla yksin, ja voi unohtaa kaiken se taakse. Kylässä olisi todellakin kaikkein suotuisin tilanne paastota siitä syystä, jos vain muut eivät touhuisi ruuan ympärillä viettelemässä siihen heikkoa tavalla tai toisella. Olen suuresti ahdistunut näistä ruoka-asioista.
     Yksinäisyydessä on pelottavaa paastota, koska se on myös voimakas hengellinen kokemus, jossa astuu luonnollisen ymmärtämisen, havaitsemisen ja tuntemuksen yläpuolelle. Ja niin myös joutuu aistimaan hengellistä todellisuutta, johon ei itsellä ole valmiuksia ilman Pyhän Hengen täyteyttä. Paastota ei kovin hyvä siitä syystä ole aivan yksin, ilman tukijaa, joka  vie ajatukset pois siitä tilanteesta, jossa ne alkavat käydä liikaa yhdessä asiassa tai tunteessa. Ihmisen liha muistuttaa ihmistä itseään epäonnistumisesta. Lihavuus, turvotus ja väsymys painaa ja syyllistää. Siitä tulee esille tottelemattomuuden seuraukset.
     Kylään meneminen on tavallaan todella mukavaa, mutta se ruoka pilaa kaiken tai se olo mikä siitä tulee. Se vie hengellisen terän pois, se vie ensirakkauden pois Jumalasta, se tekee ihmisestä käyttökelvottoman Jumalalle, se turruttaa ihmisen sisäiset hengelliset aistit. Ihminen joka haluaa kuulla, mitä Henki puhuu "seurakunnalle", hänen tulee paastota. Ihminen joka on sanan julistaja, tulee ehdottomasti paastota. Ihminen joka on köyhä, puutteessa ja vajavainen, hänen tulee ehdottomasti paastota. Jos ihminen on jonkun tarpeessa, hänen tulee paastota.
     Toisia ihmisiä Jumala on kutsunut muutaman päivän paastoihin, toisia kymmenien päivien paastoihin. Toisille paasto on elämänaikainen kutsu, jota kutsua ihminen kantaa joka ikinen päivä. Silloin kun ihminen ei paastoa, silloinkin hän koko aika elää paaston mieliasenteessa, ollen aina siihen sisäisesti valmiina. Eli se kutsu painaa joka hetki tunnolla, aina ja aina. Se on avain sama asia, kuin joku kantaa sisällä velvoitetta rukoilla vähän väliä, mennä yksinäisyyteen, mutta ei voi ja kärsii kunnes pääsee perille. Ihminenkin kärsii niin kauan, kuin toteuttaa Herran tahtoa ja on siinä kutsussa sisällä, mikä on Jumalan tahtoa.
     Rukous on palvelutehtävä, ja paastoaminen on myöskin. Ei ole väärin ajatella paastoa, sen tulee painaa yllä ja velvoittaa. Yltäkylläisyyden uni paaduttaa. On pidettävä Jumalan antama polte sisällä aina palamassa. Paasto ei ole mitään ilman rukousta. Paasto vie ihmisen rukoukseen, se vie ihmisen pois tämän lihan mielen hallinnasta, joka aiheuttaa suunnatonta ahdistusta ja kärsimystä uudelle luonnolle. Miksi paastota? Siksi että se on Jumalan kutsu jokaiselle ihmiselle. Siksi että se on terveellistä. Siksi että ihminen erottautuu Jumalalle. Siksi että ihminen pääsee luonnollisesta rajoitteesta yliluonnolliseen uskoon ja tiedostamiseen. Siksi että ihminen pääsee Jumalan eteen ja Hänen tuntemisensa tulee vahvaksi.
     Kun ihminen paastoaa, se on usein parannuksen ja katumuksen paastoa. Se on myös Jumalan intohimoisen tavoittelemisen taktiikkaa. Se on suurempaa kaipausta päästä osalliseksi Jumalasta, kuin maailmasta. Pitkässä paastossa on monia laaksoja ja vuoria. On erilaisia vaiheita, mutta niihin ei mennä itse, ne tulee eteen yksi kerrallaan. Silloin Paimen johdattaa, ja itse vain luottaa Häneen Hän antaa salattua vettä ja leipää. Ei tarvitse katsoa laaksojen ihanuuksiin, tai vuoren jyrkkyyksiin, vaan Häneen. Nyt vaikka et paastoasikaan, niin sisälläsi tulee olla koko aika tuo kutsu siihen ja olet sen tähden kuin raskauskivuissa. edit