Usein kun rakastamme, emme huomaa sitä itse. Sen huomaa Jumala ja ne toiset, jotka ovat alamittaisia. Itse suunnattomasti kadehdin sinun nöyryyttäsi Jumalan edessä, sinun rakkauden panostasi Jumala edessä.Se vaan että kun sitä hamuaa, se on kuoleman tie. Kuitenkin rakastan kuolla omalle elämälle, ja antaa itseni, ja luovuttaa Hänelle. Sitä ei voi enää elää vain itselle. Kuitenkin olen niin rakkaudeton. Minä en välitä muista. Oikeastaan en välitä yhtään mistään, olen niin mahdoton. Olen onnellinen vain Jumalan läsnäolossa. Siihen päästäkseen on paljon paastottava ja etsittävä Häntä.

Rukoilen Isää, että Hän antaisi minulle läsnäolonsa, kirkkautensa ja todellisuutensa, niin että en olisi sama ihminen enää koskaan. Jumalalta tulee kaikki - ihan kaikki. Rakkaus mahdottomiin tekoihin tulee Häneltä. Siis on vain riiputtava Hänessä kiinni - ja se on vaikeaa, se on oman luonnon vastaista, se on oman mielen vastaista, se on riuduttavaa ja se on kurottamista, se on heikkudessa vain mahdollista, tosi tyhjyydessä, siinä joutuu koko aika olemaan kuin veden päällä, mahdottomuudessa, ja ei ole silloin varaa luottaa veteen, joka voi upottaa, vaikka sen mahdottomuuden, tietää koko aika olevan.

Miten tässä elämässä jaksaa, ei muuten kuin vain vastaamalla Jumalalle, hengittämällä Pyhää Henkeä, ajatellemaan Häntä, Luojaa. Koko aika työskentelemään Hänelle. Koko aika kirjoittelemaan hengellisä asioita ja pohdintoja. Olen niin epätoivoinen, että olen vuoden ajan paennut hengellisyyteen. Jumalasta on tullut kaikki kaikessa. Kuitenkin vain tarpeeni ja tyhjyyteni lisäntyy.

En minä ja et sinäkään omista rakkautta. Ei meissä ole mitään, muuta kuin tyhjät kätemme, sydämemme, ja halumme antautua Hänelle. Haluanko minä palvella Jumalaa, haluanko rukoilla aailman kadotettujen puolesta. Ei minun oma tahto ja mieli halua, se on niin kurjaa. Siihen tarvitaan rakkauden polttoaine. En ole edes pyytänyt sitä Jumalalta. Mutta jos Hän tahtoisi ja voi, niin se tapahtuisi. Kun Hän antaa palvelustyön, siihen tulee voitelu ja armoitus. Siihen sitoutuu, se on elämä ja henki, se on asia jota tehdessä siunaantuu itsekin. Se on asia, jota ei halua pantata ja laittaa sivuun, sitä ei tahdo menettää. Se on niin kallisarvoista. Tiedän vain murusen verran siitä, se on niin helppoa, se on niin pientä, mitä olen saanut tehdä, niin helppoa ja virvoittavaa. Kasvattavaa ja valtavaa. Mutta se on yksinäistä.

Jumalan valtakunnan työntekijät ovat yksinäisimpiä ihmisä maailmassa. Vaikka kansat kokoontuisi tuhatpäin, ja tulisi suuri joukko ihauilija kirjeitä, niin sitä on vaan yksin Elämän Herran kanssa. Itse koen niin, ja se on hyvä niin silloin. Tavallaan se saa ihmisen pysymään nöyränä, ja kaikkeen tottuu, enää ei ylpisty, vaan Jumalan tehtävätä on tullut velvoite, joka on elämä ja henki. En muuta jaksa nyt kirjoittaa. Lähinnä sen takia aloin, kun koin että sinun rakkauden puute on hyvä asia, mutta varmasti rakastat enemmän kuin usea muu. Joka rakastaa Luojaa, pitää Hänen Sanansa, ja ei tingi Hänestä.

Jumalan agape rakkaus on uhrirakkautta, ja ei ole olemassa uhria, ilman menetystä ja kuolemaa.
me olemme vaan tyhjiä astioita Jumalan edessä, Hän vuodattaa rakkautensa meihin, Pyhän Hengen kautta. Ja se rakkaus on agepea, eli uhrirakkautta. Ensin me uhraamme oman elämme, tavoitteemme ja unelmamme Jumalalle, ja sitten Hän vuodattaa Rakkautensa, joka aikaan saa tekoja ja kuuliaisuutta. Ei meidän tarvitse etsiä rakkautta, vaan Jumalaa. Ei meidän tarvitse tuijottaa mitä meillä ei ole, vaan Häntä joka on täyttäjä. Ei meidän tarvitse tuijottaa ammottavaa puutetta tai haavaa, vaan parantajaa.

Kuollut ihminen voi kohdata Jumala, kuollut ihminen on otollinen Hänelle, kuollut voi vaan nähdä Hänet, kuulla Häntä, palvella Häntä. Se ihminen joka ei ole kuollut itselle, se elää katoamatonta aikaa varten ja ei talleta ikuisuutta verten elämäänsä. Tämä on vaan täysin vapaaehtoista. Jumala hoitaa meidät, Jumala muutta meidät, sen mukaan miten tyhjiä olemme, mitä tyhjempiä olemme, sitä enemmän Hän vuodattaa itseään meihin ja kauttamme.

Jumala rakkaus ei ole kuitenkaan kesykissan rakkautta, vaan leijona rakkautta. Se ei ole myöskään pässirakkautta- vaan lammasrakkautta. Luin nota Tommy Tennyn kirjoja, ne oli valtavan antoisia, nyt vain kun saisi ne jotenkin käytäntöön. Mutta se on prosessi, täytyy pitää ne sydämessä, täytyy kasvattaa Jumalan nälkää. Ei riitä että olen puu vesiojain ääressä, minun pitäisi olla se pensas, joka oli palava keskellä erämaata, mutta joka ei kulu.

Erämaa uskovat roihuavat Jumalan tulta, Jumalan kirkkauden ja pyhyyden tulta, erämaassa on jano ja nälkä, ja kuumuus. Uskovan elämää on erämaata, jos tahtoo palvella Jumalaa kokonaisvaltaisesti. Mutta erämaassa, Jumala antaa mannan ja veden. Erämaassa, emme kulu sisäisiltä vaatteiltamme, vaan pysymme kirkkaudessa ja puhtaudessa. Erämaa on siunatuin vaellustie uskovan elämässä. Se on ihmeiden ja ilmestysten tie.

Älä ole levoton tästä rakkaus asiasta, se on hyvä tarve, se on minunkin. Mutta emme etsi ominaisuuksia, vaan Jumalaa. Jumala on AGAPE! Ihmisessä ei itsessään ole agepea, agape on mysö Pyhä Henki. Agape on kuluttava tuli, sammumaton intohimo ja tinkimätön totuus. Agape on yliluonnollinen rakkaus, sitä ei voi luonnollinen omistaa. Ihminen ei voi omistaa mitään, ihminen vain on palvelija, kanava mitä Jumala käyttää.

Jeshua on ihana rakkauden esikuva. Hän on. Hänkin oli kiivas, ja se oli hyvä. Hän ei koskaan puhunut turhia, vitsaillut, laskelmoitunut omia mielipitetään, koska Hän eli Isässä ja Isästä. Meidänkin kaikki tekemiset ja puheet ja ajatukset pitäisi olla Isästä lähtöisin. Kaikki mitä teemme olla Hänestä. Joten meidän täytyy pysyä Hänessä joka aika.

Pietari oli Simon kiivailija, mutta Hänessä Jumala näki valtavaa potentiaalia, Johannes taas rakasti jeshuaa ja nojasi Häneen. Emme me kaikki ole samanlaisia. Ei kaikki kiivaus ja piirteet ole Jumalasta, vaan ihmisestä, mutta kun ne on Jumalan käytössä, Hänen agapen, polttoaineella viritettyjä, ne ovat voimakkaita ja tehokkaita aseita ja varustuksia. Pieteri kiivailija kun saarnasi, tuhannet tuli kerralla uskoon. Johannes joka rakasti, sai nähdä Herran ja lopun ajat. Pietari oli ihmisten keskuudessa, Johannes, oli paljon yksin. Meidän luonteemme siis saa olla Herran käytössä.

http://vuodatus.net/site/control/editblog?id=269969&start=110