Meillä ei ole rakkautta itsessämme. Ei ole... vain sen janoa ja kokemisen nälkää. Meillä ei sitä todellakaan ole itsessämme. Ei ole! Vain ja ainoastaan olemalla Messiaassa, ja Pyhässä Hengessä meissä on rakkaus. Sillä Hän on rakkaus. Ja me emme omista rakkautta, vaan Hän. Ja Hän vaikuttaa tahtomalla tavallaan. Hänen rakkaus vaikuttaa, ankaruutta, lämpöä, välittämistä, yhteyttä, sääliä ym.. Ei minä, vaan Hän. Hän vaikuttaa minussa. Hän. Hän siis valloittaa minut. Hän täyttää minut. Minussa ei ole rakkautta, muutoin siis kuin vain Hänessä olemalla. Ja Jumalan rakkaus on totuutta. Se on Pyhää. Se on rehellistä ja aitoa. Se on sitä! Se ei ole kuten ihminen sen käsittää olevan. Jumalan rakkaus kuluttaa ihmistä. Se polttaa pois kuonan. Se vaatii kaiken. Se täyttää kaiken. Se on tinkimätön. Se edellyttää kokonaisvaltaista antautumista Hänelle. Koko sydämen antamista. Jumala rakastaa janoa, ja janoista sydäntä. Hän täyttää Häntä janoavat. Epätoivoisen janoavat Hänellä itsellään ja Hänen rakkauden Hengellään. Hän rakastaa epätoivoisesti Häntä etsiviä ja kaipaavia sieluja. Ja kun Hänestä täyttyy - Hänen rakkaus läikkyy. Ja se on kuumaa kuin laava...se on väkevää, se on vaativaa.. se on intohimoista. Se on polttavaa... se on sitä! Se on sitä! Jeshua kävi ristille rakkauden tähden, Hän oli ja on rakkautta täynnä. Rakkaus ei etsi omaa kunniaa. Vaan Jumalan kunniaa.