Ennen kuin olen Jumalan muovaama, en voi tuoda hänelle kunniaa ja kiitosta töilläni. Ennen voitelua, en voi puhua ja todistaa. tahdon elää Jumalalle. Tahdon vaeltaa Hänessä, en elää maailmaa mukaellen. Haluan karttaa maailmallisuutta. Pukeutua Hengellisyyteen, se on taivaasta. Maailmallisuus on syvältä. Tiedän että minussa on vahvaa Poweria, ja tunnen sen nytkin, lujana, tosi vahvana. Erittäin lujana, erittäin varmana. Suuri viha maailmallisuutta kohtaan Hengessä, mutta rakkaus ja sääli ihmisuhreja ja kohtaloita kohtaan. Mutta minulle ei itselläni ole antaa kenellekään mitään. Vain Jumalalla on.

Ja Jumala varustakoon minut, että voin rukoilla, ja vihollisen voimat murtuu, totisesti. Viha pimeyttä kohtaan. Tuomitseva viha eksytystä, kieroutta kohtaan. Luja viha, kaikkea pahuutta, turmelusta kohtaan, mikä ei ole Pyhää! Sellasta tunnen! Olen uskon sotilas! Voin rukoilla Hengessä ja totuudessa, vihollisvallat murskautukoon Kristuksen jalkojen alle. Kaikki alistetaan Kristuksen nimessä. Jeesuksen veri totisesti pyyhkii kaiken saastan pois ihmisolemuksista. Mutta maa ja sen pinta on saata-nan hallinassa. Mutta uskova on syntynyt Hengestä ja Sanasta. Ja näin ollen on Jumalan oma, ei maailman eikä itsensä. Kadotettu maailma on paholaisen halinnassa. On vain joko Jumalan omaisuutta tai paholaisen. Ei ole puolueetonta sektoria.

Sokea on yhtä kuin pimeydessä vaeltava, jolta puuttuu valo. Ja kaikki pimeydessä vaeltavat ovat pimeyden lapsia. Mutta Jumalan valo loistaa maailmaan seurakunnan kautta. Ja seurakunnan pitää uudistua ja pukeutua Pyhyyteen ja Kristukseen. Olla majakkana maailmassa! Seurakunnan ei pidä sulautua maailmaan, vaan erottautua maailmasta. Seurakunta ei ole kiinnitetty maailmaan, vaan Kristukseen, joka on pää. Seurakunnan luvattu maa on Taivaan Imperiumi. Seurakunnan pitää uudistua ylhäältä. Jokaisen uskovan pitää etsiä Jumalan valtakuntaa, ja Jumalan voimaa.

Jokaisen uskovan pitää herätä valvomaan. Ei riitä Pyhän Hengen kerta-täyteys. Ei riitä. Vaan tulee janota syvempää Hengen kosketusta. Tulee etsiä ensin Jumalan valtakuntaa ja siinä ohessa, riisua itseä maallisuudesta ja minuudesta, jossa Henki auttaa. Silloin Jumala tekee, kun kunnia tulee hänelle. Jumala on rajaton. Ja rajattomasti ihminen voi tavoitella häntä. Mutta se tapahtuu paaston ja rukouksen kautta. Jumalan kasvojen edessä olo, muuttaa sisintä ja mieltä pysyvästi. Joka tuntee Jumalan, muuttuu, ei saata olla sama ihminen. Jumalan Henki vaikuttaa Pyhitystä. Kaikessa on Jumalan näkökulma, kaikki maailmassa tulee tutkittua Hengen näkökulmasta käsin. Ihmisen lihan mieli kutistuu, ja Hengellinen mieli valtaa ihmisen.

Maallinen ihminen ei kykene ymmärtämään hengellistä, hengellinen tutkii kaiken. Hengellinen näkee kaiken lävitse, sillä siinä on Jumalan tunkeva katse, joka lävistää kaiken. Hengellisellä on Jumalan auktoriteetti. Maallisella ei ole mitään, muuta kuin riisuttavaa, Jumalan edessä. Hengellinen on älykäs ja viisas, hän tietää mitä sanoa, hän tietää milloin olla vaiti, milloin antaa tyhmän kutoa omaan verkkoonsa itsensä. Hengellinen ei levitä helmiä sikojen eteen.

Hengellinen ihminen on Jumalan muovaama, toimii Pyhän Jumalan alaisuudessa. Missä liha saa voiman, henki alistuu ja vetäytyy. Siksi ei tule saattaa murheelliseksi Pyhää Henkeä. Pyhän Hengen luonne on käyttää omaa persoonaamme ja luonnettamme työkaluina. Hän ei tee meistä toisenlaisia, hän kyllä puhdistaa, polttaa pois, erottaa pois ja vaikuttaa, että tahdomme Pyhittyä ja vapautua itse itsestämme.

Jos toinen lihallisempi Kristitty ei näe kuin pinnan, niin siinähän tilassa on. Harva näkee oikeastaan syvälle, ja sellaisen ihmisen täytyy olla Hengellinen. Kiitos olkoon Jumalan, joka on Henki, että maailma ei käsitä, niin myös maailma ei voi turmella sitä mikä on Pyhää, sillä se ei voi koskaan omistaa totuutta Sanaan ja Jumalaa itseään.

Vaan kaikki mikä tulee Kristukselle, se tulee Jumalan eteen, ja siihen Jumala tahtoo asettaa Hengen Pyhityksen ja näkökulman. Mutta kun aivan turhan monikin uskova on lihallinen. Maailmallinen. Vain maailman aistimilla varustettu. Jokaisen, ihan jokaisen pitäisi olla hengellinen, kuten on Jumala ja Henki. Jokaisen hengellisen pitää osata elää maailmassa valoina, tulina, miekkoina, Jumalan tahdon toimeenpanijoina. Ei sokeina, jotka eivät näe Jumalan silmin, ja tutki kaikkea.

Jumalan Henki tutkii kaiken, näkee ytimeen ja mikä on missäkin. Lihasta syntynyt mieli, ei voi nähdä Jumalan näkökulmaa. Kuka on Jumalassa, hän on Hengessä. Ja kuka on hengessä, hän ei ole sokea. Vaan sellainen, näkee kaiken, tutkii kaiken, arvostelee kaiken, mikään ei häntä voi tuomita. Vain itse Jumala on Hänen tuomarinsa ja Sanansa noudattaminen on sellaisen juuri ja avain. Jumalalle erotettu on Pyhitetty.

Tavoitelkaamme Jumalaa. Paastokaamme ja rukoilkaamme! Olkaamme hengellisiä! Olkaamme Jumalan voiman valtakanavia. Olkaamme raittiita! Vähetkäämme ja Kristus lisääntyy meissä. Olkaamme, taivaasta ladattuja ja armoitettua. Tavoitelkaamme enemmän taivaallisia aarteita ja hyveitä. Etiskäämme Jumalan valtakuntaa, heltiämättä. Laittakaamme epäjumalat pois elämistämme! Ruoka, televisio, tupakka, ihmisriippuvaisuus, tapariippuvuudet ym.. Irrottautukaamme maailmasta! Kiinnittykäämme Jumalaan! Jumala on Å & Ö. Voimavirta! Luoja! Tähdätkäämme Häneen! Häneen pitää suunnata elämämmme ja sydämemme.

Hän on meidän Jumala. Mikään ei ole niin tärkeää, kuin Hän. Mikään tunteminen ei ole niin tärkeää kuin Hänen. Jos emme ole Hänen tuntemisessaan, niin olemme maailmallisia. Emme voi kulkea riskien keskellä, saastumatta. Emme ole itsessämme niin hengellisiä, että torjuisimme palavat nuolet, ja valitsisimme Jumalan mielen mukaan valinnat elämässämme. Pukeutukaamme Kristukseen. Amen!

Kun sanon että saan Jumalalta sanat, niinhän se on. Olen Jumalan tekoa. ja Jumalan muutostyö. Ja kaikki tulee Jumalan innoituksessa ja lahjoilla ja visaudessa. Joten se tulee ylhäältä. Niin sitäkö ihmiset tuomitsee täällä, että koroitan itseäni, vaikka koroitan Jeesusta. Jos lihassa kirjoitan, niin se on minusta, mutta mikä hengellistä, se on Jumalan työtä ja istutusta ja Jumalan voiman kanavoimaa ja inspiroimaa sanaa.

Ovat uskovatkin sokeita, tarttuvat mitättömään. Eivät sanan ytimeen. menevät jumalanpalvelukseen, eivät kuuntele sanaa, vaan mitä pastorilla on päällä, miltä se kuulostaa, siis korva- ja aisti-syyhyssä, miten liikkuu ja karismoi. Sellaisia on ihmiset. Pintapuolisia. Toisekseen, että siirrän oman tilinteon Jumalalle, en ihmiselle, sekin on oikein.

Minun ei tarvitse ihmisille selvittää heidän älyttömiä pikkukysymyksiä. Vain Jumalalle olen vastuussa, että kirjoitan hänen tahtonsa mukaan ja en tee syntiä kirjoituksella. Jos taas kirjoitan lihassa, olen lihassa, velvollinen selittämään. Mutta jos kirjoitan hengen inspiraatiossa, en ole velvollinen ihmiselle, muuta kuin Jumalalle, siitä että sanani on hänen tahdossaan ja puhtaudessaan esille tuotuja.