Rakastan sinua oi - aah... Sua mä lähellein,omaksein yhä vieläkin
hamuan.. Mut sä aina silmistäin unelmien kaikkoat, ja koskaan en sua
omaksein saa omia. Et sut rakkain kun kätten hipiäin kaaren voisin sitoa,
niin että koskaan saattais olla tyköäis pois olla, mä en koskaan vois´
kaikota pois. Vaan sido mut suudelmin hellimmin, mut´ itsein lujemmin
suhun sido lähelles, niiin etten sun kainalost´ läheltältäis vois koskaan
mä pois erota lempesi tähden tähden loitota.

Sido minut kiiinni sinun sydämeesi, ja ota miun sydämein sinun
huomaan - haltuus.. Suhtees siks muhun lujita, niin etten mä koskaan
vois sun rakkauttas kyseenalaistaa, sä mun kaikkeni oot, vaikk´
sun kasvos piirtyneet on mulle hämärtyneinä vielä lail vesikuvajaisen -
lammen pinnan sameisen. Niin peitä mut sun varjollas, niin ett auringon
kuvajainen sun ääresi tumman rengastaapi, ja mä häikäistyn,
siit näkymäst, kuin on Paratiisin Edenin missä Adam, otti omansa,
jonk Luoja hänelle rakensi uneen vaivuttamallla. Miss mies Luojan luoman,
yhtyi vaimoonsa kaunehimpaan olentoon, Luojan arkkitehteroimaan,
hänen omast´ kylkiluusta, muotoilemaansa kaunottareensa, joka hänen
läheisyyteensä, sydämensä liki kaipasi alati uudestaan ja uudestaan.

Vaan saako sydämein sulaa ja palaa taas hehkuvan tulen lailla, ja
sytyttää sun kivisydämesi, jonk´ ummenis virtaa pyhä kuuma laaava,
ja ah, se laaava leviää ja yhdess´ me sillon voidaan Luojan armoistuimen
Kaikkein pyhimmän astua, syvään kumartaen sua Isä Taivaan palvoa ja rukoilla.
Oi tulkohon eteen armoistuimen morsian ja sulho maan alhaisen, he päänsä
kumartakohot edes Luoja armoistuimen ja siit´ voimaa ja armoo heit´ kohtaan
sulaa ylle virran lailla, ja mies ja vaimo yhdes Jumalaa ajast´ aikaan palvoopi ja
viepi sanaa etiäpäin, jonk´ Luoja heidän sydämihinsä kammiois salaisist´ taltioi.

http://vuodatus.net/site/control/editblog?id=269929&start=10