Uskovan ei kuulu nauttia taloudellisesta ylellisyydestä maailmassa, uskovan ei kuulu kerätä omaisuutta, ei kuulu korkeita tavoitella. Uskovan ei kuulu hankkia itselle omaisuutta. Uskovan tehtävä on antaa kaikki ylimääräinen evankeliumin työhön. Se on uskovan vastuu. Se on Jumalan tahto. Jumala haluaa että emme anna Hänelle 10%:a - vaan kaiken. Kaiken mikä on välttämättömien tarpeiden ylittävää osaa, se kuuluu antaa evankeliumin työhön. Ei siksi että Jumala antaisi siunauksia vastapalveluksi, vaan siksi että me olemme maailmassa sitä varten, että toimimme niin, koska se on tehtävämme. (tässä vaiheessa tekstiä varmasti piposi kiristyy päässäsi :)

Mammonan keräys, rikkaus ja yltäkylläisyys on syntiä - itsekkyyden syntiä. Jeesus ei niin tekisi, ja niin ei tulisi meidänkään. Alkuseurakunta ei niin tehnyt, ei pidä meidänkään. Uskova on Jumalan omaisuutta, uskova on Hänen taloutensa hoitaja, jolle Jumala on suonut taitoja, menestystä, rahaa, lahjoja. Ei siksi, että me nauttisimme niistä itsekkäästi, vaan siksi että me levitämme kaikkea sitä Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun aikana ihmiset söivät paljon vähemmän ja yksinkertaisemmin kuin tänä aikana. Ruuasta suurin osa on jätettä, eli yli sen mikä on tarpeellista tai sitten se on turhamaisuutta laadun tavoittelun tähden.

Ihminen voi tinkiä hyvin paljon asioista elämässään, jopa ruokaosasta voi leikata ison siivun pois. Jos tavallinen ihminen käyttää ruokaan 200 euroa kuukaudessa, niin voit joskus kokeilla vaikka 20-40 euron kuukausi budjettia, ja varmasti pärjäät ja syöt jopa terveellisemmin. Mutta ihminen, uskovakin on niin paljon tyhmyyksissään ottanut velkaa, että hän ei voi antaa Jumalalle ansioistaan, vaan kaikki menee turhuuteen, eli lainan lyhennykseen. Jumalan tahto ei ole se että hankimme omistusasunnon tms... Entä jos jokainen uskova joutuisi laittamaan kaikki rahat lainan lyhennöksiin, niin eikö olisikin niin että evankeliumin työ loppuisi siihen paikkaan.

Ne jotka ovat ottaneet velkoja, he ovat siis estettyjä edistämään Jumalaan valtakunnantyötä tällä käytännöllisellä tasolla. Haluatko sinä tästä lähtien laittaa kaikki ylimääräiset rahat Jumalan valtakunnan työhön? Jos et - olet itsekäs. Raamatussa mainitaan köyhä leski, joka laittoi puutteestansa. Jos haluat antaa puutteesta, se tarkoittaa sitä esimerkiksi, että luovut ruuasta, ja annat sen osan Jumalalle, eli siis antautunut jonkin asian puutteeseen, sen tähden että Jumala ja ikuisuus on sinulle tärkeämpi kuin oma nautinto. Olet siis kieltänyt itseltäsi jonkun sinulle kuuluvan osan.

Ei se sitä tarkoita että annat vuokrarahasi Jumalalle, ja lennät pihalle asunnosta. Tietenkin pitää saada olla asunto, ja lämpö ja puhtaus. Sisäistin tätä antamisen asiaa pikkuhiljaa, tämän vuoden kuluessa. Ennen en sitä ymmärtänyt, tämän asian käsittäminen oli Jumalan työ. Alkuseurakunnan toimenpiteet, oli Pyhän Hengen vaikuttamia asioita. Ja vain Hän voi muuttaa meidän mielemme, jos rakastumme Jumalaan. Niinkauan kuin siihen kokee pakkoa, se ahdistaa. Velkojen lyhennykset ovat pakkoa, miksi kukaan ottaa sitten velkaa?

Kun annamme itsemme Jumalalle todellisesti, annamme Hänelle oman elämämme, ja pyydämme Hänen elämäänsä meidän elämäksemme, Hänen istuttamia näkökulmia asettumaan itseemme, me omaksumme uusia asioita Hänen luonteestaan, mielestään ja tahdostaan. Me saamme tosin nauttia elämästä, me saamme kyllä elää itsellemme jos tahdomme. Mutta mikäli haluamme täyttää Isän tahdon, siis olla täydellisiä, me annamme Hänelle reilusti antimia. Jumala vaikuttaa ihmisessä monin eri tavoin ja välityskanavia myöten.

Hän käyttää Sanaansa, palvelijoitansa, kirjoja, opetuksia tai Hän puhuu suoraan ihmiselle, ja vaikuttaa asenteiden muutoksia. Mutta ensin on antauduttava Hänelle. Menetettävä oma halu toteuttaa omaa mieltä ja tahtoa. Vasta kun kaikki kunnianhimo ja halu toteuttaa itseään luhistuu, Jumala voi istuttaa oman näkökulmansa ihmismieleen. On mahdotonta että Hän voisi vaikuttaa antamista samaan aikaan kun olemme täynnä ahneutta. Koska silloin hallitsemme itseämme, niin että Hän ei voi vaikuttaa. Isä ei siis pakota ja rajoita, mutta me pakotamme ja rajoitamme Häntä. Hän ei estä meitä, mutta me estämme Häntä.

Meidän esteidemme täytyy ensin luhistua ja kaatua, ennenkuin me näemme Hänen päämääränsä. Kun meidän itsekkyys hajoaa tuusan-nuuskaksi, silloin Hänellä on vasta mahdollisuus puhua ja tehdä meistä uusia ihmisiä. Me voimme itse edistää hajoamistamme, rukouksella, paastoilla ja menemällä hengelliseen erämaahan - ja se on hyvä asia. Jumalan tahto ei myöskään ole se, että teemme nautinnollisia lomamatkoja etelään, palkitsemme itseämme näin. Mutta me saamme toki tehdä mitä haluamme. Mutta Taivaassa meidän tekomme arvoidaan, ja kaikki turhuus hajoaa.

-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --
Aikaisempaa tekstiäni aiheesta: HeavenHeart
Uhraaminen ~ irti päästämistä, luovuttamista & surutyötä
-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --

Meidän pitäisi se sisäistää että että emme todellakaan ole itsemme omia. Se on ensimmäinen lähtökohta, tämän asian sisäistämiseen. Seuraava on se että, että meidän näkökulmamme tähän elämään ja aikaan tulisi olla Jumalan Taivaallinen näkökulma, ei katoavaisuuden inhimillisyyden näkökulma. Jumalan Pojan elämä on minun elämä ja minun elämä on Hänen elämä. Minulla ei ole omaa elämää, itsenäistä elämää, vaan Hän on Herrani, joka on ensimmäinen, ja omat haluni eivät ohita Häntä. Herra omistaa kaiken, ja minulla ei ole mitään mitä omakseni voin kutsua. Minulla ei ole omia oikeuksia, koska olen antanut Hänelle täydet oikeudet elämästäni.

Jeesuksella on täysi oikeus raivata elämästäni asiat, jotka ovat syntiä, liiallisuutta ja turhuutta. Hänellä on oikeus silloin asettaa koko elämäni, minä ja kulissit Hänen mielensä mukaiseen jäjestykseen. Voi olla että tulee haluttomuus monia asioita kohtaan, monista asioista tulee irrroitetuksi, moni asia menettää arvostuksensa, moni asia on historiaa. Ja voi olla muinaishistoriaa ei enää haluta pitää elämässä yllä. Mikä onkaan ihanempaa, kuin tehdä Herran tahto ja vapautua omasta kontrollista. Antaa Hänen puuttua elämään ja muuttaa kaikki uudeksi.

Mikä tekee ihmisen onnelliseksi? - Jeesus! Hän antaa rauhan. On ihanaa olla Hänen omansa, on vapauttavaa, antaa Hänelle kaikki oikeudet elämässä. On mahtavaa, kun tietää että Herra pitää huolta sisimmästä ja koko elämästä, on läsnä joka hetki kanssamme. On mahtavaa, antaa Hänelle oma elämä ja asiat. On mahtavaa jakaa Hänelle oma elämä ja Hän antaa soimaamatta omaa elämää sijalle. Mitään ei voi saada, ellei ole Hänelle sijaa suotu. Mitä enemmän vapautamme itseämme itsestämme, tulemme Hänen tuntemiseensa enemmän sisään, samaistumme enempi ja enempi Häneen.

Mikäli Herra on sinulle puhunut antamisesta, anna Hänelle niin paljon kuin uskallat, älä tee koskaan mitään pakosta. Herra ei koskaan pakota. Hän kyllä voi puhua kyllä tai ei - sävyisesti - ehdottomastikin. Mutta aina valintamme on oma ratkaisua, se on prosessi. Se ei tapahdu hetkessä, vaan askel askeleelta, ja jokainen askel tekee seuraavan helpommaksi. Ensin aina horjumme, mutta sitten kaikki alkaakin jo sujua. Joskus voimme loukkaantua ja pudota alas, mutta aina voimme nousta ylös. Koko elämä on täynnä prosesseja ja koetuksia.

Kun sydämessäsi lupaat jotakin luovuttaa Herralle, ihan mitä tahansa, toteuta se Herralle. Mutta mikäli mielessäsi olet pohtinut jotain, mutta et ole tehnyt vielä ratkaisua, et ole silloin vielä sitoutunut siihen, vaan olet ikäänkuin katsonut asiaa eri perspektiiveistä ja koetellut mieltäsi ja ajatuksiasi. Silloin olet ollut vasta näyteikkuna-ostoksilla. Mutta kun teet sydämessä sitoumuksen, olet jo kassan jonossa, silloin toteuta se mitä aiot. Joskus minulla oli tässä ristiriita, kun ajattelin jotakin antia, niin pelkäsin että se ajatus oli jo sitoumus (ja siitä antamisesta tuli silloin pakon omainen velvoite). Mutta se ei voi olla ennenkuin siitä on tullut vakaa päätös. Monelle uskovalle tulee komplikaatioita, että mihin uhraamme, mihin kohteeseen. Mutta asiahan on niin että emme uhraa kohteelle, vaan Jumalalle.

-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --
Aikaisempaa tekstiäni aiheesta: HeavenHeart
Millainen lahja Herraa miellyttää?
-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --

Meidän ei tarvitse miettiä ja pähkäillä mihin laitamme, kuka on arvollinen jne.. Toki Jumala voi johdattaa selkeän osuman eteen ja täysin varmasti tietää, että tuonne. Näissä antamisasioissa pitää olla toisinaan spontaani, ei sellainen että punnitsee ja sumplii niitä takaraivossaan. Kaikki tulee tapahtua aina kuitenkin, niin että teemme sen Herralle. Ei niin että arvioimme jotenkin siitä hyötyvämme jollakin tavalla. Nykyään on asetettu jopa houkuttimia, uhraa niin ja niin paljon, saat lahjaksi sitä ja tätä. Mutta minusta se ei ole oikea asenne. Mutta en sitä aihepiiriä halua tässä ja muutenkaan enempää spekuloida. Joka tapauksessa sellaiset rysät suosittelen kiertämään kaukaa.

Antaminen ei ole pakonomaista, johon liittyy pelkoa, vaan se on luja ja rohkea sitoumus, johon voi liittyä iloa, helpotusta tai jopa liikuttavaa surua. Antaminen on luonteeltaankin niin monenlaista. Voimme antaa aikaamme jollekin, antaa lohduttavia huomioita ja rohkaisuja jollekin, voimme antaa Herralle uhrirukouksia, antaa Hänelle aikaamme. Kaikki mitä annamme kenelle annemmekin, se on annettu Herralle, ja Hänen tähtensä. Jos jossakin seurakunnassa pakotetaan antamaan tuloista, se on Herran tahdon vastaista oppia. Herra ei koskaan pakota, se on vapaa ehtoista, vaikka Hän on ehdoton ja radikaalinen.

Kuitenkin tätä asiaa tulee mainita ja tästä tulee opettaa uskovia. Ilman opettamista, tutkimista ja lukemista, me uinumme, emmekä hätkähdä ja herää. Monet uskovat ärsyyntyy tästä aiheesta kun sitä kokouksessa teroitetaan, koska se tuntuu pakolta (tuttua minulle! - vieläkin). Mutta se on lihallisuutemme joka ärsyyntyy. Ikävä kyllä usein tämä antamisopetus on liian yksipuolista ja liittyy aina uhraamistilanteeseen. Sen opetuksen pitäisi olla erinäinen ja moniulotteinen, koskien antautumista monelta näkökannalta, vertaillen niitä asioita toisiinsa, ja näin asiat sillä tavalla helpommin sisäistyisivät.

Itse asiassa tämä on hyvin laaja tutkimusalue. Uhraamiseen ja antautumiseen sisältyy koko hengellinen elämämme. Ilman uhria ei voi pyhittyä ja olla otollinen Jumalalle. Antautuminen on lähtökohta sille että alamme uhraamaan Jumalalle omaa elämäämme, kiitostamme ja alttiuttamme. Eräässä kirjoituksessa kirjoitin että monille Jeesus on vain ainoastaan armahtaja. Siihen ei edellytetä kuin ainoastaan parannuksenteko. Mutta mikäli Jeesus Messias on Herramme, Hän hallitsee meitä kokonaisuudessaan, kaikki on Hänen omaansa. Jos emme ole ole Hänen alamaisiaan, vaan pidätämme Häntä, Hän ei ole Herra todellisuudessa meille, sanoissa Hän tosin on, mutta ei sydämessä.

Mikäli Herra Jeesus on Kuninkaamme, me olemme alkaneet uhrata Hänelle kiitos lauluja, uhrilahjoja, olemme anteliaita ja ylistämme Häntä. Jos me emme ylistä Herraamme ja uhraa Hänelle kiitosuhreja, Hän ei ole Kuninkaamme, kuin ainoastaan huulillamme, mutta ei sydämessämme. Mitä Jeesus on sinulle? Minun elämässäni Hän on Kuningas! Ja minä olen Kuninkaan tytär ja perillinen. Minun Taivaallisella Isälläni on kultakaupunki, ja jalokiviä kaupungin perustukset. Siellä on katoamaton Kuninkaan Kaupunki Uusi Jerusalem, jota Kuningas Jeesus hallitsee.

-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --
Tätä ylläolevaa kirjoitusosuutta tukeva lähde: HeavenHeart
Onko Jeesus (ainoastaan) Armahtajasi, Herrasi, Kuninkaasi ja Jumalasi?
-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --

Määritteletkö sinä itsesi, Jumalan, Raamatun, Pyhän Hengen, ystäväsi? - vai annatko sinä Jeesuksen Messiaan määrittää sinut, elämäsi, ystäväsi, Jumalasi, itsesi jne..? Puhutko omiasi, ajatteletko omiasi, etsitkö omaasi? - vai annatko Jumalan Hengen kanavoida sinuun Jumalan mieltä, näkökulmia, ajatuksia jne..? Miten vaikeaa ja mahdotonta se on ihmiselle, että Hänen elämänsä saisi vallata koko meidän olevaisuutemme. Mutta Jumala jollakin tavalla osaa muovata ihmisen uudenlaiseksi, vaikka aina tulee esille lisää ja lisää peitealueita.

Voitko sinä sanoa Jeesukselle; rakastan Sinua Jeesus, annan sinulle tämän (---) minkä voin ja kykenen (uskallan). Sillä haluan vain Sinut omakseni ja mikään ei ole Sinun vertaistasi. Ja tämä minun pieni lyhyt elämäni on niin pieni hinta ja uhraus Sinulle siitä hinnasta, minkä Sinä maksoit puolestani omalla verelläsi. Vastaanota siis Herra Jeesus tämä (---) minun rakkaudenlahjanani Sinua kohtaan, se on minulle ilo. Annoit niin paljon runsaamman ilon minulle, kun vapautit minut synnin lieasta ja soit pelastuksen ihanan osan minulle - Kiitos Sinulle Jeesus Rakkaani!".

Jos sinä et anna Herralle elämääsi, uhriasi, lahjaasi sydämestäsi (kuin Abel), se on turha teko, et itse siitä kostu. Jos teet asian pakon ja pelon tähden, etkä vapaaehtoisuuden, se saattaa olla turha lahja. Jos teet sen siksi, että haaveksit Jumalan antavan sinulle kolminkertaisen maallisen sadon, teet silloinkin väärin. Koskaan annettaessa Herralle jotain, ei tulisi olla kysymys siitä, että Herra olisi velkaa vastapalveluksen, Hän on jo suurimman lahjansa mitä voi ihmiskunnalle antaa, uhrannut ristillä. Jumala on luvannut pitää huolta meistä, ei Häntä tarvitse lahjoa pitämään meistä huolta.

Jumala sanoo; "etsikää ensin Minun Valtakuntaani, niin se ohessa kaikki tämä muukin teille annetaan". Mikä tämä? - toimeentulo, terveys, elämäntarkoitus jne... Ei sanota että; "lahjokaa Minut ja sitten..." Kun annamme Herralle antimia, lahjoja, uhreja, niin me vain kokoamme Taivaaseen, me vaan annamme, koska kiitollisuudenvelkamme on loppumaton Hänen lahjoittamaa pelastustaan vastaan. Mitkään maailman rahat ja materiat ei sitä voi hyvittää. Jos vain voimme pienen murun antaa ja hyvittää elämämme kautta, se on niin suuri ilo.

Mitä sinä voit tehdä Herralle? Miten voit palvoa Häntä elämälläsi, hyvittää Hänelle sitä ihmeellistä pelastusta, jonka Hän on lahjoittanut, hyvittää sitä kärsimyksen hintaa, minkä Hän kävi takiasi lävitse? Haluatko olla moitteeton Herran edessä? Älä murehduta koskaan Pyhää Henkeä. Älä koskaan salli mieleesi mitään saastumusta tulla, vaan puhdistaudu Karitsan veressä. Älä koskaan halveksu Jeshuan Messiaan uhrauksen hintaa, älä halpana pidä Hänen neuvojansa ikinä. Anna Hänelle kaikki Kunnia ja itsesi Hänen omaksensa täysin kokonaan.

[En ole vielä tähän aiheeseen paneutunut siltä kannalta, että olisi tuska sieluista, ja se saa aikaan uhraamisalttiutta. Se näkökulma on minulle vielä hieman uusi. Mutta askel kerrallaan.]

-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --
Tätä kirjoitusta tukevat Raamatunkohdat: HeavenHeart
Jos tahdot olla täydellinen: "Seuraa Minua - myy / anna mitä sinulla on ja jaa köyhille"
-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --

http://vuodatus.net/site/control/editblog?id=269924&start=10