Tuli tässä taas ajatusten virta päälle.

Tämä joulun-aika, kun en itse sitä vietä, on aika paljonkin mietityttänyt. Mitä se on, mitä se oli ja mitä on Jumalan näkökulmasta. Joulun tunnelma, mitä se on? Onko se luonnollista, vai ei? Onko se vallitsevaa, vai tehtyä? Onko se stressiä, vai rauhaa? Pysyykö se?

Onko Pyhän tunnelman tekeminen Joulun pääsisältö, vai mikä sitten? Eikö siis, ihminen voi elää arkea, Jumalan Pyhyydessä? Miksi se pitää tehdä? Eikö sen anna Jumala? Eikö Jumala laske Pyhyytensä? Ja Jumalan Pyhyys ei ole tunnelmaa. Vaan sisällistä Hänen kanssaan seurustelua ja irtautumista maailman hallinnasta. Siis aivan, erilaista, kuin on tunnelmajoulu. Ei yhtään samankaltaista.

Jumalan Pyhyys, ei ole ulkonaista, se ei katso puitteisiin. Jos ihminen luo puitteet Jumalalle, ja odottaa että Jumala tulee sen keskelle, Pyhässä Hengessä, ei ole laisinkaan varma, että Hän tekee sen. Miksi? Siksi, koska Jumala ei asu ihmisten tekemissä elementeissä, vaan Pyhän Hengen kautta ihmisessä, joka palvoo Häntä.

No, mikä on siis ihminen? Kenelle ihminen valmistaa joulun sitten? Itselleen. Näinhän se on. Siksi että on hauskaa, siksi että on nostalgiaa. Joulu ei ole otollinen Jumalalle. Vaan ihmiselle itselleen. Ihminen on tunteiltaan tällöin harras.

Ihminen paapoo vatsaansa, on kiltti lapsille, ja ystäville. Riisuu mielestään kaikki vastustukset, ja on auvoinen. Mutta kun joulu on ohi. Taas on sama asia. Ja sekö on Pyhyyttä? Jumalan Pyhyys muuttaa kaiken, koko ihmisen. Ihminen ei riisu sitä, ja ole seuraavana päivänä lihallinen persoona. Vaan on syvemmin hengellinen.

Niin se on. Jumalan sektorista joulumme on turhuutta. Se on ihmistä varten, ei Jumalaa. Ihmis- vatsasta tulee Jumala, ollaan hyviä, ihania, iloisia, anteliaita, oikein puistattavaa. Monelle se on omavanhurskauden aikaa. Sitten sen jälkeen kaikki on ohi. Mikään ei pysy. Jumalan vanhurskaus kestää ihmisessä.

Mitä joulun jälkeen sitten, oletko pyhittyneempi, oletko onnellisempi? Eikö vain että syyllisempi, kun söit liikaa, rahasi meni, ja joudut siivoamaan jälkesi. Ai kun, kurjaa. oletko enemmän liki Jumalaa? Miten paljon syvemmin tunnet Häntä itseään? Eikö vain että, et tunne, niin? Vaan tunnet vain oman itsesi. Tiedostat turhamaisuutesi.

Etkö voi juhlia ja palvoa Jeshuaa joka päivä, tarvitseeko Hän siihen erikoispuitteet. Jeesus ei antanut käskyä muistella Hänen syntymäänsä, vaan Hänen ristinkuolemaansa, ja jakamaan Hänen Verensä ja Ruumiinsa ehtoollisessa. Näinhän se on. Muu ei miellytä Häntä.

Moni viettää joulua lasten vuoksi. Aina tekosyitä. Aikuinenhan siinä hakee loppujen lopuksi itselleen korviketta. Mitään ei lapsi tiedä, ellei sitä hänelle opeteta. Lapsi on viaton itsessään, mutta tekee syntiä, kun hän näkee sitä, ja matkii. Lapsi oppii, opettajan kautta. Lapsi ei vaaadi joulua, mutta aikuinen sen opettaa hänelle. Lapsi ei tarvitse sitä. Aikuinen tarvitsee, itselleen sen. Lapsi ja Jumala ei tarvitse sellaista.