Sitten siirryin syyskuussa netmissioniin, koska kotisatama meni tauolle, ja jatkoin edelleen samanlinjaista kirjoittelua, joista useimmat kirjoitukset ovat täällä blogeissani koostettuina. Mutta tapahtui niin että netmissionin ylläpito tuuppi minut pois sieltä (12.12) yksimielisesti. Kuulemma opetan Jumalan Sanan vastaisesti asioita, sekä helluntaiseurakunnan opin vastaisesti ja en saa lupaa siellä kirjoittaa enää siten. Nyt on niin, että minulla ei ole päivittäistä paikkaa, jossa voisin harjoittaa vuorovaikutusta, että voisin sanomaa tuoda esille ja kehittyä voimakkaasti siinä samalla.

En osaa itselleni kirjoittaa hengellisiä kirjoituksia, kuin aika nihkeästi. Olen kieltämättä netmissioon todella todella pettynyt!  Mielestäni en ole opettanut Jumalan Sanan vastaisesti tähän asti asioista, olen vain kirjoittanut toisenlaisesta näkökulmasta asioita. En saa sinne kirjoittaa enää mitään opetustekstejä, hengellistä vahvaa ruokaa sisältäviä kirjoituksia, joissa on nuhdetta, joissa on selkeästi tuotu esille pakanakulttuuri ja sen vääryyys Jumalan Sanan mukaan. Kieltämättä minulla on siitä erittäin iso mielipaha. Tekisi mieli kirjoittaa ja kommunikoida, mutta ei ole mitään missä kommunikoisin. Jossakin pikkuyhteisössä, laitan muutaman lauseen esille, sitä ei voi sanoa suuremmin kommunikoinniksi.

En ole mikään sellainen ihminen, joka kirjoittelen hauskoja juttuja, lihallisia asioita, maailman juttuja, ajanvietehölinää, vaan kirjoitan ja tutkin erittäin pyhityskeskeistä sanaa. En niinkään opillista ja teologista tankkausta, joka kehittää vain egoa tai tietoa, vaan erittäin muutoskeskeistä sanaa, joka menee syvemmälle.  Eikä tässä vielä kaikki tuupinnasta... Sanon vain että alusta lähtien minua on tuupittu. On tuupittu alhaalta lihallisuudesta käsin, ja ylhäältä jalustalta käsin. Se että helluntaiseurakunnan johto, tuuppii, se on jo aika kova juttu.

Erosin muuten helluntaiseurakunnasta lopullisesti tämän viikon aikana, ja pysyn tällä tavalla, eli en liity minnekään toistaiseksi. Minulla siis on suuri mielipaha, tuosta netmissionin tapauksesta, se ei lähde pois. Joka kerta kun ajattelen sinne menoa, ne ylläpitäjät tulevat mielessäni olemaan kuin vihaisia vartijakoiria. Pitäköön linjauksensa, en mene sinne enää. Ei Jeesuskaan kelvannut oppineille, vaan niille jotka oli ulkopuolella  kuppikuntien.

Näin ne vaan ajavat Jeesuksen ulos tarhauksesta. Mutta on varmasti muuallakin olemassa lampaita, jotka ei ole ihmisklooneja, vaan tahtovat olla Messiaan seuraajia, ja Hänen kloonejaan Pyhässä Hengessä. Arvioikaa itse opetanko Jumalan Sanaa väärin, opetanko moraalittomuutta, jumalattomuutta, pilkkaanko Jumalaa? Olen siis tullut (fariseusten ja puolisydämisten) uskovien ja kaikkien vainoamiksi tähän astisen palvelutyön aikana. Mutta sitä se on Jeesuksen seuraajana olo.

Sitten on vielä sellainen asia, että elän yksin, en tapaa ihmisiä monestikaan viikkoihin tai sitten ne on vain jotain virallisia asioita mitä hoidan. Joten pääasiassa elän yksin ja erakkona. Ja olen siihen tottunut, enkä kaipaa siihen muutosta. Tapaamalla ihmisiä en kuitenkaan kehity uskossa (silloin minustakaan ei ole juuri hyötyä), kuten kirjoittamalla asioista. Olen siis helsingissä käynyt marraskuun puolivälin hujakoilla, ja eilen tapasin sen jälkeen erään uskonsisaren ja seuraavaksi menen helsinkiin ja sitten ei ole muuta tiedossa.

Siis kun tapaan ihmisiä, niin en tapaa heitä itseni tähden, vaan tapaan heitä sen takia, että Jumala haluaa sitä, ja silloin en minä ole tärkeä, vaan se että edustan Jumalaa. Jos minä sitä haluan, niin olen välittömästi pois Jumalan tahdosta ja johdatuksesta. Ikävä vain foorumeilla, että se asia ja se sana mitä itse kirjoitan se on kultaakin ja jalokiviäkin kalliimpaa, ja joillekin arvokasta kuin tuhannet helmet, niin nämä "pölkkypäät" sitten kieltävät sen ja sulkevat sen mahdollisuuden että joku saisi niillä ravita itseään.

Sillä ei ne sanat ilman vuorovaikutusta useinkaan uppoa. Jos minä luen jotain netistä, se ei ole sama kuin keskustelisin niistä ja hioisin sillä tavalla. En ole kyllä tavannut kuin muutaman henkilön, joilla on ollut sama tyyli kuin minulla. Ja se on ollut aina todella mahtavaa silloin. Silloin ei kannata laittaa pölkkyjä eteen, vaikka miten siihen tuntisi olevan aihetta omasta mielestään.