Ei voi olla totta, eräs uskova kirjoitti näin!

"Missäs muuten raamatussa puhutaan herätyksestä ja sen ilmenemisestä. Olis ihan kiva tietää? Miten itse ajattelet herätyksestä? Ehkä herätykseen suhtaudutaan hieman varoen siksi kun suurin osa ``herätyksestä`` on kovin ihmistekoista."

hohohoijaa....

Koko Raamattu puhuu valvomisesta, näkemisestä, ymmärtämisestä... kyllä on pimeetä, jos ei käsitä mitä herätys sana tarkoittaa... Vuorisaarna oli nimenomaan herätyssaarna. Ja koko Raamattu julistaa herätyssanomaa. Ei nukutussanomaa suinkaan! Joka ei tajua mitä herätys on jää maan päälle kun Kristus tempaa seurakunnan tykönsä! Näin sanon minä itse. Tuo koko kommentti on kovin ilkeilevän ja epäuskoisen sävyisesti aseteltu. Evankeliumi on herätyssanomaa. Koko Jumalan Sana on herätyssanomaa! Joka ikinen Jumalan Hengen vaikuttama Sana ja lause ja kokonaisuus on herätyssanomaa. Herätys on sitä, että herätään synnin ja turtumuksen unesta ja kertakaikkiaan ravistetaan sellainen asenne pois kokonaan yltä ja pukeudutaan Karitsan häävaatteisiin, nukkumateilla ei ole tempaukseen mitään osaa.

Eräs kommentoi näin minua:

"Mutta pitää ottaa huomioon, että HH ei ole millään lailla koskaan itse harkinnut sanomisiaan."

Tuo ei pidä paikkaansa. Nimenomaan joudun vartioimaan suutani ja ajatuksiani että en mukautuisi ja osallistuisi yhdentekeviin hyödyttömiin ja saastaisiin tarinoihin. Nimenomaan minun juuri on tarkattava itseäni. Ja se vaatii suurta hillintää. Mutta se on Jumalan tahto ja myös minun. Jumalan Sanan julistamisessa en tee kompromisseja lihan kanssa. No on hyvä että osaan julistaa Sanaa, Sanan pitääkin herättää ja räjäyttää ne kalvosimet silmien päältä, mitkä estävät valvomasta hengellisesti.

Koskaan sana tuossa virkkeessä viittaa lisäksi siihen että henkilö, tuntisi minun taustani ja koko elämäni tässä hetkessä kaikessa laadussaan. Tuo oli nimenomaan erittäin harkitsematon lausunto. Sillä tuo kyseinen henkilö ei tunne minua pätkääkään. Kun puhun Jumalan Sanaa, olen palvelustyössä täysillä - kokonaisvaltaisesti ja kuuliaisesti. Silloin en ole arkipäiväinen minä, joka olen osan aikaa elämästäni. Eli tuo virke on täydellinen roskalausunto. Näin se on.

Minua suorastaan suututtaa kamalasti tuollainen arvostelu ja Jumalan sanankin vähättely. En voi palata tuonne mistä lähdin, sen verran kiehun sisäisesti vielä. Ja varmasti - aivan varmasti tulisi latingilla raitsita terävää totuutta vastaukseksi. Mutta nyt on parempi olla kokonaan syrjässä. En vain tiedä mitä seuraavaksi teen. Tuollaiseen lahonneiden puiden joukkoon, ei minusta ole menijäksi. Missä on palava seurakunta !? Joka ei totisesti lipsu ja uinu! Missä on se? Sinne haluan. Sinne!

Jumalan Sanan julistajan ei ole hyvä yksin toimia ja olla ilman avustajaa. Joka rohkaisee ja ottaa vastaan kritiikit. Jeesus lähetti jokaisen pareittain. Myös Apostoli Paavalilla oli aina nuorempi avustaja mukana. Mutta minä olen yksin, ja se on niin väärin. Kun olen yksin, niin olen helppo lyötävä. Koska minulle ei ole rohkaisijaa, eikä peiliä, joka olisi minulle itseäni heijastava. Ei ole muita kuin Jeesus. Tämä on tarpeeni.

Minusta ei ole yksin menemään tuollaiseen joukkoon, mistä lähdin. Yksin ei kestä kaikkea sitä vihollisvoimaa vastaan, mikä siellä vaikuttaa. On Jeesus ja Jumalan Henki ja Sana. Aikansa kestää, mutta jo väsyy. Kukaan ei sano mitään. Kukaan ei puolusta. Kukaan ei ole puolella, kun pitäisi olla. Paholaisen henkivallat on tosia. Ne on todella tosia. Ja nimenomaan uskovissa erittäin tosia.

Mutta missä on rakkauden ja totuuden seurakunta. Jossa ei ole todella totisesti pilkkaa, eikä sokeutta. Vaan aito Pyhitys-seurakunta. Ei nyssöjen yhteisö. Vaan Jumalan hakuisten palava seurakunta. Missä se on?! Ei maailmallisten, rahan ahneiden, kiskureiden ja riettaiden seurakunata. Vaan Jumalaan upoksissa oleva seurakunta? Joka on täysin Jumalan hakuinen. Missä se on?

Tälläinen kamala penseä ja ilkeä uskovien joukko, ei tahdo tehdä parannusta. Heillä on tosin yhteys keskenään. Miksi äänettömät eivät ilmaise väriään? Väriään joka on Kristuksen Pyhän Veren punan kautta kirkastettu valkeaksi. Miksi? On todella hirmu kurjaa ja murheellista nähdä nuoren aidon ja palavan uskovan joutuvan heti paikalla mitätöidyksi. Kun aistin sen hengen, jo ennen paljastumista. Se on kamalaa todettavaa.

Tahto olisi puolustaa ja tukea ja rohkaista. Mutta sydämeni on murheellinen, sillä vihollinen aina onnistuu lyömään lopulta vahvimmankin uskovan. Nimenomaan netissä se on helppoa. Koska täällä puhutaan tunteella ja sisimällä, toisin kuin yleensä normaalielämässä on tapana. Ja sisimmän tasolla puhumisessa ja käsittämisessä on aina suuri riski vaurioitua.

Sydämen kyllyydestä suu puhuu totisesti. Minussa ei ole vikaa jota Jeesus ei tuntisi, eikä evankeliumissa jota julistan, ole vikaa. Voiko kukaan sanoa että kirjoitan valhetta? Voiko? Kuitenkin vääräksi profeetaksi minua on paneteltu. Jeesus armahtakoon seurakuntaansa. Mutta ei armoa voi saada, ellei tehdä ensin parannusta. Se annetaan lahjana, sitä ei oteta ja väärinkäytetä. Ihmisellä ei ole valtaa ylitse Jumalan Sanan.

Jumala säätää ja määrittelee, ei ihminen ikinä Häntä. Missä on seurakunta joka intohimoisesti tavoittelee Jumalan läheisyyttä ja läsnäoloa. Joka jatkuvasti janoaa ja ei luovuta minkään paineen puristaessa ympäriltä? Missä? Missä? Missä on netissä tavoitettavissa absolyyttisen raitis uskovien seurakunta, pienikin joukko? Missä on yhteys Pyhässä Hengessä, Jumalan edessä, ja Jeesuksen mukaisessa kuuliaisuudessa.

Missä on uskovat, jotka laittavat kaikkensa likoon? Missä? Jotka eivät häpeä evankeliumia.Jotka eivät tavoittele maailmallisia asioita ja arvoja. Missä?! Missä ?! Onko tämä aikakausi niin mätä, että ei ketään löydy, jokainen aito on piilossa, kuin lamppu vakan alla. Jumala kaipaa omiaan - mutta kaipaako kukaan Jumalaa? Tahtooko kukaan Häntä tuntea? Tahtooko?! Kuka tahtoo?! Kuka?!

Tätä on herätyssaarna- se on tätä. Se on vetoamista, se on kalastamista. Se on kirstämistä, se on löysämistä, se on ohjaamista ja kärsivällistä palvelemista. Se on rakkautta, se on hätähuutoa, se on synnytystuskaa, se on intohimoa se on tuskaa. Sitä on herätyssaarna. Se on huutamista, se on itkua se on tuskaa. Se ei ole iloa ja kikatusta. Vaan se on nimeomaan tärävää herätyssaarnaa, joka menee ihmisen ytimeen asti, ohittaen järjen ja älyn ja asenteet. Se menee syvälle ja sattuu. Mutta se pitää tapahtua.

Aina kun Jumalan omia solvataan ja Jumalan Sanaa vesitetään, tulen siitä vihaiseksi. Joka kerta se ärsyttää. Ja tietenkin, koska minulle Jumala on rakas. Ja koska minussa on Hänen henkensä, kiivastun tietenkin. Ymmärrän kirkon opin puolustajia, että hekin puolustavat oppiaan. Sillä se on heille yhtä tärkeä asia, kuin Jumala on minullel Mutta mikään muu ei saa olla tärkeämpää uskovalle kuin Jumalan Sana. Joka pysyy Sanassa, siinä on rakkaus tullut täydelliseksi. Sillä jumalan Sana on rakkaus, ja kuuliaisuus on rakkauden tekoa.

Pelkään vajoamista samaan tilanteseen. Mitä nyt teen? Minne menisin? Missä olisi paikka, jossa saan kirjoittaa ja julistaa. Ei ole kiva kun kaikki on kasvotonta. Mitä teen??? Kaikki on hajonnutta ja palasina. Minne menen? Tähänkö jään? Minulla on ongelmia. Kun ei ole paikkaa missä saan kirjoittaa, ja olla hyödyksi. Jossa voisin sanoa sanoja, jotka kirvoittaa raskautuneita. Että en toimisi yksin, vaan minulla olisi kumppani, joka jakaisi kutsuni ja omaksuisi myös yhtä hartaasti Jumalan Sanoman ja sen eteenpäin saattamisen.

Mitä teen??? Minne menen??? En lihassa, vaan missä on hengellinen joukko? Missä on tehtäväni? Entinen on mennyttä kokonaan. Se sattuu liikaa. Missä on uskovat jotka uskovat Raamatun Jumalaan? Missä? Missä he ovat? Missä? Ei heistä kuulu mitään. Ei kuulu. Ne pakenevat, mutta minne??? Erämaahanko? Minne? Minulla ei ole ruokahaluja palata sinne porukkaan. En halua aterioida niiden kanssa, niiden leipää. Eikä niille kelpaa Jumalan rukiininen leipä.

* * *

[ Ef. 6: 11. Pukekaa yllenne Jumalan täysi sotavarustus, voidaksenne seistä paholaisen juonia vastaan —
12. sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan [hengellisiä] hallituksia vastaan, valtoja vastaan, maailmanvaltiaita vastaan tämän ikuisuuden aikakauden pimeydessä, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaallisissa.
13. Sen vuoksi ottakaa yllenne Jumalan täysi sotavarustus, voidaksenne tehdä vastarintaa pahana päivänä, ja kaiken tehtyänne pysyä pystyssä.
14. Seiskää siis lanteenne vyötettyinä totuudella, ja pukeutuneina vanhurskauden rintapanssariin,
15. ja kenkinä jaloissanne valmius julistaa rauhan ilosanomaa,
16. ja ennen kaikkea ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,
17. ja ottakaa vastaan pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana —
18. [tehkää tämä] kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen kaiken aikaa Hengessä, ja juuri sitä varten valvoen kaikessa kärsivällisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta ]